Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Kotikäyntiopettajani löysivät minut
Kun olin nuori äiti ja meillä oli kaksivuotias poika, asuimme hetken aikaa Santa Catarinassa Brasiliassa ja tunsin siellä hyvin harvoja kirkon jäseniä. Asuimme kasvavalla mutta syrjäisellä asuinalueella, joten kotimme lähellä ei ollut moniakaan naapureita.
Eräänä päivänä aloin voida huonosti ja kärsin pian nestehukasta. Hetken päästä en jaksanut edes nousta ylös huolehtiakseni pojastamme tai mennäkseni kadulle lähimpään puhelinkoppiin soittamaan miehelleni. Aloin rukoilla, mutta joka kerta kun yritin nousta ylös, tunsin oloni heikommaksi.
Ei aikaakaan, kun kotikäyntiopettajani koputtivat oveeni. He ymmärsivät heti, että taivaallinen Isä oli johdattanut heidät löytämään minut. He valmistivat minulle lääkettä, auttoivat minua poikamme kanssa ja pesivät astiat. Sitten he kertoivat minulle, että he olivat kävelleet varsin pitkään löytääkseen talomme ja olivat aikoneet antaa periksi, mutta Henki oli kieltänyt heitä.
Siihen mennessä kun he olivat lähdössä, oloni oli jo kohentunut. Ennen kuin he lähtivät, pidimme yhdessä rukouksen.
He eivät luultavasti tiedä, miten paljon he auttoivat minua ja ravitsivat minua hengellisesti ystävällisyyden esimerkillään ja sillä, että he kuuntelivat Hengen ääntä ja toimivat ripeästi sen mukaisesti.