Syntymäpäivärukouksia isäni puolesta
Kuvitus Melissa Manwill
Isäni ei varttunut minkään uskonnon piirissä, ja äitini perhe jäi vähemmän aktiiviseksi, kun äitini oli nuori. Mutta eräänä päivänä äidistäni tuntui aivan kuin häneltä puuttuisi jotakin, joten hän päätti mennä takaisin siihen kirkkoon, jossa hän oli kasvanut – Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Siskoni ja minä menimme hänen kanssaan. Mutta isäni ei pitänyt siitä, että kävimme kirkossa, ja se koetteli vanhempieni suhdetta enemmän kuin mikään koskaan aiemmin.
Minut kastettiin, kun olin kahdeksan, ja opin, kuinka perheet voivat olla yhdessä ikuisesti. Joka vuosi syntymäpäivänäni puhalsin kynttilät toivoen salaa, että isäni menisi kasteelle. Rukoilin, että isäni sydän pehmenisi. Monen vuoden kuluttua lähetyssaarnaajat saivat viimein tulla syömään päivällistä meidän luonamme. Mutta evankeliumia ei missään vaiheessa otettu puheeksi.
Sitten eräänä kesänä isäni tuli kanssani Nuorten Miesten leirille. Vaikkei isäni ollut jäsen, hänelle annettiin vastuu erään iltanuotion hartaushetkestä. Minua pelotti, mutta kaikki auttoivat osallistumalla iltanuotioon. Sitten ystäväni lausui todistuksensa rukouksesta. Hän kertoi tilanteesta, jolloin isäni oli auttanut ystäväni pikkuveljeä ja oli ollut vastauksena tämän rukoukseen. Ensimmäistä kertaa eläissäni näin isäni itkevän. Hän tunsi Hengen läsnäolon.
Sen leirin jälkeen isäni halusi uudella innolla oppia lisää evankeliumia, ja eräänä aamuna hän ilmoitti haluavansa mennä kasteelle. Emme olleet uskoa sitä!
Isäni kastepäivä on ollut yksi elämäni parhaita päiviä. Kappelisali oli täpötäynnä kaikkia niitä, jotka olivat tulleet tukemaan isääni, ja minä harjoittelin kasterukousta muutama sata kertaa, koska minua jännitti niin kovasti. Sain kastaa isäni, enkä edes osaa sanoin kuvailla niitä ylitsepursuavia tunteita, joita minulla oli, kun syleilin isääni kastealtaassa.
Seuraavana vuonna perheeni ja minut sinetöitiin temppelissä. Sinetöimisen jälkeen seisoimme piirissä – iankaikkisena perheenä – halaten toisiamme ilon kyynelien valuessa poskillemme.
Tämä kokemus opetti minulle, että kaikki on mahdollista. Älä anna periksi. Aion yrittää aivan parhaani ollakseni kelvollinen, jotta minut voidaan sinetöidä temppelissä tulevaan perheeseeni.