Suurenmoinen tunne
Kirjoittaja asuu Coloradossa Yhdysvalloissa.
Paulo oli möhlinyt. Mitä hän voisi tehdä?
Kun Paulo oli noussut vedestä, hän ja isä pukeutuivat kuiviin vaatteisiin. Sitten isä ja isoisä sekä piispa asettivat kätensä hänen päänsä päälle ja konfirmoivat hänet. Nyt hän oli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen.
”Minusta tuntuu suurenmoiselta”, Paulo sanoi. Hän kosketti sydäntään. ”Täällä.”
Äiti halasi häntä lujasti. ”Se johtuu siitä, että kun sinut konfirmoitiin, sait Pyhän Hengen lahjan.”
Paulo nyökkäsi. Hän ei halunnut tehdä mitään, mikä veisi sen suurenmoisen tunteen pois.
Mutta heti seuraavana päivänä Paulon pikkuveli Carlo rikkoi Paulon leikkilentokoneen. Paulo oli säästänyt rahaa sen ostamiseen kokonaisen kuukauden!
”Katso nyt, mitä sinä teit!” Paulo huusi. ”Mikset voi jättää minun tavaroitani rauhaan?”
”Anteeksi”, Carlo sanoi. Kyyneleet vierivät hänen poskilleen. ”Ehkä sen voi korjata.”
”Ei se ole sama!”
Carlo juoksi itkien pois huoneesta.
Paulosta tuntui kamalalta. Hän tiesi, ettei Jeesus olisi huutanut tai suuttunut. Tuntuisiko hänestä enää koskaan samalta, miltä hänestä oli tuntunut kasteensa jälkeen?
”Lupasin, että yrittäisin olla kuin Jeesus”, hän sanoi äidille ääni väristen. ”Mutta olen jo möhlinyt.”
”Sinä teit väärin”, äiti sanoi lempeästi. ”Mutta Jeesus antoi meille myös keinon, jonka avulla saamme Pyhän Hengen luoksemme jälleen, kun olemme möhlineet.”
Paulo tiesi, mitä äiti aikoi sanoa. ”Tiedän. Parannus. Minun täytyy pyytää anteeksi.”
Äiti nyökkäsi. ”Sitten kun nautit sakramentin, sinä uudistat antamasi lupauksen seurata Jeesusta. Ja silloin olet aivan yhtä puhdas kuin heti kasteesi ja konfirmointisi jälkeen.”
Paulo meni etsimään Carloa. ”Olen pahoillani, että huusin sinulle”, hän sanoi. ”Korjataan yhdessä se lentokone.”
Carlo hymyili, ja Paulosta tuntui, että hän oli tehnyt niin kuin Jeesus olisi tehnyt. Kun hän sinä iltana piti rukouksen, hän pyysi taivaallista Isää antamaan hänelle anteeksi ja auttamaan häntä olemaan kiltimpi Carlolle. Hiljainen rauha laskeutui hänen sydämeensä.
Seuraavana sunnuntaina kirkossa Paulo kiinnitti erityistä huomiota sakramenttirukouksiin. Hän kuunteli sanat tarkasti. Kun hän otti leivän ja veden, hän tunsi taivaallisen Isän rakkauden häntä kohtaan. Äiti oli oikeassa. Se suurenmoinen tunne oli tullut takaisin!