Henkilökuvia uskosta
Markus Tilgner
Saksi-Anhalt, Saksa
Vuonna 1989 Markus, Karen ja heidän kolmevuotias poikansa pääsivät lähtemään kotoaan Itä-Saksasta lomalle Unkariin. Heidän siellä ollessaan Unkari avasi rajansa Itävaltaan, jolloin tuhansille itäsaksalaisille pakolaisille tarjoutui tie vapauteen. Markus ja Karen huomasivat ainutlaatuisen tilaisuutensa. Hekin voisivat lähteä.
Leslie Nilsson, valokuvaaja
Ehdotin: ”Lähdetään Itävaltaan.”
”Ei, sinä et voi”, Karen sanoi. ”Jättäisimme sinun vanhempasi ja minunkin vanhempani Saksaan.”
”Kyllä he ymmärtävät”, vastasin.
”Olemme jo alkaneet rakentaa taloa”, Karen sanoi minulle. ”Tehdään se valmiiksi.”
”Ei, vaan aloitetaan uudelleen”, sanoin, ”jossakin muualla, Länsi-Saksassa.”
Yritin kertoa hänelle uudelleen, että meidän pitäisi lähteä. Hän sanoi: ”Ei, koska sinut on juuri kutsuttu piispaksi ja sinä vastasit, että palvelisit.”
Siitä syystä me emme lähteneet Saksasta. Joitakin viikkoja myöhemmin Berliinin muuri sortui. Me olimme onneksemme jääneet. Se oli Herran tie meille.
Ystävä (keskellä) on käymässä Karren ja Markus Tilgnerin luona. Tilgnerit ottavat kaikki lämpimästi vastaan kotiinsa ja pitävät siunauksena sitä, että he voivat palvella ympärillään olevia.
Tilgnerien miniä hoitaa hellästi vauvaansa. Uusi lapsenlapsi tuo iloa Markukselle ja Karrenille, jotka sanovat, että jääminen kotimaahan on auttanut heitä pysymään tiiviinä perheenä.
Sisarlähetyssaarnaajat auttavat Markusta viimeistelemään ruoan, joka on menossa uuniin.