Henkilökuvia uskosta
Fatu Gamanga
Itäinen provinssi, Sierra Leone
Evankeliumin luku- ja kirjoitustaito -ohjelman avulla Fatu oppi lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi myös Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Ennen kirkkoon liittymistä Fatulla oli vaikeuksia perheensä elättämisessä. Nyt hän on kehittänyt omavaraisuustaitoja ja johtaa omaa liikeyritystään valmistamalla ja myymällä kauniita käsintehtyjä mattoja. Hän palvelee myös Apuyhdistyksen johtajana seurakunnassaan.
Christina Smith, valokuvaaja
Olin pikkulapsi, kun menetin isäni. Oli rankkaa olla isätön. Äiti yritti elättää perheen, mutta hänellä ei ollut riittävästi rahaa minun koulutukseeni. Olin lannistunut, koska en voinut käydä koulua enkä koskaan oppinut lukemaan. Äiti ja minä yritimme elannoksemme tehdä monenlaista kylässämme, kuten maatöitä. Vuosia kamppailimme yhdessä.
Ennen pitkää menin naimisiin ja sain lapsia. Useita vuosia myöhemmin mieheni kuoli, ja minun oli vaikeaa yksinhuoltajana pitää huolta lapsistani.
Ystäväni tulivat luokseni ja sanoivat: ”Olet menettänyt miehesi. Sinulla on nyt vaikeaa. Me haluamme kutsua sinut kirkkoomme katsomaan, mitä Jeesus voi tehdä hyväksesi.” Lähdin ystävieni perässä heidän kirkkoonsa. Kävin myös muissa kirkoissa.
Yhtenä päivänä eräs nainen muutaman talon päästä tuli luokseni ja sanoi: ”Minä kuulun erääseen kirkkoon. Tuletko mukaan?”
”En”, minä sanoin, ”olen kokeillut kirkkoa toisensa jälkeen.”
”Minä pyydän”, nainen sanoi. ”Haluan kutsua sinut minun kirkkooni.”
”Millä nimellä kirkkoasi kutsutaan?” kysyin.
”Minun kirkkoni on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.”
Hän suostutteli minut oppimaan lisää. Hän kutsui lähetyssaarnaajat käymään luonani. Ensimmäisenä päivänä, kun lähetyssaarnaajat tulivat käymään, kutsuin perheeni yhteen. Lähetyssaarnaajat istuutuivat ja alkoivat opettaa meitä.
Kun menin ensimmäisen kerran kirkkoon, istuin naisen vieressä, joka lauloi laulukirjasta. Yritin keskittää siihen huomioni, mutta en osannut lukea. En pystynyt edes ymmärtämään, mitä hän lauloi. Tunsin lannistuvani. ”Minä en tule enää tähän kirkkoon”, sanoin itselleni.
Kerroin lähetyssaarnaajille, etten tulisi enää kirkkoon. Yksi lähetyssaarnaaja sanoi: ”Minä en aio pakottaa sinua olemaan tämän kirkon jäsen, mutta aion kertoa sinulle totuuden. Jos haluat uskoa, että tämä kirkko on tosi, lue tämä kirja.” Hän antoi minulle Mormonin kirjan.
”Et voi antaa minulle tätä kirjaa”, sanoin. ”Minä en ole käynyt kouluja. Minä en edes osaa lukea. En tarvitse kirjaanne.”
Lähetyssaarnaajat sanoivat minulle: ”Lapsesi oppivat parhaillaan lukemaan. He lukevat tätä sinulle, ja sinä ymmärrät.”
”Minä yritän”, sanoin.
Tyttäreni alkoi lukea minulle Mormonin kirjaa, ja minä lähdin taas kirkkoon. Eräs sisar kirkossa tuli luokseni ja kertoi minulle luokasta, joka on tarkoitettu niille, jotka eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa. Hän sanoi, että se on evankeliumin luku- ja kirjoitustaitoluokka.
”Me tarvitsemme oppilaan”, hän sanoi.
”Minä haluan todella oppia lukemaan ja kirjoittamaan”, sanoin. ”Niinpä minä aion osallistua siihen luokkaan!”
Kun osallistuin luokkaan, opin lukemista, kirjoittamista ja yhä enemmän evankeliumia. Tyttäreni luki minulle lisää Mormonin kirjaa. Eräänä päivänä sanoin: ”Tämä on Jumalan sanaa. En voi kieltää sitä.” Päätin mennä kasteelle.
Pian kasteeni jälkeen seurakunnanjohtaja soitti minulle ja sanoi: ”Sisar Gamanga, Henki on ohjannut minua kutsumaan sinut Apuyhdistyksen johtajaksi.”
”En ymmärrä, mitä tarkoitat”, sanoin. ”Minä en osaa lukea, minä en osaa kirjoittaa, ja sinä haluat kutsua minut? Mitä se tarkoittaa?”
Hän selitti, että kutsuisin naisia kirkkoon, puhuisin heille ja auttaisin heitä. ”Jumalan avulla minä pystyn siihen”, sanoin.
Sen päivän jälkeen elämässäni on tapahtunut todella monia asioita. Aloitin lukemalla vain kaksikirjaimisia sanoja, sitten kolmikirjaimisia sanoja. Sitten siirryin kolmikirjaimisista sanoista nelikirjaimisiin, sitten viisi- ja kuusikirjaimisiin sanoihin. Se on auttanut minua opettamaan Apuyhdistyksessä.
Jos en ymmärrä jotakin, pyydän apua. Ongelmanani on lausuminen. En tiedä, kuinka jotkin sanat lausutaan, mutta saan apua, niin että voin ymmärtää. Kun opetan, pyydän joltakulta Apuyhdistyksen sisarista apua sanoissa, joita en tiedä. Sillä tavoin minä opetan luokassa. Joka kerta kun pyydän apua, opin lisää.
Ennen kuin liityin kirkkoon, yritin ansaita rahaa myymällä kotitekoisia mattoja, mutta minulla ei ollut rahaa ostaa kuteita. Tapasin sanoa ihmisille: ”Jos haluat maton, mene ostamaan kuteet ja tuo ne minulle, niin teen sinulle maton. Voit maksaa minulle, kun matto on valmis.”
Kun nyt olen täällä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, olen oppinut omavaraisuutta. Kirkko on antanut minulle enemmän kestävyyttä oppia lukemaan, kirjoittamaan, puhumaan ja yrittämään tehdä jotakin omavaraisuuteni eteen. Nyt menen räätälin luo ja pyydän häneltä kankaanpaloja, joita jää kangasta leikattaessa lojumaan lattialle. Ostan tilkut halvalla ja käytän ne mattoihini. Myyn nyt enemmän kuin koskaan ennen.
Kirkkoon liityttyäni elämäni on muuttunut. Minusta on tullut oman elämäni sankari! Olen ylpeä Jeesuksesta Kristuksesta ja olen ylpeä Hänen kirkostaan. Olen hyvin kiitollinen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta.
Fatu on saanut Jeesuksen Kristuksen evankeliumista voimaa tehdä myönteisiä muutoksia elämässään. Yksi muutos on, että hänestä on tullut omavaraisempi. Hän on saanut siunauksekseen kyvyn elättää itsensä ja perheensä.
Luku- ja kirjoitustaidon sekä omavaraisuuden siunaukset ovat antaneet Fatulle mahdollisuuden auttaa muita ja opettaa heille, mitä hän on oppinut.
Fatu on saanut itsevarmuutta ja oppinut turvautumaan Jumalaan, kun hän on ottanut vastaan uusia tilaisuuksia palvella. ”Jumalan avulla minä pystyn siihen”, hän sanoo.