Tehtäväni Ukrainassa
Tämän artikkelin kirjoitushetkellä vanhin Jussi Silvennoinen palvelee Västeråsissa ruotsalaisen toverinsa, vanhin Samuel Correan kanssa. Vanhin Silvennoinen, joka on kotoisin Hämeenlinnasta, sai kutsun Dnipron lähetyskentälle Ukrainaan heinäkuussa 2021. Hänen valmistautumisensa lähetystyöhön tapahtui etäyhteyden välityksellä, ja viime lokakuussa hän saapui miljoonakaupunki Dniproon. Sieltä hänet lähetettiin Sumyyn, lähelle Venäjän rajaa. Vanhin Silvennoinen havaitsi, että rakennukset olivat hyvin vanhoja ja kuluneita ja koiria juoksenteli vapaana kaduilla. Tuntui kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin.
Ehti kulua kolme kuukautta Sumyssä, kunnes vanhin Silvennoinen ja muut lähetyssaarnaajat saivat tietää, että venäläiset joukot oli siirretty lähemmäksi rajaa. Lähetystyön johtohenkilöt siirsivät Dnipron lähetyskentän lähetyssaarnaajat Kiovan temppelin vierastaloon, ja pian kaikki lähetyssaarnaajat Ukrainassa päätettiin evakuoida lukuunottamatta kourallista lähetyssaarnaajia, jotka olivat Ukrainan kansalaisia. Tässä vanhin Silvennoisen mietteitä tuolta ajalta:
”Tiistaina 21. joulukuuta lähetysjohtaja piti meille ’hätäkokouksen’, jossa saimme tietää, että uhkaavan Venäjän tilanteen vuoksi kaikki Itä-Ukrainan lähetyssaarnaajat evakuoidaan Kiovaan temppelin vierastaloon. Saimme päivän aikaa pakata kaikki tavaramme ja jättää jäsenille jäähyväiset, ja kaikki tämä juuri ennen seurakunnan joulujuhlaa. Olimme edellisenä päivänä ostaneet viikon ruoat, joten päätimme antaa ennalta joululahjan naapureillemme. Heidän ilmeensä oli kyllä näkemisen arvoinen, kun koputimme heidän oveaan kello yhdeksän aikaan illalla kahden täyden kauppakassin kanssa.
Oikeasti on aika hurjaa ajatella, että lähdemme karkuun sodan uhkaa. Paikalliset pyytävät meitä monesti rukoilemaan rauhan puolesta, ja jostakin syystä he yrittävät aina saada meitä näyttämään ulkomaiset passimme tai pyytävät meiltä rahaa muuttaakseen ulkomaille.
No, saavuimme sitten joulun korvilla Kiovaan, ja on aika hienoa nähdä Herran temppeli joka päivä ikkunasta. Meitä on siis yli viisikymmentä lähetyssaarnaajaa asumassa samassa rakennuksessa, ja voin sanoa, että kahdessa keittiössä on semmoinen taistelu elintilasta ja paistinpannuista, että heikompia alkaa huimata…
Pidämme yhteyttä tutkijoihimme ja jäseniin puhelimen ja sosiaalisen median välityksellä. Se on vähän puuduttavaa, mutta työ menee eteenpäin kaikesta huolimatta.
Täällä Ukrainassa vietämme ylimääräisen joulun ja uudenvuoden (7. ja 14. tammikuuta). On ollut mukavaa juhlistaa pyhiä isolla joukolla ja maistella perinteisiä ukrainalaisia ruokia kuten kylmää kanakeittoa sekä vuohenjuustoa mustikoiden ja hapankerman kanssa. Maistuu paremmalta miltä kuulostaa.
Olemme täällä Kiovassa luultavasti vielä kaksi kuukautta riippuen siitä, miten Venäjä oikeasti aikoo toimia, mutta meno ja henki ovat meillä oikein hyvät.”
Sunnuntaina 23. tammikuuta 2022 lähetysjohtaja ilmoitti lähetyssaarnaajien siirrosta muille kentille, mikä tarkoitti osalle, että he lähtisivät takaisin kotimaahansa. Loput lähetyssaarnaajat saivat huimaavan viestin, että heidän palvelupaikkansa olisikin jossakin muualla. Vanhin Silvennoinen oli heidän joukossaan.
”Oli erilaisia tunteita, sekä surua että jännitystä”, kertoo vanhin Silvennoinen. ”Olin pahoillani, että jouduin jättämään kansan, jota olin oppinut rakastamaan.” Sumyn jäsenet opettelevat edelleen hoitamaan kirkon tehtäviään, ja lähetyssaarnaajat tekivät paljon tukeakseen työssä. Vanhin Silvennoisella on edelleen yhteydet Sumyn jäseniin ja kahteen löytämäänsä tutkijaan.
Ukrainalaiset lähetyssaarnaajat ovat kirjoitushetkellä edelleen Kiovassa ja palvelevat ukrainalaisen lähetysjohtajan ohjaamina.
Kun vanhin Silvennoinen lähti Sumystä, joitakin kauppoja oli edelleen auki, mutta suurin osa hyllyistä oli tyhjänä. Perheet, joiden jo ennestään oli vaikea selvitä, kamppailivat nyt ankarasti pysyäkseen hengissä.
Kun lähetyssaarnaajat kysyivät, missä he tarvitsivat apua, rukouspyyntö oli aina huolestunut vastaus.
”Heillä on hyvin vaikeaa, he ovat surullisia, ja koko kansakunta kamppailee äärimmäisissä vaikeuksissa”, sanoo vanhin Silvennoinen.
”Presidentti Russell M. Nelson on sanonut, että vaikeita koettelemuksia seuraa ’pimeyden syveneminen, mutta myös Jeesuksen Kristuksen valo loistaa silloin entistä kirkkaampana’. Ajattele sitä hyvää, mitä meistä jokainen voi tehdä tämän maailmanlaajuisen sekasorron aikana”, pohtii vanhin Silvennoinen.
”Tuntuu kummalliselta, että kuljin noita katuja ja kerroin evankeliumista ja nyt niitä samoja katuja pommitetaan”, kertoo vanhin Silvennoinen. Hän tietää, että evankeliumi ja usko Jeesukseen Kristukseen voi antaa toivoa, ja sen viestin hän haluaa kertoa ukrainalaisille. ”Antakaa tämän tilanteen auttaa teitä kääntämään sydämenne Jumalan puoleen”, sanoo vanhin Silvennoinen.
Kun tulee esille oman maan turvallisuus, vanhin Silvennoinen kertoo, että on toki valmis astumaan takaisin armeijan joukkoihin, mikäli tulisi sellainen tilanne, mutta juuri nyt hänen tehtävänsä on levittää evankeliumia. ”Tärkein palvelus on auttaa pelastamaan sieluja.”
Tämänhetkinen toveri vanhin Correa lisää, että Herra sijoittaa ihmisiä sinne, missä hän heitä eniten tarvitsee. ”Työ täällä Västeråsissa vanhin Silvennoisen kanssa menee nyt entistä paremmin. Hänen venäjän kielen taitonsa on käytössä, kun hän jakaa lohdutusta ja rauhaa niille, jotka puhuvat venäjää.”
”Mitä kauemmin olen täällä Ruotsissa, sitä vahvemman todistuksen saan, että juuri täällä voin olla avuksi”, päättää vanhin Silvennoinen haastattelun.