Herran huoneessa
Korona keskeytti palvelumme temppelissä keväällä 2020. Kun elokuussa 2021 temppelitoimituksia oli mahdollista suorittaa rajoitetusti, Helsingin temppelissä toimivat uudet johtajat. Mietimme, voimmeko jatkaa enää toimitustyöntekijöinä, koska mieheni kunto oli heikentynyt.
Oli mennyt yli kolme vuosikymmentä siitä, kun olin ollut edellisen kerran kasteilla, silloin Tukholman temppelissä. Sydämessäni oli syvä kaipaus olla lähellä Kristusta, mutta tunsin myös vastustajan yrittävän vaikuttaa päätöksiini. Sain pari sukulaisnimikorttia valmiiksi kasteille, aika järjestyi ja päätin lähteä.
Kastehuoneessa palvellut sisar tiedusteli, menisinkö kasteiden jälkeen selestiseen huoneeseen. Katsoin häntä hämmentyneenä. Eihän minulla tietenkään ollut mukanani valkoisia vaatteita. Sisar oli yhtä hymyä, kun hän järjesti minulle temppelivaatteet.
Kasteiden jälkeen kiiruhdin pitkin sisarten käytävää. Näin matkalla uuden temppelinemännän. Hän katsahti minuun ja totesi: ”Nautikin nyt selestisessä huoneessa.”
Monen monta kertaa olin kulkenut tuota samaa käytävää, vetänyt oven auki ja pujahtanut sisälle toimittamaan tehtävääni. Tartuin ovenkahvaan reippaasti ja raotin ovea. Siinä samassa välähti ajatus, että tämä ei taidakaan olla minua varten, ja suljin oven. Huoneesta tulvi ennen kokematon kirkkaus. Seisoessani oven takana sain kuitenkin voimakkaan tunteen: ”Astu sisään.”
Huoneesta tulvi jälleen häikäisevä kirkkaus. Sitten tunsin, että kehostani hupenivat voimat. Tiesin, että tuoli on ihan oven lähellä, ja syöksähdin sitä kohti. Ympärilläni oli pelkkää valomerta, enkä voinut kohottaa katsettani.
Suuren rauhan ja rakkauden ympäröimänä olin paikoillani ehkä kymmenen minuuttia. Sydämeni oli tulvillaan kiitosta. Sitten kirkkaus alkoi vetäytyä huoneesta ja voimani palasivat.
Miten tuo tapahtuma vaikutti minuun? Sain varmuuden siitä, että olin kelvollinen astumaan Herran huoneeseen. Sain tuntea, että Herra rakastaa minua ja on tietoinen tilanteestamme. Hän halusi kohottaa minua näiden rakkaiden temppelissä palvelevien sisarten avulla ja kannustaa valmistautumaan, jotta voisin jonakin päivänä kohdata Hänet kasvoista kasvoihin. Koin vavahduttavan selvästi, että paras paikka valmistautua siihen on Herran huone. Halusin syventää ymmärrystäni toimituksista ja tietää enemmän.
Presidentti Nelson on kehottanut meitä tutkimaan elämäämme tarkoin ja säännöllisesti, jolloin Pyhä Henki antaa innoitusta siitä, mikä ei ole enää tarpeellista ja aikamme ja voimavarojemme arvoista: ”Teidän pitää sanoa ei joillekin asioille.”1
Vastoin kaikkia aiempia ajatuksia lisäsimme koronasta huolimatta työskentelyämme temppelissä. Pysyimme terveinä ja saimme kokea monia siunauksia. Pari päivää kotona oltuani oli taas ikävä temppeliin. Kevään 2022 kymmenen viikon huoltotauko temppelissä vain syvensi ikävää.
Presidentti Nelson on myös sanonut: ”Herra haluaa [meidän] ymmärtävän hyvin selkeästi, mitä [me] tarkalleen [lupaamme] liitoissa tehdä. – – Hän haluaa [meidän] saavan hengellisiä oivalluksia ja heräämisiä. – –
Tämän päivän ennennäkemättömistä haasteista huolimatta niiden, jotka rakentavat perustuksensa Jeesuksen Kristuksen varaan ja ovat oppineet ammentamaan Hänen voimaansa, ei tarvitse alistua tälle aikakaudelle ominaisten huolten valtaan.”2
”Kaikki pyrkimyksemme palvella toinen toistamme, julistaa evankeliumia, tehdä pyhät täydellisiksi ja lunastaa kuolleet yhdistyvät pyhässä temppelissä. – – Saatana [ei] halua teidän ymmärtävän, että joka kerta, kun palvelette Jumalaa ja muita kelvollisina temppelissä, te lähdette sieltä varustettuina Jumalan voimalla ja Hänen enkelinsä varjelevat teitä.”3