Kirjat ja oppiaiheet
Luku 12: Sovitus

Luku 12

Sovitus

Kuva
Jesus Christ depicted leaning on a rock in the Garden of Gethsemane. The image depicts the Atonement of Christ.

Sovitus on välttämätön pelastuksellemme

  • Miksi sovitus on välttämätön pelastuksellemme?

Jeesus Kristus ”tuli maailmaan – – ristiinnaulittavaksi maailman tähden ja kantamaan maailman synnit ja pyhittämään maailman ja puhdistamaan sen kaikesta vääryydestä; jotta hänen kauttaan pelastuisivat kaikki” (OL 76:41–42). Sitä suurta uhria, jonka Hän antoi maksaakseen syntiemme hinnan ja voittaakseen kuoleman, kutsutaan sovitukseksi. Se on tärkein tapahtuma koko ihmiskunnan historiassa: ”Sillä on välttämätöntä, että sovitus suoritetaan; sillä iankaikkisen Jumalan suuren suunnitelman mukaan sovitus täytyy suorittaa, tai muuten koko ihmissuvun täytyisi väistämättä hukkua; – – niin, kaikki ovat langenneita ja kadotettuja, ja heidän täytyisi hukkua, elleivät he voisi pelastua sovituksen kautta” (Alma 34:9).

Aadamin lankeemus toi maailmaan kaksi erilaista kuolemaa: fyysisen kuoleman ja hengellisen kuoleman. Fyysinen kuolema on ruumiin ja hengen ero toisistaan. Hengellinen kuolema on ero Jumalasta. Ellei Jeesuksen Kristuksen sovitus olisi saanut voittoa näistä kahdesta erilaisesta kuolemasta, sillä olisi ollut kaksi seurausta: ruumiimme ja henkemme olisivat jääneet ikuisesti erilleen, emmekä me voisi elää jälleen taivaallisen Isämme luona (ks. 2. Nefi 9:7–9).

Mutta viisas taivaallinen Isämme valmisti suurenmoisen, armollisen suunnitelman pelastaakseen meidät fyysiseltä ja hengelliseltä kuolemalta. Hän suunnitteli, että maan päälle tulisi Vapahtaja lunastamaan (vapahtamaan) meidät synneistämme ja kuolemasta. Syntiemme ja kuolevaisen ruumiimme heikkouden tähden emme kykenisi lunastamaan itse itseämme (ks. Alma 34:10–12). Hänen, joka olisi Vapahtajamme, täytyisi olla synnitön ja Hänellä täytyisi olla valta kuolemaan.

Jeesus Kristus oli ainoa, joka kykeni sovittamaan syntimme

  • Miksi Jeesus Kristus oli ainoa, joka kykeni sovittamaan syntimme?

On useita syitä siihen, miksi Jeesus Kristus oli ainoa henkilö, joka saattoi olla Vapahtajamme. Yksi syy on se, että taivaallinen Isä valitsi Hänet Vapahtajaksi. Hän oli Jumalan ainosyntyinen Poika, ja siten Hänellä oli valta kuolemaan. Jeesus selitti: ”Minä annan henkeni – saadakseni sen jälleen takaisin. Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin.” (Joh. 10:17–18.)

Jeesus oli myös kelvollinen Vapahtajaksemme, koska Hän on ainoa maan päällä koskaan elänyt ihminen, joka ei ole tehnyt syntiä. Se teki Hänestä kelvollisen uhrin maksuksi muiden synneistä.

Kristus kärsi ja kuoli sovittaakseen syntimme

  • Kun luet tätä osiota, kuvittele itsesi Getsemanen puutarhaan tai ristin juurelle todistamaan Jeesuksen Kristuksen kärsimistä.

Vapahtaja sovitti syntimme kärsimällä Getsemanessa ja antamalla henkensä ristillä. Meidän on mahdotonta ymmärtää täysin sitä, kuinka Hän kärsi kaikkien meidän syntiemme tähden. Getsemanen puutarhassa syntiemme taakka sai Hänet tuntemaan sellaista tuskaa ja sydämen murhetta, että Hän vuoti verta jokaisesta huokosesta (ks. OL 19:18–19). Myöhemmin ollessaan ristillä Jeesus kärsi tuskallisen kuoleman yhdellä julmimmista ihmisen tuntemista tavoista.

Kuinka Jeesus rakastaakaan meitä, että Hän kärsi sellaista hengellistä ja fyysistä tuskaa meidän tähtemme! Kuinka suuri onkaan taivaallisen Isämme rakkaus, että Hän lähetti ainosyntyisen Poikansa kärsimään ja kuolemaan muiden lastensa puolesta. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Sovitus ja ylösnousemus tuovat ylösnousemuksen kaikille

Kolmantena päivänä ristiinnaulitsemisensa jälkeen Kristus otti ruumiinsa takaisin ja Hänestä tuli ensimmäinen ylösnoussut ihminen. Kun Hänen ystävänsä menivät etsimään Häntä, Hänen hautaansa vartioivat enkelit sanoivat heille: ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi” (Matt. 28:6). Hänen henkensä oli jälleen astunut Hänen ruumiiseensa, eivätkä ne enää koskaan olisi erossa toisistaan.

Näin Kristus voitti fyysisen kuoleman. Hänen sovituksensa ansiosta jokainen tämän maan päälle syntynyt ihminen tulee nousemaan kuolleista (ks. 1. Kor. 15:21–22). Aivan kuten Jeesus nousi kuolleista, meidänkin henkemme tulee liittymään uudelleen ruumiiseemme, ”niin etteivät he voi enää kuolla; – – niin ettei niitä koskaan eroteta” (Alma 11:45). Tätä tilaa kutsutaan kuolemattomuudeksi. Kaikki ihmiset, jotka ovat ikinä eläneet, tulevat nousemaan kuolleista, sekä vanhat että nuoret, sekä orjat että vapaat, sekä miehet että naiset, sekä jumalattomat että vanhurskaat (ks. Alma 11:44).

  • Kuinka tieto ylösnousemuksesta on auttanut sinua?

Sovitus antaa Kristukseen uskoville mahdollisuuden pelastua synneistään

  • Mieti, kuinka tässä osassa oleva vertaus auttaa meitä ymmärtämään sovitusta. Keitä vertauksessa olevat ihmiset kuvaavat meidän elämässämme?

Vapahtajan sovitus antaa meille mahdollisuuden voittaa hengellinen kuolema. Vaikka kaikki ihmiset tulevat nousemaan kuolleista, vain ne, jotka ottavat vastaan sovituksen, tulevat pelastumaan hengellisestä kuolemasta (ks. UK 3).

Otamme vastaan Kristuksen sovituksen uskomalla Häneen. Tämä usko johtaa meidät tekemään parannuksen synneistämme, ottamaan vastaan kasteen ja Pyhän Hengen ja olemaan kuuliaisia Hänen käskyilleen. Meistä tulee Jeesuksen Kristuksen uskollisia opetuslapsia. Saamme syntimme anteeksi ja meidät puhdistetaan synnistä ja meitä valmistetaan palaamaan taivaallisen Isämme luokse ja elämään Hänen luonaan ikuisesti.

Vapahtaja sanoo meille: ”Sillä katso, minä, Jumala, olen kärsinyt tämän kaikkien puolesta, jottei heidän tarvitse kärsiä – – samoin kuin minä” (OL 19:16–17). Kristus teki oman osansa syntiemme sovittamiseksi. Saattaaksemme Hänen sovitustyönsä täysin voimaan omassa elämässämme meidän täytyy pyrkiä olemaan kuuliaisia Hänelle ja tehdä parannus synneistämme.

Presidentti Boyd K. Packer kahdentoista neuvostosta on kertonut seuraavan esimerkin osoittaakseen, kuinka Kristuksen sovitus antaa mahdollisuuden pelastua synnistä, jos me teemme oman osamme.

”Saanen kertoa teille erään kertomuksen – vertauksen:

Oli kerran mies, joka halusi erästä asiaa hyvin paljon. Se tuntui tärkeämmältä kuin mikään muu hänen elämässään. Saadakseen haluamansa asian hän otti suuren velan.

Häntä oli varoitettu ottamasta niin suurta velkaa, ja erityisesti häntä oli varoitettu velkojastaan. Mutta hänestä tuntui erittäin tärkeältä tehdä sitä, mitä hän halusi tehdä, ja saada sitä, mitä hän halusi saada juuri nyt. Hän oli varma siitä, että hän voisi maksaa sen myöhemmin.

Niinpä hän allekirjoitti sopimuksen. Hän maksaisi velan sitten joskus. Hän ei huolehtinut siitä kovin paljon, koska eräpäivä näytti olevan niin kaukana. Hänellä oli nyt se, mitä hän halusi, ja vain se tuntui tärkeältä.

Velkoja oli aina jossakin taustalla hänen ajatuksissaan, ja hän suoritti silloin tällöin lyhennyksiä ajatellen jotenkin, ettei tilinteon päivä tosiasiassa koskaan tulisi.

Mutta se päivä tuli, niin kuin se aina tulee, ja sopimus erääntyi. Velkaa ei ollut maksettu kokonaan. Hänen velkojansa saapui ja vaati maksua kokonaisuudessaan.

Vasta silloin hän tajusi, että hänen velkojallaan ei ollut ainoastaan valtaa ottaa haltuunsa kaikkea, mitä hän omisti, vaan tällä oli myös valta heittää hänet vankilaan.

’En voi maksaa sinulle, sillä minä en kykene siihen’, hän tunnusti.

’Silloin’, sanoi velkoja, ’me panemme sopimuksen täytäntöön, otamme omaisuutesi, ja sinä joudut vankilaan. Sinä suostuit siihen. Se oli oma valintasi. Sinä allekirjoitit sopimuksen, ja nyt se täytyy panna täytäntöön.’

’Etkö voi pidentää aikaa tai antaa velkaa anteeksi?’ velallinen anoi. ’Järjestä jotenkin niin, että minä saan pitää sen, mitä minulla on, enkä joudu vankilaan. Kai sinä uskot armoon? Etkö halua osoittaa armoa?’

Velkoja vastasi: ’Armo on aina niin yksipuolista. Siitä olisi hyötyä vain sinulle. Jos minä osoitan sinulle armoa, minä jään vaille maksua. Minä vaadin oikeutta. Uskotko sinä oikeuteen?’

’Minä uskoin oikeuteen, kun allekirjoitin sopimuksen’, velallinen sanoi. ’Se oli silloin minun puolellani, joten ajattelin sen suojelevan minua. En tarvinnut silloin armoa enkä uskonut tarvitsevani sitä koskaan. Ajattelin, että oikeus hyödyttäisi meitä kumpaakin yhtä hyvin.’

’Oikeus vaatii, että sinä maksat sopimuksen mukaan tai kärsit rangaistuksen’, vastasi velkoja. ’Se on laki. Sinä olet suostunut siihen, ja niin täytyy tapahtua. Armo ei voi ryöstää oikeudelta.’

Siinä he olivat: toinen jakamassa oikeutta, toinen anomassa armoa. Kumpikaan ei voinut päästä voitolle muutoin kuin toisen kustannuksella.

’Jos et anna velkaa anteeksi, ei ole mitään armoa’, rukoili velallinen.

’Jos teen sen, ei ole mitään oikeutta’, oli vastaus.

Näytti siltä, että molempia lakeja ei voisi noudattaa. Ne ovat kaksi iankaikkista ihannetta, jotka tuntuvat olevan ristiriidassa keskenään. Eikö ole olemassa mitään keinoa, jolla oikeudenmukaisuuden ja myös armon vaatimukset voidaan täysin tyydyttää?

On olemassa eräs keino! Oikeudenmukaisuuden laki voidaan tyydyttää täysin ja armo voidaan toteuttaa täysin – mutta siihen tarvitaan joku muu. Ja niin tapahtui tällä kertaa.

Velallisella oli eräs ystävä. Hän tuli apuun. Hän tunsi velallisen hyvin. Hän tiesi tämän olevan lyhytnäköinen. Hän ajatteli tämän olleen mieletön, kun oli saattanut itsensä sellaiseen ahdinkoon. Siitä huolimatta hän halusi auttaa, koska rakasti tätä. Hän astui heidän väliinsä, kääntyi velkojan puoleen ja esitti seuraavan tarjouksen:

’Minä maksan velan, jos sinä vapautat velallisen sopimuksestaan, niin että hän voi pitää omaisuutensa eikä joudu vankilaan.’

Kun velkoja pohti tarjousta, välimies lisäsi: ’Sinä vaadit oikeutta. Vaikka hän ei voi maksaa sinulle, minä teen sen. Sinä saat oikeudenmukaisen kohtelun etkä voi pyytää enempää. Se ei olisi oikeudenmukaista.’

Ja niin velkoja suostui.

Välimies kääntyi sitten velallisen puoleen. ’Jos minä maksan velkasi, hyväksytkö minut velkojaksesi?’

’Oi kyllä, kyllä’, huudahti velallinen. ’Sinä pelastat minut vankilasta ja osoitat minulle armoa.’

’Siinä tapauksessa’, sanoi hyväntekijä, ’sinä maksat velan minulle ja minä määrään ehdot. Se ei tule olemaan helppoa, mutta se on mahdollista. Minä osoitan siihen keinon. Sinun ei tarvitse mennä vankilaan.’

Ja niin tapahtui, että velkoja sai täyden maksun. Häntä oli kohdeltu oikeudenmukaisesti. Mitään sopimusta ei ollut rikottu.

Velallinen puolestaan oli saanut armon. Molemmat lait oli täytetty. Koska oli olemassa välimies, oikeus oli saanut koko osansa ja armo oli täysin tyydytetty.” (”Välimies”, Valkeus, lokakuu 1977, s. 60.)

Meidän syntimme ovat hengellisiä velkojamme. Ilman Jeesusta Kristusta, joka on Vapahtajamme ja Välimiehemme, me kaikki maksaisimme synneistämme kärsimällä hengellisen kuoleman. Mutta Hänen ansiostaan voimme palata asumaan taivaallisen Isämme luo, jos pidämme Hänen ehtonsa, jotka ovat parannuksen tekeminen ja Hänen käskyjensä pitäminen.

On suurenmoista, että Kristus on tarjonnut meille keinon parantua synneistämme. Hän on sanonut:

”Katso, minä olen tullut maailmaan – – pelastamaan maailman synnistä.

Sen tähden minä otan vastaan jokaisen, joka tekee parannuksen ja tulee minun luokseni niin kuin pieni lapsi, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta. Katso, sellaisten puolesta minä olen antanut henkeni ja ottanut sen jälleen; sen tähden tehkää parannus ja tulkaa minun luokseni, te maan ääret, ja pelastukaa.” (3. Nefi 9:21–22.)

  • Pohdi, kuinka sinä voit osoittaa kiitollisuutta sovituksen lahjasta.

Muita pyhien kirjoitusten kohtia

Tulosta