Oppiaihe 20

Varjelkaa uskoa ja todistusta

Johdanto

Perheillä ja yksilöillä on pyhä velvollisuus kehittää itsessään uskoa Jeesukseen Kristukseen ja säilyttää luja todistus. Vapahtaja varoitti, että viimeisinä aikoina saatetaan eksyttää ”jopa valitutkin” (JS–M 22). Tässä oppiaiheessa keskitytään vahvistamaan todistusta, jotta se toimisi suojana vastustajan voimia vastaan, jotka pyrkivät tuhoamaan uskon.

Taustalukemista

Dieter F. Uchtdorf, ”Tulkaa, liittykää joukkoomme”, Liahona, marraskuu 2013, s. 21–24.
Jeffrey R. Holland, ”Minä uskon”, Liahona, toukokuu 2013, s. 93–95.

Opetusehdotuksia

Johannes 14:26–27; Efesolaiskirje 4:11–14; 1. Nefi 15:23–24; 2. Nefi 31:19–20; Alma 5:45–46; Helaman 3:28–30; Oppi ja liitot 11:13–14; 21:4–6

Luja todistus antaa suojan vastustajaa vastaan

Selitä, että vanhin Joseph B. Wirthlin (1917–2008) kahdentoista apostolin koorumista puhui kerran susilaumoista, joita vaelsi Ukrainan maaseudulla vuosia sitten. Ainut asia, jota ne pelkäsivät, oli tuli. Matkatessaan kaupunkien ulkopuolella ihmisten oli susien karkottamiseksi rakennettava suuria nuotioita ja pidettävä tulta yllä läpi yön.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan seuraavat sanat:

”Matkustajat tiesivät, että roihuavia nuotioita ei sytytetty ja pidetty palamassa vain mukavuussyistä, vaan ne olivat keino säilyä hengissä. – –

Meidän ei tarvitse tänä aikana suojautua susilaumoilta matkatessamme elämän tietä, mutta hengellisessä mielessä me kohtaamme paholaisen petollisia susia kiusauksien, pahuuden ja synnin muodossa. Me elämme vaarallista aikaa, jolloin nämä ahnaat sudet vaeltelevat hengellisellä maaseudulla etsimässä niitä, joiden usko saattaa olla heikko tai vakaumus horjuva. – – Me olemme kaikki alttiina hyökkäykselle. Mutta me voimme vahvistaa itsemme palavan todistuksen antamalla suojalla; todistuksen, joka on nuotion tavoin sytytetty hyvin ja joka huolella pidetään palavana.” (”Todistuksen hengelliset nuotiot”, Valkeus, tammikuu 1993, s. 33.)

Miksi lujan todistuksen ylläpitäminen on nykymaailmassa ”keino säilyä hengissä”? (Kirjoita lyhyen keskustelun jälkeen taululle seuraava totuus: Kun vahvistamme todistustamme, me olemme vähemmän alttiina hyökkäyksille uskoamme vastaan.)
Millä tavalla luja todistus voi auttaa teitä vahvistamaan perheenjäseniä ja muita, joiden uskoa vastaan hyökätään?

Laita näkyville tai kirjoita taululle seuraava kaavio. Älä kirjoita sulkeissa olevia lihavoituja periaatteita; nämä periaatteet on tarkoitettu vain opettajan avuksi. Pyydä oppilaita lukemaan yhden sarakkeen kohdalla olevat jakeet ja etsimään periaatteita, jotka auttavat suojautumaan uskoa heikentäviä voimia vastaan. Kehota oppilaita tiivistämään lukemansa selkeäksi lausumaksi, joka sisältää opin tai periaatteen, ja esittämään sen sitten muille.

(Kun säilytämme lujan uskon Jeesukseen Kristukseen, voimme kulkea eteenpäin kaidalla ja kapealla polulla, joka johtaa iankaikkiseen elämään.)

(Kun seuraamme Herran apostoleja, profeettoja ja muita kirkon johtajia, meitä suojataan petoksilta.)

(Kun uskoamme vastaan hyökätään, Herra voi lähettää rauhaa ja ohjausta Pyhän Hengen kautta.)

(Paasto, rukous ja pyhien kirjoitusten tutkiminen vahvistavat uskoa ja todistusta ja mahdollistavat sen, että voimme kestää haasteissamme.)

Kuinka nämä periaatteet ovat vahvistaneet teitä tai jotakuta tuntemaanne henkilöä uskoon suunnattuja hyökkäyksiä vastaan?
Kuinka voisitte käyttää tätä tietoa vahvistaaksenne jotakuta tuntemaanne henkilöä, jonka usko horjuu?

Muistuta oppilaita seuraavasta asiasta: ”Usko on Jumalan lahja, joka suodaan palkinnoksi henkilökohtaisesta vanhurskaudesta. Sitä annetaan aina kun on vanhurskautta, ja mitä suuremmassa määrin on kuuliaisuutta Jumalan laeille, sitä suuremmassa määrin suodaan uskoa.” (Bruce R. McConkie, Mormon Doctrine, 2. painos, 1966, s. 264.) Todista, että usko Jeesukseen Kristukseen, profeettojen seuraaminen, Hengen tavoitteleminen ja pyhien kirjoitusten tutkiminen suojaavat ja vahvistavat todistusta. Kun me emme tee näitä asioita, usko voi heiketä ja todistus hävitä.

Tämän seikan havainnollistamiseksi kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin M. Russell Ballardin seuraavat sanat:

”Yksi hyvistä lähetyssaarnaajistani, joka palveli kanssani, kun olin lähetysjohtajana Torontossa, tuli tapaamaan minua joitakin vuosia myöhemmin. Kysyin häneltä: ’Vanhin, kuinka voin auttaa sinua?’

’Lähetysjohtaja’, hän sanoi, ’luulen, että olen menettämässä todistukseni.’

En voinut uskoa sitä. Kysyin häneltä, kuinka se saattoi olla mahdollista.

’Ensimmäistä kertaa olen lukenut mormonien vastaista kirjallisuutta’, hän sanoi. ’Minulla on kysymyksiä, eikä kukaan vastaa niihin. Olen hämmentynyt ja luulen, että olen menettämässä todistukseni.’

Kysyin häneltä, mitä hänen kysymyksensä olivat, ja hän kertoi ne minulle. Ne olivat tavanomaisia kirkon vastaisia asioita, mutta halusin hieman aikaa kerätäkseni aineistoa, jotta voisin antaa merkityksellisiä vastauksia. Niinpä sovimme tapaamisesta 10 päivän kuluttua, ja sanoin hänelle vastaavani silloin jokaiseen hänen kysymykseensä. Kun hän oli aikeissa lähteä, pysäytin hänet.

’Vanhin, olet juuri esittänyt minulle useita kysymyksiä’, sanoin. ’Minullakin on yksi kysymys sinulle.’

’Niin, lähetysjohtaja?’

’Kuinka kauan aikaa on kulunut siitä kun viimeksi luit Mormonin kirjaa?’ kysyin.

Hän painoi päänsä alas. Hän katsoi jonkin aikaa lattiaan. Sitten hän katsoi minuun. ’Siitä on kauan, lähetysjohtaja’, hän myönsi.

’Selvä’, sanoin. ’Sinä olet antanut minulle tehtävän. On vain reilua, että minäkin annan sellaisen sinulle. Haluan sinun lupaavan minulle, että luet Mormonin kirjaa ainakin tunnin joka päivä tämän hetken ja seuraavan tapaamisemme välisenä aikana.’ Hän suostui tekemään niin.

Kymmenen päivää myöhemmin hän palasi toimistooni ja olin valmiina. Otin esiin paperini aloittaakseni vastaamisen hänen kysymyksiinsä, mutta hän pysäytti minut.

’Lähetysjohtaja’, hän sanoi, ’se ei ole tarpeen.’ Sitten hän selitti: ’Tiedän, että Mormonin kirja on totta. Tiedän, että Joseph Smith on Jumalan profeetta.’

’Sehän on hienoa’, sanoin. ’Mutta saat joka tapauksessa vastaukset kysymyksiisi. Olen käyttänyt niihin paljon aikaa, joten sinun pitää vain istua siinä ja kuunnella.’

Niinpä vastasin kaikkiin hänen kysymyksiinsä, ja sitten kysyin: ’Vanhin, mitä olet oppinut tästä?’

Ja hän vastasi: ’Anna Herralle yhtä paljon aikaa.’

Juurruttakaamme tämä ajatus mieleemme ja säilyttäkäämme se sisimmässämme, kun kuljemme läpi tämän kuolevaisuuden prosessin. Antakaamme Herralle yhtä paljon aikaa.” (”When Shall These Things Be?”, Ensign, joulukuu 1996, s. 60.)

Mitä opitte vanhin Ballardin kertomasta kokemuksesta?
Millä tavalla se, että annatte Herralle ”yhtä paljon aikaa” omassa elämässänne ja perheenne elämässä, vahvistaa teitä ja perhettänne Saatanaa vastaan?
Kuinka näiden periaatteiden harjoittaminen nyt voisi valmistaa teitä tulemaan paremmaksi aviopuolisoksi ja vanhemmaksi?

Päätä oppiaiheen tämä osio pyytämällä yhtä oppilasta lukemaan kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Richard G. Scottin seuraavat sanat:

”Kun me johdonmukaisesti rukoilemme aamuin ja illoin, tutkimme päivittäin pyhiä kirjoituksia, pidämme viikoittaisen perheillan ja käymme säännöllisesti temppelissä, me vastaamme tietoisesti Hänen kutsuunsa tulla Hänen luokseen. Mitä enemmän me omaksumme näitä tapoja, sitä innokkaampi Saatana on vahingoittamaan meitä, mutta sitä vähemmän hänellä on kykyä tehdä niin. Kun käytämme näitä apuneuvoja, me käytämme tahdonvapauttamme siihen, että otamme täysin vastaan Hänen sovitusuhrinsa lahjat.

– – Todistan, että kun me tulemme tietoisesti Hänen luokseen, me voimme kestää jokaisen kohtaamamme kiusauksen, jokaisen murheen, jokaisen haasteen.” (”Asettakaa uskon osoittaminen etusijalle”, Liahona, marraskuu 2014, s. 94.)

Kysy oppilailta, haluaisivatko jotkut heistä kertoa jostakin kokemuksestaan, joka ei ole liian henkilökohtainen, jolloin he ovat voittaneet uskoonsa kohdistuneita haasteita.

Luukas 22:31–32; 3. Nefi 18:32; Oppi ja liitot 108:7–8

Vahvistakaa muiden uskoa

Pyydä oppilaita nostamaan kätensä, jos he tuntevat jonkun, jolla on vaikeuksia säilyttää todistuksensa.

Pyydä oppilaita tutkimaan ja vertaamaan toisiinsa kohtia Luuk. 22:31–32, 3. Nefi 18:32 ja OL 108:7–8 saadakseen tietää velvollisuudesta, joka meillä on kirkon uskollisina jäseninä etenkin perheenjäseniä kohtaan. Riittävän ajan kuluttua kehota oppilaita kertomaan, mitä he saivat selville. Oppilaiden tulisi ymmärtää seuraava periaate: Kun olemme kääntyneet Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin, meillä on velvollisuus vahvistaa muiden uskoa.

Lue ääneen presidentti Thomas S. Monsonin seuraavat sanat:

”Olen huomannut, että paluu aktiivisuuteen sekä asenteiden, tapojen ja tekojen muuttumiseen johtuu pääosin kahdesta perussyystä. Ensiksi, ihmiset palaavat, kun joku on näyttänyt heille heidän iankaikkiset mahdollisuutensa ja on auttanut heitä tekemään päätöksen saavuttaa ne. Vähemmän aktiiviset eivät voi pitkään tyytyä keskinkertaisuuteen, kun he näkevät, että erinomaisuus on heidän tavoitettavissaan.

Toiseksi, ihmiset palaavat, koska heidän rakkaansa tai ’samaan kansaan kuuluvat pyhät’ [Ef. 2:19] ovat noudattaneet Vapahtajan kehotusta, ovat rakastaneet lähimmäistään niin kuin itseään ja ovat auttaneet heitä toteuttamaan unelmansa ja tavoitteensa.

Katalysaattorina tässä prosessissa on ollut – ja tulee olemaan – rakkauden periaate.” (”Tehtävämme on pelastaa”, Liahona, lokakuu 2013, s. 5.)

Miksihän rakkaus on niin tärkeä katalysaattori muiden uskon vahvistamisessa?
Mitä te olette tehneet tai mitä tuntemanne ihmiset ovat tehneet vahvistaaksenne jonkun sellaisen uskoa, jonka hengellisyys horjuu?
Mitä voitte tehdä vahvistaaksenne tehokkaammin muiden uskoa?

Päätä oppiaihe lausumalla todistuksesi siitä, että oppilaat voivat auttaa ystäviään ja perheenjäseniään palauttamaan ja vahvistamaan näiden uskoa, kun he ilmaisevat rakkautensa ja noudattavat tässä oppiaiheessa käsiteltyjä periaatteita.

Oppilaan lukutehtävät

Luuk. 22:31–32; Joh. 14:26–27; Ef. 4:11–14; 1. Nefi 15:23–24; 2. Nefi 31:19–20; Alma 5:45–46; Hel. 3:28–30; 3. Nefi 18:32; OL 11:13–14; 21:4–6; 108:7–8.
Jeffrey R. Holland, ”Minä uskon”, Liahona, toukokuu 2013, s. 93–95.