Oppiaihe 24

Naimattomat aikuiset kirkon jäsenet

Johdanto

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi tähdentää avioliiton ja perhesuhteiden välityksellä saatavia iankaikkisia siunauksia. Monet kirkon jäsenet huomaavat kuitenkin olevansa tilanteessa, jossa heillä ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta solmia avioliittoa ja perustaa perhettä. Tässä oppiaiheessa korostetaan, että naimattomat kirkon jäsenet saavat paljon hyvää aikaan Herran valtakunnassa. Vaikka avioliiton ja perheen siunaukset joskus lykkääntyvätkin, niitä ei koskaan evätä niiltä, jotka pitävät vanhurskaasti liittonsa Jumalan kanssa.

Taustalukemista

Gordon B. Hinckley, ”Keskustelu yksinäisten aikuisten kanssa”, Valkeus, marraskuu 1997, s. 16–24.
Spencer J. Condie, ”Lunastakaa itsellenne suuret ja kalliit lupaukset”, Liahona, marraskuu 2007, s. 16–18.

Opetusehdotuksia

1. Korinttilaiskirje 12:12–20, 25–27

Yksin elävät jäsenet perhekeskeisessä kirkossa

Kehota oppilaita kertomaan haasteista, joita naimattomilla kirkon jäsenillä saattaa olla osallistuessaan toimintoihin seurakunnassa, jossa monet jäsenet ovat naimisissa ja heillä on lapsia. (Naimattomat kirkon jäsenet voivat tuntea itsensä masentuneiksi, eristyneiksi ja ulkopuolisiksi kokouksissa ja luokissa, joissa opetetaan asioita avioliitosta ja perheestä.)

Millähän tavalla muut kirkon jäsenet voivat auttaa naimattomia aikuisia tuntemaan kirkon kokouksissa ja toiminnoissa, että he kuuluvat joukkoon ja että heitä arvostetaan?

Laita näkyville presidentti Howard W. Hunterin (1907–1995) seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen:

”Kirkko on kaikkia jäseniä varten. – – Meillä kaikilla, yksinäisillä ja naimisissa olevilla, on oma minuutemme ja omat tarpeemme, joihin kuuluu toive, että meitä pidetään arvollisina Jumalan lapsina. – –

Tämä on Jeesuksen Kristuksen kirkko, ei naimisissa olevien eikä naimattomien eikä minkään muunkaan ryhmän eikä kenenkään yksittäisen ihmisen kirkko.” (Ks. ”Kirkko on kaikkia ihmisiä varten”, Valkeus, elokuu 1990, s. 42.)

Selitä, että apostoli Paavali vertasi kirkkoa ihmisruumiiseen ja yksittäisiä kirkon jäseniä eri ruumiinosiin. Kehota muutamaa oppilasta lukemaan vuorotellen ääneen jakeet 1. Kor. 12:12–20. Pyydä muita luokan jäseniä panemaan merkille, kuinka Paavali vertasi fyysisen ruumiin osia kirkon jäseniin.

Mitä haasteita meillä olisi, jos yksi tai useampi osa ruumiistamme puuttuisi?
Minkä periaatteen Paavalin vertaus opettaa meille kirkosta ja sen jäsenistä? (Oppilaat saattavat mainita monia tärkeitä periaatteita. Varmista, että seuraava periaate korostuu: Jokainen kirkon jäsen on arvokas ja voi saada paljon hyvää aikaan kirkossa.)
Mitä hyvää te olette nähneet seurakuntanne naimattomien jäsenten saavan aikaan kirkossa?

Pyydä yhtä oppilasta lukemaan 1. Kor. 12:25–27. Kehota luokan jäseniä panemaan merkille, mitä kirkon jäsenet voivat tehdä kuuluakseen yhteen.

Mitä kaikki kirkon jäsenet, naimisissa olevat tai naimattomat, voivat tehdä auttaakseen toisiaan tuntemaan ykseyttä muiden jäsenten kanssa seurakunnassa?

Laita näkyville kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Robert D. Halesin seuraavat sanat ja lue ne ääneen:

”Me kaikki kuulumme pyhien yhteisöön, me kaikki tarvitsemme toinen toistamme ja me kaikki teemme työtä päästäksemme samaan tavoitteeseen. Kuka tahansa meistä voisi eristäytyä tästä seurakuntaperheestä erilaisuuksiensa perusteella. Emme kuitenkaan saa sulkeutua ulkopuolelle tai eristää itseämme tilaisuuksista niiden erilaisuuksien takia, joita huomaamme itsessämme. Jakakaamme sen sijaan lahjoistamme ja kyvyistämme toisille tuoden heille toivon ja ilon valoa ja ylentäkäämme niin tekemällä omaa henkeämme.” (”Seurakuntaperheeseen kuuluminen”, Liahona, maaliskuu 1999, s. 12.)

Kuinka teidän pyrkimyksenne ottaa vastaan tehtäviä ja osallistua seurakuntanne toimintaan on auttanut teitä tuntemaan ykseyttä muiden jäsenten kanssa?

Heprealaiskirje 11:1, 6, 8–13, 16

Odottakaa luvattuja siunauksia

Laita näkyville kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Dallin H. Oaksin seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen:

”Naimattomien tulee haluta temppeliavioliittoa ja pitää ponnistelua sen saavuttamiseksi etusijalla. Nuorten ja nuorten naimattomien tulee vastustaa sitä poliittisesti korrektia mutta iankaikkisuuden näkökulmasta väärää käsitystä, joka häpäisee avioliiton solmimisen ja lasten saamisen tärkeyden.” (”Mitä me todella haluamme”, Liahona, toukokuu 2011, s. 45.)

Miksihän jotkut naimattomat jäsenet saattavat tuntea lannistuvansa, kun he pohtivat oppia, jonka mukaan ”avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan säätämä ja että perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi” (”Perhe – julistus maailmalle”, Liahona, marraskuu 2010, s. 129)?

Selitä, että vaikka avioliitto ja perhe ovat ihanne, monet naimattomat aikuiset kirkon jäsenet ovat epävarmoja siitä, menevätkö he koskaan naimisiin. Eronneet tai leskeksi jääneet saattavat pohtia, solmivatko he enää koskaan avioliittoa.

Lue ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin D. Todd Christoffersonin seuraavat sanat ja pyydä oppilaita panemaan merkille, mitä Vapahtaja on tehnyt saattaakseen iankaikkiset siunaukset niiden ulottuville, joilla ei ole avioliiton ja perheen siunausta:

”Se, että julistamme avioliittoon ja perheeseen kuuluvia perustotuuksia, ei tarkoita, että jättäisimme huomiotta tai väheksyisimme niiden uhrauksia ja menestystä, joiden elämässä tämä ihanne ei ole tällä hetkellä todellisuutta. Jotkut teistä eivät ole saaneet avioliiton siunausta syistä, joita ovat muun muassa kelvollisten mahdollisuuksien puute, samaan sukupuoleen kohdistuva viehtymys, fyysiset tai henkiset vammat tai yksinkertaisesti pelko epäonnistumisesta, joka ainakin tällä hetkellä jättää varjoonsa uskon. Tai olette kenties olleet naimisissa mutta tuo avioliitto on päättynyt ja olette jääneet selviytymään yksin siitä, mistä kaksi yhdessäkin hädin tuskin selviytyy. Jotkut teistä, jotka olette naimisissa, eivät saa lapsia pakahduttavista toiveista ja anovista rukouksista huolimatta.

– – Me todistamme varmuudella, että Jeesuksen Kristuksen sovitus on ennakoinut ja tulee lopulta hyvittämään kaikki puutteet ja menetykset niiltä, jotka kääntyvät Hänen puoleensa. Ketään ei ole ennalta määrätty saamaan vähemmän kuin kaikki, mitä Isällä on lapsiaan varten.” (”Miksi avioliitto, miksi perhe”, Liahona, toukokuu 2015, s. 52.)

Minkä opin vanhin Christofferson opettaa siitä, ketkä saavat Jumalan suurimmat siunaukset? (Kirjoita taululle seuraava oppi: Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta jokainen meistä voi lopulta saada kaikki taivaallisen Isämme lupaamat siunaukset.)
Mitä ihmisen täytyy tehdä, jotta hän saisi osakseen tässä opissa kuvatun toivon?

Laita näkyville presidentti Spencer W. Kimballin (1895–1985) seuraava vakuutus ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan se ääneen:

”Ja sillä välin lupaamme teille, että mitä iankaikkisuuteen tulee, yhdeltäkään sielulta ei tulla riistämään runsaita ja korkeita siunauksia minkään sellaisen vuoksi, mille ihminen itse ei voinut mitään. Herra ei koskaan petä lupauksiaan, ja jokainen vanhurskas ihminen tulee lopulta saamaan kaiken, mihin hän on oikeutettu ja mitä hän ei ole menettänyt omasta syystään.” (”Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma: Selestisen avioliiton tärkeys”, Valkeus, heinäkuu 1980, s. 4.)

Todista, että vaikka Jumalan siunauksia joskus lykätäänkin, niitä ei koskaan evätä iankaikkisuuksissa niiltä, jotka pyrkivät elämään vanhurskaasti.

Pyydä oppilaita pohtimaan esimerkkiä Abrahamista ja Saarasta, joille Jumala oli antanut perhettä koskevia lupauksia, mutta joita lykättiin tai ne jäivät toteutumatta heidän kuolevaisen elämänsä aikana (ks. 1. Moos. 13:14–17; 15:4–7; 17:1–8, 15–16). Muistuta oppilaille, että Abrahamin ja Saaran tavoin meidän uskoamme koetellaan joskus lupauksilla, joita viivytetään tai jotka jäävät täyttymättä kuolevaisuudessa.

Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen Hepr. 11:1, 6 samalla kun luokan jäsenet panevat merkille sanan usko määritelmän.

Mitä nämä jakeet opettavat siitä, mitä usko tarkoittaa? Muista auttaa oppilaita kehittämään henkilökohtaisia pyhien kirjoitusten tutkimiseen liittyviä taitojaan. Tee se viittaamalla oppitunnilla tutkimisen apuneuvoihin.
Mitä tarkoitetaan ilmauksella ”sen näkemistä, mitä ei nähdä”? (Usko on varmuus tai todistus tosiasioista, jotka eivät ole nähtävissä. Tällaisen varmuuden toivotuista ja näkymättömissä olevista asioista saa vain silloin, kun noudatamme evankeliumin periaatteita ja toimimme niiden mukaan – erityisesti silloin, kun se on vaikeaa. Usko on kuuliaista toimintaa, joka johtaa todistuksen hengelliseen lahjaan. Se tarkoittaa sitä, että uskoo ja luottaa Herraan tarpeeksi, niin että tottelee Häntä näkemättä ensin lopputulosta.)

Kehota muutamaa oppilasta lukemaan vuorotellen ääneen jakeet Hepr. 11:8–13, 16 samalla kun muut luokan jäsenet panevat merkille, kuinka Abraham ja Saara osoittivat uskoa vaikeissa olosuhteissa. Ehdota luokan jäsenille, että he alleviivaisivat sanoja ja ilmauksia, jotka tuovat esiin sen, kuinka Abraham ja Saara osoittivat uskonsa.

Jakeessa 13 sanotaan, että vaikka Abraham, Saara ja monet muut kuolivat saamatta sitä ”mikä heille oli luvattu”, he näkivät luvatut asiat ”etäältä”, ja heillä oli uskoa Jumalan kykyyn toteuttaa nämä siunaukset. Kuinka näiden muinaisten pyhien esimerkki voisi auttaa nykyajan pyhiä, joiden uskoa koetellaan, koska he eivät ole saaneet luvattuja siunauksia kuolevaisuudessa? (Meidän kaikkien on tarpeen oppia osoittamaan uskoa ja noudattamaan Herran käskyjä silloinkin, kun toivomamme siunaukset eivät näytä tulevan silloin kun me haluamme niitä.)
Mitä mielestänne tarkoittaa se, että nämä muinaiset pyhät olivat eläessään kuin ”vieraita ja muukalaisia maan päällä”? (He tiesivät, että kuolevainen elämä oli väliaikaista ja että tämä maailma ei ollut heidän pysyvä kotinsa.)

Laita näkyville kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Jeffrey R. Hollandin seuraavat sanat:

”Jotkin siunaukset tulevat pian, jotkin tulevat myöhemmin, jotkin tulevat vasta taivaassa – mutta niille, jotka omaksuvat Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, ne tulevat. Tästä todistan henkilökohtaisesti.” (”Meitä odottavan hyvän ylipappi”, Liahona, tammikuu 2000, s. 45.)

Kuinka tieto siitä, ettei mitään siunauksia evätä uskollisilta, voi auttaa kirkon jäseniä, jotka ovat surullisia tai epätoivoisia sen tähden, että he eivät ole solmineet avioliittoa tai saaneet lapsia?
Tuleeko mieleenne tilanne, jolloin olitte lannistuneita mutta päätitte toimia uskossa ja mennä elämässänne eteenpäin kaikesta huolimatta?

Jos aikaa riittää, lue ääneen vanhin Dallin H. Oaksin neuvo:

”Jos vain kulutatte aikaa odottamalla mahdollisuutta päästä naimisiin, lakatkaa odottamasta. Teillä ei ole kenties tässä elämässä koskaan tilaisuutta solmia sopivaa avioliittoa, joten lakatkaa odottamasta ja alkakaa toimia. Valmistautukaa elämään – jopa naimattomaan elämään – hankkimalla koulutusta ja kokemuksia ja suunnittelemalla. Älkää odottako, että onni työnnetään syliinne. Etsikää sitä palvelemalla ja oppimalla. Tehkää itsellenne elämä. Ja luottakaa Herraan.” (”Dating versus Hanging Out”, Ensign, kesäkuu 2006, s. 14.)

Kannusta oppilaita pohtimaan, mitä he voivat tehdä vahvistaakseen uskoaan Jeesukseen Kristukseen ja luottamustaan Hänen kykyynsä toteuttaa luvatut siunaukset.

Oppilaan lukutehtävät

1. Kor. 12:12–20, 25–27; Hepr. 11:1, 6, 8–13, 16.
Gordon B. Hinckley, ”Keskustelu yksinäisten aikuisten kanssa”, Valkeus, marraskuu 1997, s. 16–24.