Jumala antaa ihmisille vastuullisen tehtävän huolehtia omista ajallisista tarpeistaan ja perheensä perustarpeista. Vanhemmilla on pyhä velvollisuus huolehtia lastensa ajallisista elämän perustarpeista (ks. ”Perhe – julistus maailmalle”, Liahona, marraskuu 2010, s. 129). Tämän oppiaiheen myötä oppilaat saavat tietää, kuinka omavaraisuuden periaate voi vaikuttaa heidän ajalliseen ja hengelliseen vakauteensa nyt ja tulevaisuudessa.
Taustalukemista
M. Russell Ballard, ”Becoming Self-Reliant – Spiritually and Physically”, Ensign, maaliskuu 2009, s. 50–55.
Kirjoita taululle seuraava kysymys: ”Millä tavoin Jeesus Kristus valmistautui palvelutehtäväänsä kuolevaisuudessa?” Kehota oppilaita lukemaan Mark. 6:1–3 ja Luuk. 2:51–52 ja panemaan merkille, millä tavoilla Vapahtaja valmistautui varhaisina vuosinaan tulevaa palvelutehtäväänsä varten. Kun oppilaat vastaavat, kirjoita taululle seuraava luettelo:
Työskenteli isänsä kanssa rakennusmiehenä (ammatillisesti)
Hänelle karttui viisautta (koulutuksellisesti)
Hänelle karttui ikää (fyysisesti)
Jumalan suosio seurasi Häntä (hengellisesti)
Ihmisten suosio seurasi Häntä (sosiaalisesti)
Kuinka Vapahtajan esimerkin noudattaminen näillä viidellä osa-alueella auttaa teitä valmistautumaan niin, että voitte huolehtia omista tarpeistanne ja tulevan perheenne tarpeista?
Lue ääneen presidentti Spencer W. Kimballin (1895–1985) seuraavat sanat. Pyydä oppilaita panemaan merkille, minkä presidentti Kimball sanoo olevan jokaisen myöhempien aikojen pyhän velvollisuus.
”Herra on käskenyt kirkkoa ja sen jäseniä olemaan omavaraisia ja riippumattomia. (Ks. OL 78:13–14.)
Vastuu ihmisen sosiaalisesta, henkisestä, hengellisestä, fyysisestä tai taloudellisesta hyvinvoinnista on ensi sijassa hänellä itsellään, toiseksi hänen perheellään ja kolmanneksi kirkolla, jos hän on sen uskollinen jäsen.
Ei kukaan todellinen myöhempien aikojen pyhä, jos hän on fyysisesti ja henkisesti kykenevä, siirrä vapaaehtoisesti vastuuta omasta hyvinvoinnistaan eikä perheensä hyvinvoinnista kenellekään muulle. Niin pitkään kuin hän voi, hän hankkii Jumalan innoittamana ja omalla työllään itselleen ja perheelleen hengelliset ja ajalliset elämisen tarpeet.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball, 2006, s. 124.)
Mistä presidentti Kimballin mukaan jokainen meistä on vastuussa?
Miksi on tärkeää, että meistä tulee ”omavaraisia ja riippumattomia”? (Oppilaiden tulisi tunnistaa seuraava periaate: Kun meistä tulee omavaraisia, voimme huolehtia omista sekä perheemme hengellisistä ja ajallisista tarpeista.)
Kehota oppilaita kertomaan, mitä omavaraisuus merkitsee heille. Laita sen jälkeen näkyville kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Robert D. Halesin seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen:
”Omavaraisuus on vastuun ottamista omasta hengellisestä ja ajallisesta hyvinvoinnistamme sekä niiden hyvinvoinnista, jotka taivaallinen Isä on uskonut hoiviimme. Vain kun olemme omavaraisia, voimme todella jäljitellä Vapahtajaa palvelemalla muita ja olemalla heille siunaukseksi.
On tärkeää ymmärtää, että omavaraisuus on keino päämäärän saavuttamiseksi. Perimmäinen tavoitteemme on tulla Vapahtajan kaltaisiksi, ja kun palvelemme epäitsekkäästi muita, pääsemme lähemmäksi tuota tavoitetta. Kykymme palvella lisääntyy tai vähenee sen mukaan, miten omavaraisia olemme.” (”A Gospel Vision of Welfare: Faith in Action”, Basic Principles of Welfare and Self-Reliance, kirjanen, 2009, s. 1–2.)
Mikä on omavaraisuuden perimmäinen tarkoitus?
Millä tavoin meidän kykymme palvella muita vähenee, jos emme ole omavaraisia?
Auttaaksesi oppilaita ymmärtämään omavaraisuutta paremmin laita näkyville Apuyhdistyksen ylijohtajana toimineen sisar Julie B. Beckin oheinen lausunto.
”Kuinka meistä tulee omavaraisia? Meistä tulee omavaraisia, kun hankimme riittävästi tietoa ja koulutusta sekä riittävän luku- ja kirjoitustaidon, kun hoidamme raha-asioitamme ja voimavarojamme viisaasti, kun olemme hengellisesti vahvoja, kun valmistaudumme hätätilanteisiin ja muihin mahdollisiin tilanteisiin ja kun olemme fyysisesti terveitä ja voimme hyvin sosiaalisesti ja emotionaalisesti.” (”The Welfare Responsibilities of the Relief Society President”, Basic Principles of Welfare and Self-Reliance, s. 4.)
Kirjoita taulun yläreunaan seuraavat sanat: koulutus, raha-asiat, hengellinen voima, kotivara, terveys sekä työllisyys. Selitä oppilaille, että omavaraisuuteen kuuluvat nämä kuusi tasapainoisen elämän osatekijää (ks. Huoltotyötä Herran tavalla – yhteenveto johtajan huoltotyöoppaasta, kirjanen, 2009, s. 1–2). Keskustelkaa luokassa jonkin aikaa siitä, mitä nuoret naimattomat aikuiset voisivat tehdä tullakseen omavaraisemmiksi kullakin näistä osa-alueista ja voidakseen paremmin huolehtia tulevan perheensä ajallisista ja hengellisistä tarpeista ja palvella kirkossa. Kirjoita oppilaiden vastaukset taululle. Mahdollisia vastauksia:
Koulutus: Valmistukaa korkeakoulusta tai ammatillisesta oppilaitoksesta, kehittäkää opiskelutapojanne, oppikaa lisää työhön liittyviä taitoja, oppikaa suorittamaan yksinkertaisia kodin ja auton korjaustöitä.
Raha-asiat: Maksakaa rehelliset kymmenykset ja paastouhri, oppikaa laatimaan talousarvio ja pysymään siinä, oppikaa itsekuria, välttäkää tarpeetonta velkaa, maksakaa velkanne, laittakaa jokaisesta palkasta vähän rahaa säästöön.
Hengellinen voima: Rukoilkaa, tutkikaa pyhiä kirjoituksia, paastotkaa jonkin tarkoituksen vuoksi, käykää temppelissä säännöllisesti.
Kotivara: Oppikaa säilömään ja varastoimaan ruokatarvikkeita, hoitakaa puutarhaa (edes muutamia kasveja).
Työllisyys: Harjoitelkaa uusia työtaitoja, noudattakaa vahvaa työmoraalia, hankkikaa jatkokoulutusta.
Mitä te olette tehneet lisätäksenne omavaraisuuttanne jollakin näistä osa-alueista? Kuinka tämä pyrkimys on vahvistanut omavaraisuuttanne ja itseluottamustanne? Millä tavalla se ovat lisännyt kykyänne huolehtia omista tarpeistanne ja palvella paremmin kirkossa?
Kehota oppilaita asettamaan tavoitteekseen kehittyä jollakin näistä kuudesta osa-alueesta.
Muistuta oppilaita siitä, että vaikka he eivät vielä olisikaan vastuussa omista ja mahdollisesti perheensä tarpeista huolehtimisesta, niin jonakin päivänä he tulevat olemaan. Sen vuoksi heidän täytyy oppia hoitamaan viisaasti ajallisia voimavarojaan.
Pyydä jokaista oppilasta lukemaan joitakin seuraavista kohdista ja etsimään periaatteita, jotka liittyvät viisaaseen raha-asioiden hoitoon.
Mal. 3:8–12 (noudattakaa kymmenysten ja uhrilahjojen lakia)
OL 104:13–18 (antakaa runsaudestanne köyhien ja puutteenalaisten auttamiseksi)
Riittävän ajan kuluttua kehota oppilaita kertomaan luokalle, mitä he ovat löytäneet. Varmista, että oppilaat ymmärtävät seuraavan periaatteen: Kun yksilöt ja perheet soveltavat käytäntöön viisaita taloudellisia periaatteita, he voivat parantaa omaa taloudellista vakauttaan ja olla valmiina auttamaan muita. (Voisit tähdentää, että pyhissä kirjoituksissa Herra liittää usein yhteen rikkauksien hankkimisen sekä velvoitteen auttaa köyhiä ja tarvitsevia. Ks. esim. MK Jaak. 2:18–19 ja OL 104:18.)
Mitä siunauksia olette saaneet, kun olette omassa elämässänne soveltaneet käytäntöön viisaita taloudellisia periaatteita?
Lue ääneen OL 104:78. Laita sen jälkeen näkyville kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Joseph B. Wirthlinin (1917–2008) seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen:
”Muistakaa tämä: velka on yhdenlaista orjuutta. Se on taloutta tuhoava termiitti. Kun me ostamme luotolla, se antaa meille vain vaurauden harhan. Luulemme omistavamme tavaroita, mutta todellisuudessa tavaramme omistavat meidät.
Jotkin velat – kuten vaatimatonta kotia, kohtuullisia opiskelukuluja, ehkä tarpeellista ensimmäistä autoa varten – voivat olla välttämättömiä. Mutta meidän ei pidä koskaan asettaa itseämme kulutusluoton taloudelliseen orjuuteen, ellemme ole tarkoin punninneet kustannuksia.” (”Maallisia velkoja, taivaallisia velkoja”, Liahona, toukokuu 2004, s. 41.)
Miksi velka on yhdenlaista orjuutta? (Kun oppilaat vastaavat, auta heitä ymmärtämään seuraava periaate: Tarpeettoman velan välttäminen auttaa yksilöitä ja perheitä pysymään vapaina taloudellisesta orjuudesta.) Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) on opettanut: ”Omavaraisuutta ei [ole] silloin, kun taloutta uhkaa vakava velka. Ihmisellä ei ole itsenäisyyttä eikä vapautta orjuudesta, kun hän on velkaa toisille.” (Ks. ”Pojille ja miehille”, Liahona, tammikuu 1999, s. 66.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava presidentti Thomas S. Monsonin antama neuvo:
”Välttäkää sitä elämänkatsomusta ja puolustelua, jonka mukaan eilispäivän ylellisyyksistä on tullut tämän päivän välttämättömyyksiä. Ne eivät ole välttämättömyyksiä, ellemme itse tee niistä sellaisia. Nykyään monet nuorista aviopareistamme haluavat aloittaa elämän omistamalla useamman auton sekä sellaisen kodin, jonka hankkimiseen heidän vanhempansa käyttivät koko ikänsä. Sen vuoksi nuoret parit ottavat pitkäaikaista lainaa kummankin palkan perusteella. Kenties liian myöhään he huomaavat, että muutoksia ilmaantuu, lapsia syntyy, sairaudet väijyvät joitakin perheitä, työpaikka saattaa mennä, luonnonvoimat aiheuttavat tuhojaan ja tapahtuu kaikkea muuta, eikä kahden palkkaan perustuvia kiinnityslainamaksuja voidakaan enää maksaa. On välttämätöntä, että elämme varojemme mukaan.” (”Pysyviä totuuksia muuttuvia aikoja varten”, Liahona, toukokuu 2005, s. 20.)
Mitä seurauksia yksilöille ja perheille voi koitua siitä, että he eivät tunnista halujen ja tarpeiden välistä eroa?
Millä tavoilla voi oppia erottamaan halut ja tarpeet toisistaan?
Kannusta oppilaita ajattelemaan seuraavia kysymyksiä ja kirjoittamaan vastauksensa päiväkirjaansa:
Millä elämänne alueilla te voisitte tulla omavaraisemmiksi?
Kuinka voisitte paremmin hoitaa ajallisia voimavarojanne?