Tulla suureksi siunaukseksi lähimmäisillemme
Rukoilen, ettette te suurenmoiset nuoret miehet olisi ainoastaan kelvollisia saamaan enkelten palvelusta, vaan että – – teistä tulisi palvelevia enkeleitä muiden elämässä.
Wilford Woodruff asetettiin papiksi 5. marraskuuta 1834 hänen ollessaan 27-vuotias nuorukainen. Kahdeksan päivää myöhemmin hän aloitti kaksivuotisen lähetystyön eteläisissä osavaltioissa.1 Eräänä yönä hän yöpyi toverinsa kanssa perheen luona, joka tarjosi heille vuoteeksi paljaan lattian, jota hän kuvaili ”melko kovaksi miltei 100 kilometrin kävelemisen jälkeen ilman mitään syötävää”.2
Seuraavana päivänä he kävelivät noin 20 kilometriä sateessa, kunnes he saapuivat erään miehen talolle, joka sattui kuulumaan Missourin mellakkajoukkoihin. Veli Woodruff kertoi: ”Perhe oli istuutumaisillaan aamiaispöytään, kun me tulimme sisään. Tuohon aikaan missourilaisilla oli tapana pyytää vieras syömään, vaikka he olisivat vihamielisiä tätä kohtaan, joten isäntä tarjosi meille aamiaista, ja me olimme kiitollisia kutsusta. Hän tiesi meidän olevan mormoneja, ja heti kun aloimme syödä, hän alkoi kirota mormoneja. Heillä oli iso vadillinen pekonia ja munia, ja pöydässä oli runsaasti leipää. Hänen kiroilunsa ei hidastanut syömistämme; mitä enemmän hän kirosi, sitä enemmän me söimme, kunnes saimme vatsamme täyteen. Sitten nousimme pöydästä, otimme hattumme ja kiitimme häntä aamiaisesta. Viimeiseksi kuulimme hänen edelleen kiroavan. Luotan, että Herra palkitsee hänet aamiaisestamme.”3
Lähetystyönsä ensimmäisen vuoden lopussa veli Woodruff kertoi, että hän oli ”matkustanut 3 248 mailia [5 228 km], pitänyt 170 kokousta, [ja] kastanut 43 henkilöä”.4
Hänen ensimmäistä, etelävaltioihin suuntautunutta lähetystyötään seurasi kaksi lyhyempää lähetystyötä Fox-saarille Mainen rannikolla5 ja myöhemmin kaksi lähetystyötä Englantiin.6 Jälkimmäisen lähetystyönsä aikana Englannissa vuonna 1840 hän kertoi olleensa kahdeksan kuukauden aikana ”Jumalan siunausten ansiosta” välikappaleena 1 800 sielun kirkkoon tuomisessa.7
Wilford Woodruff lunasti Mormonin Kirjan lupauksen, jonka mukaan ”Jumala on valmistanut keinon, jonka avulla ihminen uskon voimalla pystyy suorittamaan voimallisia ihmetekoja; sillä tavoin hän on suureksi siunaukseksi lähimmäisillensä”.8 Nuoret Aaronin pappeuden veljeni, haluaisin muistuttaa teitä siitä, ettei Isämme taivaassa halua teidän olevan ainoastaan hyviä, vaan olemaan hyviä jotakin varten – palvelemaan ja siunaamaan muiden elämää ja tulemaan siunaukseksi lähimmäisillenne.
Luemme Luukkaan evankeliumista, että ”Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä.”9 Koska maanpäälliseen täydellisyyden tavoitteluumme liittyy tuleminen enemmän Vapahtajan kaltaiseksi, myös meidän tulisi karttua iässä ja viisaudessa, ja Jumalan ja ihmisten suosion tulisi seurata meitä.
Huolellisesti ja rukoillen suunnitellut ja piispakunnan nuorisokomiteassa10 pohditut pappeuskoorumien toiminnat ja yhteiset toiminnat nuorten naisten kanssa auttavat jokaista nuorta miestä ja naista kasvamaan viisaudessa heidän oppiessaan arvostamaan enemmän pyhiä kirjoituksia ja elävien profeettojen opetuksia sekä osallistuessaan yhteisiin toimintoihin, jotka ovat hyveellisiä, rakastettavia, hyvältä kuuluvia ja kiitettäviä.11
Yhteinen neuvonpito piispakunnan nuorisokomiteassa tarjoaa myös arvokasta koulutusta kokonaiselle sukupolvelle tulevia johtajia, jotka oppivat toimimaan tehokkaasti neuvostoissa.
Te nuoret miehet kasvatte fyysisessä voimassa osallistuessanne tansseihin, urheilutapahtumiin sekä ystävällisiin ja tervehenkisiin urheilukilpailuihin, joissa korostuu rehti urheilumieli. Te kasvatte Jumalan suosiossa tehdessänne sukututkimusta ja mennessänne temppelissä kasteelle edesmenneiden esivanhempienne puolesta, toimiessanne uskollisina kotiopettajina, osallistuessanne kappelin siivoamiseen säännöllisesti, vieraillessanne vanhainkodeissa ja auttaessanne pitämään asuinympäristönne kauniina. Näin toimiessanne olette esimerkkejä kuningas Benjaminin ohjeesta, jonka mukaan ”lähimmäistenne palveluksessa ollessanne olette yksistään Jumalanne palveluksessa”.12 Viisas nuorten johtaja painottaa vähemmän varainhankkimistoimintoja ja enemmän muiden ihmisten epäitsekästä palvelemista.
Te nuoret miehet kasvatte ihmisten suosiossa ja valmistaudutte paremmin lähetystyöhön, avioliittoon ja tulevaan työhönne oppiessanne enemmän erilaisista uravaihtoehdoista ja kehittäessänne suurempaa itseluottamusta pitämällä puheita ja osallistumalla omatekoisiin yksinkertaisiin näytelmiin ja kykyiltoihin.
Nuorten toiminnoistamme tulisi heijastua se opinkappaleemme, että ”ihmiset ovat, jotta heillä olisi ilo”,13 ja meidän tulisi olla halukkaita jakamaan tuo ilo muiden kanssa. Jokin aika sitten tapasin itärannikolta kotoisin olevan naisen, joka nykyään asuu Suolajärven laaksossa. Hän on erään toisen kristillisen kirkon harras jäsen, ja kysyin häneltä, mitä hän piti asumisesta myöhempien aikojen pyhien keskellä. Hän vastasi: ”Minä ja mieheni tulemme toimeen oikein hyvin, mutta olen huolissani teini-ikäisestä tyttärestämme. Joka keskiviikkoilta seitsemän aikaan useita tyttöjä kulkee talomme ohi suunnaten johonkin yhdessä, eivätkä he ole kertaakaan pysähtyneet pyytämään 14-vuotiasta tytärtämme mukaansa.”
Vastasin: ”Voi kuule, tämä on onnenpäiväsi! Minä olen sellaisessa asemassa, että voin korjata tuon ongelman.” Nainen antoi mielellään tyttärensä nimen ja osoitteen, ja otimme yhteyttä sekä vaarnanjohtajaan että seminaarin rehtoriin.
Ystävämme ja naapurimme ovat rakastavan taivaallisen Isän lapsia, joka haluaa meidän kaikkien palaavan luokseen. Voimmeko olla tyytyväisiä, kun kaikki koorumin jäsenet eivät ole mukana sunnuntaiaamuna? Varmastikin voimme kääntyä vähemmän aktiivisten ja muihin uskontoihin kuuluvien puoleen ja kutsua heidät lämpimästi Nuorten Miesten ja Naisten yhteisiin toimintoihimme, seminaariimme, pyhäkouluumme ja sakramenttikokouksiimme.
Kun Joseph Smith ja Oliver Cowdery saivat Aaronin pappeuden ylösnousseen Johannes Kastajan kätten alla, he saivat ”enkelien palveluksen” avaimet14, ja niin saitte tekin, kun teidät asetettiin. Rukoilen, ettette te suurenmoiset nuoret miehet olisi ainoastaan kelvollisia saamaan enkelten palvelusta, vaan että nuoren Wilford Woodruffin tavoin teistä tulisi palvelevia enkeleitä muiden elämässä, kun käytätte uskoanne tehdäksenne ”voimallisia ihmetekoja”, tullen siten ”suureksi siunaukseksi” lähimmäisillenne.
Saatana haluaisi vähentää uskoanne ja laimentaa pappeuden voimaanne tehdä voimallisia ihmetekoja, mutta rakastava taivaallinen Isä on tarjonnut teille kaitselmustaan Pyhän Hengen lahjan muodossa. Opimme Mormonin Kirjan ensimmäisestä luvusta, että Lehin lukiessa pyhiä kirjoituksia ”hän täyttyi Herran Hengellä”.15 Nefi lupaa meille myöhemmin, että kun me iloitsemme ”Kristuksen sanoista”, ne ilmoittavat meille kaiken, mitä meidän on tehtävä.16
Te saatatte kohdata päätöksentekotilanteita, jotka koskevat lähetystyötä, tulevaa uraanne ja lopulta avioliittoa. Kun luette pyhiä kirjoituksia ja rukoilette ohjausta, te ette varmaankaan näe vastausta sivulle kirjoitettujen sanojen muodossa, mutta saatte lukiessanne selkeitä tuntemuksia ja kuiskauksia, ja lupauksen mukaisesti Pyhä Henki ”näyttää teille kaiken, mitä teidän on tehtävä”.17
Saatana haluaisi teidän luovuttavan moraalisen tahdonvapautenne erilaisille riippuvuutta aiheuttaville käyttäytymismuodoille, mutta rakastava taivaallinen Isä on luvannut teille profeettansa Jesajan kautta, että vilpittömän paaston kautta, kun kukistatte fyysiset halunne, Hän auttaa teitä vapauttamaan ”syyttömät kahleista” ja murskaamaan ”kaikki ikeet”.18 Lunastakaa tuo lupaus paaston kautta. Meidän tyhjyytemme antaa lisätilaa evankeliumin täyteydelle. Pyhittymistä edeltää tyhjyys.
Pyhien kirjoitusten tutkiminen ja paasto, joita edeltää ja seuraa rukous, voivat todella tuoda päivän yön keskelle.19 Profeetta Joseph Smithin koko elämä todistaa rukouksen voimasta ja sen Herran lupauksen täyttymisestä, että ”jos sinä anot, sinä olet saava ilmoituksen ilmoituksen päälle”.20 Yksi tärkeä ilmoitus, jonka saatte, on näkemys siitä, miten voitte parhaiten koskettaa niiden elämää, jotka ovat kadottaneet tien. Silloin on hyvä muistaa presidentti Hinckleyn viisas neuvo: ”Pyhä Henki todistaa totuudesta ja voi opettaa ihmisille asioita, joita he eivät pysty opettamaan toisilleen.”21
Presidentti Gordon B. Hinckley pitää hyviä ystäviä yhtenä tärkeimpänä tekijänä uusien käännynnäisten aktiivisena pitämisessä ja vähemmän aktiivisten aktivoimisessa. Robert Browning on kaunopuheisesti selittänyt, miksi näin on:
– – Jos olisin valittu, kuten sinä,
Ympäröisin itseni rakkaudella, ja rakentaisin
Vallihaudan ystävieni kanssa.
Olisi mahdotonta joutua turmioon,
Kun valvoisivat kanssani
Ystävät, jotka ottivat taisteluni omakseen.22
Wilford Woodruff julisti myöhemmin elämässään kirkon presidenttinä: ”Ei ole väliä, onko mies pappi vai apostoli, jos hän vain pitää kutsumuksensa kunniassa. Papilla on enkelien palveluksen avaimet. Herra ei ole koskaan elämässäni, olenpa sitten ollut apostoli, seitsenkymmen tai vanhin, antanut minulle sen enempää suojelusta kuin pappinakaan ollessani. Herra on näkyjen, ilmoitusten ja Pyhän Hengen kautta näyttänyt minulle monia edessäni olleita tapahtumia.”23
Rakkaat nuoret veljeni, rukoilen, että jokainen meistä käyttää pappeuden voimaa uskomme kautta suorittaaksemme voimallisia ihmetekoja kertomalla evankeliumista ja palvelemalla muita, tullen sillä tavoin suureksi siunaukseksi lähimmäisillemme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.