Pitäkää soihtu korkealla
Kehittäkää jumalallisuutta, joka teissä on. Älkää himmentäkö henkenne kirkkautta, joka teillä oli taivaasta tullessanne. Herra tarvitsee teidän hyvyyttänne ja vaikutustanne tässä maailmassa.
Tällä soihdulla olympiatuli tuotiin osan matkaa Kreikasta Salt Lake Cityyn viime helmikuussa. Se on erinomaisuuden ja toivon vertauskuva. Se sytytettiin ensi kerran Kreikassa, jossa olympialaiset saivat alkunsa kauan sitten.
Tämä on Nuorten Naisten soihtu. Se on vertauskuva evankeliumin valosta, joka tulee taivaalliselta Isältämme. Tämä valo sai alkunsa taivaassa ennen teidän syntymäänne. Siellä teille opetettiin suuri onnensuunnitelma, ja koska hyväksyitte tämän suunnitelman, teillä on kunnia olla soihdunkantajia.
Vapahtaja opetti meitä: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”1 Teidän sydämessänne oleva jumalallinen valo on peritty Jumalalta, koska te olette Hänen tyttäriään. Osana sitä valoa, joka tekee teistä niin suurenmoisia, on naiseuden siunaus. Eikö olekin ihanaa tietää, että naiseuteen kuuluvat naiselliset ominaisuutenne ovat lahja Jumalalta? Myöhempien aikojen profeettamme opettavat, että ”sukupuoli on yksilön kuolevaisuutta edeltävän, kuolevaisuuden aikaisen ja iankaikkisen identiteetin ja tarkoituksen oleellinen ominaisuus”.2 On pyhä siunaus saada syntymässä Jumalan tyttären erinomaiset ominaisuudet. Jumalan tyttäret, niin vanhat kuin nuoretkin, ovat hengellisiä ja herkkiä, lempeitä ja hyväntahtoisia. Heillä on hellä, huolehtivainen luonne. Se on perintönne. Älkää milloinkaan vähätelkö Jumalan teille antamia lahjoja. Kehittäkää jumalallisuutta, joka teissä on. Älkää himmentäkö henkenne kirkkautta, joka teillä oli taivaasta tullessanne. Herra tarvitsee teidän hyvyyttänne ja vaikutustanne tässä maailmassa. Ja niinpä minä tänä iltana haluaisin vain puhua teille suoraan sydämestäni yksinkertaisesti hyvänä olemisesta ja hyvänä olemisen eduista eli soihdun pitämisestä korkealla.
Maailma yrittää saada teidät ajattelemaan, että hyvyys on epämuodikasta ja vanhanaikaista ja että suosiota saa rikkomalla sääntöjä ja madaltamalla tasovaatimuksia. Älkää langetko sellaiseen ajatteluun. Televisiota katsellessanne ja lehtiä lukiessanne teidät saadaan ehkä tuntemaan, että olette epänormaaleja, kun itse asiassa te olette niitä, jotka ovat selvillä asioiden todellisesta laidasta.
Saatatte tietää, että minä olen seitsemän pojan äiti. Minä tunnen pojat! Elämä kodissamme on ollut jännittävää! Olen oppinut paljon heiltä ja heidän ystäviltään, sekä pojilta että tytöiltä, ja voisin kertoa teille joitakin heidän salaisuuksistaan. Ehkä kerron vain yhdestä ja toivon, etten joudu vaikeuksiin. Se on tämä: pojat inhoavat noloja tilanteita. Muistan, kuinka eräs tuntemani nuori mies oli pyytänyt seuralaisen lukion päättäjäistanssiaisiin. Hän toi tytön kotiimme ennen tanssiaisia, niin että voisimme ottaa kuvia. Kun he tulivat meille, poika tuli keittiöön, jossa olin etsimässä kameraa, ja sanoi: ”Odotapas, kun näet hänen pukunsa. Hän näyttää niin kauniilta!” Tämä poika ei ollut milloinkaan ennen sanonut mitään sellaista, joten maltoin tuskin odottaa, että näkisin, mitä hän tarkoitti.
Kun näin tytön, ymmärsin; hän oli ihastuttava. Hänen pukunsa oli kaunis. Sain kuulla, että hän oli etsinyt sitä kaikkialta äitinsä kanssa. Kun he viimein löysivät puvun, he tiesivät, että se olisi täydellinen, kunhan siihen lisättäisiin vähän kangasta ja muutama loppusilaus, niin että se täyttäisi heidän korkeat tasovaatimuksensa.
Kaikki heidän vaivannäkönsä palkittiin, koska tyttö oli kerrassaan säteilevä sinä iltana, mutta pelkkä puku ei saanut häntä loistamaan. Sen teki hänen tyyni varmuutensa. Häntä katsellessani mieleeni tulivat pyhien kirjoitusten sanat: ”Kaunistakoon ajatuksesi aina hyve; silloin sinun uskalluksesi on vahvistuva.”3 Mistä tämä hänen varmuutensa oli peräisin? Huomasin, että tämä nuori nainen pystyi kohdistamaan huomionsa muihin, koska häntä ei huolettanut, miltä hän itse näytti. Hän oli huolehtinut siitä seikasta jo viikkoja aikaisemmin. Hänen seurassaan ollut nuori mies oli hyvillään ja turvallisin mielin ja iloinen hänen kanssaan, koska hänen pukunsa ei ollut paljastava. Se oli joka suhteessa säädyllinen, ja siksi hän saattoi luottaa itseensä ja olla iloinen. Ja sellainen vetää puoleensa. Poika ei ollut hämillään hänen vuokseen vaan ylpeä hänestä.
Sellaisella nuorella naisella, joka voi olla erinomainen soihdunkantaja, on aina korkeat tasovaatimukset, ei ainoastaan silloin, kun hän on tanssiaispuvussaan, vaan jokaisena tavallisenakin päivänä. Teitä, jotka olette juuri sellaisia, on hyvin paljon, ja minä kiitän teitä siitä tänä iltana. Olette tehneet säädyllisyydestä elämäntavan. Siinä on kyse muustakin kuin pukeutumisesta. Siihen kuuluu ainakin kuusi asiaa, jotka tulevat mieleeni: 1) Käyttäytymisenne on soveliasta ja säädyllistä, mutta silti teidän kanssanne on hauskaa. 2) Kielenkäyttönne ei ole milloinkaan karkeaa vaan iloista ja kiinnostavaa. 3) Huolehditte ulkonäöstänne, ja se viehättää. 4) Keskitytte kykyjenne kehittämiseen ja tavoitteittenne saavuttamiseen, ette lävistyksiin tai tatuointeihin tai vartalonne esittelemiseen. 5) Urheilette innokkaasti, mutta ette menetä milloinkaan itsehillintäänne. 6) Ette näytä välittävän siitä, mitä viimeisimmällä poptähdellä on yllään tai mitä hän tekee, sillä teillä on tietty oma tyylinne. Lyhyesti sanottuna, ette jäljittele maailman tapoja, koska tunnette korkeammat tasovaatimukset. Tiedätte, keitä olette, ja se antaa teille todellisen etulyöntiaseman. Tiedätte olevanne tosiaankin taivaallisen Isän tyttäriä. Tiedätte, että Hän tuntee teidät ja että Hän rakastaa teitä. Haluatte ilahduttaa Häntä ja kunnioittaa Hänen rakkauttaan teitä kohtaan. Tiedätte, että vaikka tekisitte typeriä virheitä, Hän auttaa teitä, jos käännytte Hänen puoleensa.
Käyttäydytte siten kuin olisitte opetelleet ulkoa kirjasen Nuorten voimaksi! Eikö se olekin suurenmoinen pieni opas? Toisinaan haluan kutsua sitä ”avuksi onneen”, sillä sen tasovaatimusten mukainen elämä voi olla salainen aseenne saada hyvät ihmiset kiinnostumaan teistä ja pitämään teidät oikeilla jäljillä. Kun noudatatte kirkon korkeita tasovaatimuksia joka päivä, pidätte soihtua korkealla.
Tyttö, jota sanon Liziksi, on esimerkki siitä, mistä puhun. Hän oli oppilaana samalla matematiikan kurssilla kuin tyttö, jota sanon Lindsayksi. Lindsay huomasi, että Lizissä oli jotakin, mikä ”loisti”, kuten Lindsay asian ilmaisi. Lindsay myönsi, ettei hän uskonut Lizin edes tuntevan häntä, mutta Lizin lähellä oli silti hyvä olla. Hän todella edusti sitä, mihin uskoi, ja sai aina toiset viihtymään seurassaan ja tuntemaan itsensä tärkeiksi. Lindsay tarkkaili Liziä useita viikkoja. Sitten eräänä päivänä Liz ei tullutkaan kouluun. Eikä seuraavana, eikä sitäkään seuraavana päivänä. Viimein Lindsay kuuli, että Liz oli hyvin sairas, että hänellä oli vaarallinen aivokalvontulehdus.
Kotiin tultuaan Lindsay vain istui pöydän ääressä ja itki. Eiväthän hän ja Liz olleet mitään läheisiä ystäviä, mutta hän sanoi äidilleen, että heidän oli kerta kaikkiaan autettava Liziä jollakin tavoin. Lindsay ehdotti, että koko heidän perheensä voisi paastota ja rukoilla Lizin puolesta. Äidille oli melkoinen järkytys kuulla sellaista omalta lapseltaan, sillä paastosta ja rukouksesta ei ollut puhuttu heidän kodissaan vuosikausiin. Kun Lindsay ja hänen äitinsä sinä iltana päivällispöydässä puhuivat asiasta muulle perheelle, ajatusta vastustettiin jonkin verran, mutta Lindsay anoi niin hartaasti, että lopulta kaikki lupautuivat paastoamaan ja rukoilemaan Lizin puolesta, jota he eivät edes tunteneet. Tapahtui jotakin aivan ihmeellistä. Pian Liz palasi kouluun vaikuttaen yhtä terveeltä ja iloiselta kuin aina. Mutta sitäkin tärkeämpää oli, että tämä kokemus toi Lindsayn kotiin mitä merkittävimmän toivon hengen. Sen ansiosta heidän perheessään on tapahtunut joitakin syvällisiä muutoksia. He pitävät nyt yhteisiä perherukouksia, mitä ei ollut tapahtunut vuosiin.
Lizin hyvyys loisti, ja se oli tarttuvaa. Liz, jos olet täällä tänä iltana, haluan sanoa: ”Kiitos! Hyvyydelläsi olet siunannut ainakin yhtä kokonaista perhettä, jota et luultavasti edes tunne. Ja kukapa tietää, kuinka moni muu on nähnyt kulkea, kun olet pitänyt soihtuasi korkealla.”
Kun pyrimme hyvyyteen, meillä itsellämme on hyvä tunne, ja se antaa hyvän tunteen muillekin! Haluan vain sanoa tämän: On hyvin paljon helpompaa tehdä oikein kuin väärin. Elämä on hyvin paljon yksinkertaisempaa, kun pyrkii hyvyyteen.
Hyvyyden suurin etu on se, että se johdattaa teidät temppeliin, kauneimpaan ja pyhimpään paikkaan tämän maan päällä. Temppeli on paikka, jonne Vapahtaja voisi tulla, koska se on Hänen pyhä huoneensa täällä maan päällä.
Presidentti Lorenzo Snow’n lapsenlapsi oli kerran hänen kanssaan temppelissä, kun presidentti Snow sanoi hänelle: ”Allie, haluan kertoa sinulle jotakin. Juuri tässä Herra Jeesus Kristus ilmestyi minulle.” [Isoisä] ”laski oikean kätensä pääni päälle ja sanoi: ’Lapsenlapseni, haluan sinun muistavan, että tämä on isoisäsi todistus, että hän kertoi sinulle omin sanoin, että hän todella näki Vapahtajan täällä temppelissä ja puhui Hänen kanssaan kasvoista kasvoihin.’”4
Voitteko kuvitella, millaista kunnioitusta tuntisitte kävellessänne samoilla käytävillä kuin Vapahtaja on kävellyt? Näettekö itsenne siellä puhtaana ja tahrattomana, Jumalan tyttärenä, valmiina ottamaan vastaan Hänen hienoimmat siunauksensa?
Edistyminen-ohjelma auttaa tietä valmistautumaan temppeliin. Se on syntynyt taivaan innoituksesta. Mikä kaunis pieni aarre se onkaan. Se auttaa teitä pääsemään lähemmäksi Vapahtajaa, ja se auttaa teitä pitämään kunniassa naiselle kuuluvia jumalallisia lahjoja, joista olen puhunut. Se on tarkoitettu juuri teille tänä hyvin tärkeänä valmistautumisen aikana, sillä tässä vaiheessa omaksumanne mallit ja tekemänne valinnat vaikuttavat läpi elämänne. Rukouksemme on, että kun suoritatte Edistyminen-ohjelmaa, valonne loistaa niin kirkkaana, että sillä on hyvyyteen johtava vaikutus tuleviinkin sukupolviin. Tämän ja monien muidenkin syiden vuoksi ensimmäinen presidenttikunta on sanonut: ”Haluamme, että kaikki nuoret naiset pyrkivät ansaitsemaan Nuorten Naisten tunnustuskunniakirjan. Kun nuoret pyrkivät näihin tavoitteisiin, he omaksuvat niitä taitoja ja ominaisuuksia, jotka johtavat heidät temppeliin, ja valmistavat heitä perheensä ja Herran elinikäiseen palvelemiseen.”5 Uusi kaunis Nuorten Naisten medaljonki esittää temppelin torneja muistuttaen teitä siitä, että valmistaudutte saamaan temppelitoimitukset, sillä temppelin kautta me pääsemme Kristuksen luokse.
Ajattelemme erityisesti Kristusta tänä pääsiäisen aattona. Yli kaksituhatta vuotta sitten tänä iltana, kun Hänen ruumiinsa oli haudassa, jotkut uskoivat tuon valon sammuneen. Mutta me tiedämme, että kolmannen päivän aamuna, jota me kutsumme pääsiäiseksi, Hän heräsi kuolleista pelastukseksemme, Vapahtajaksemme, iankaikkiseksi valoksemme, joka ei koskaan hylkää meitä. Todistan, että Kristus on maailman valo ja elämä.
Rakkaat nuoret naiset, antakaa valonne loistaa koko perheellenne ja ystävillenne niin kirkkaasti, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. Soihdun kantaminen on etuoikeus. Rukouksemme on, että Hänen valonsa valaisee polkunne jokaisen askeleen matkanne varrella ja että hyvyytenne oikeuttaa teidät jonakin päivänä saamaan temppelitoimitukset, sillä tuossa pyhässä paikassa te löydätte kaikkein suurimman valon. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.