Me katsomme Kristukseen
Taivaalla olevan Pohjantähden tavoin – – on olemassa maailman Lunastaja, Jumalan Poika, varmana ja luotettavana kuolemattoman elämämme ankkurina.
Rakkaat veljeni ja sisareni, minäkin haluaisin ilmaista syvän arvonantoni sisar Smootin, sisar Jensenin, sisar Dew’n ja heidän neuvottelukuntansa loistavasta palvelutyöstä. He ovat palvelleet erittäin uskollisesti ja hyvin tässä suuressa ja mahtavassa naisten järjestössä, ihmeellisessä 4 900 000 jäsenen yhdistyksessä. Mielestäni koko maailmassa ei ole mitään sen kaltaista, ja se tuo suunnattoman paljon hyvää naisten elämään joka puolella maapalloa. Kiitos teille, rakkaat sisaret, kaikesta mitä olette tehneet. Tervetuloa, sisar Parkin ja neuvonantajasi ja neuvottelukuntasi, jonka valitset.
Päätämme nyt tämän suurenmoisen konferenssin. Olemme nauttineet verrattomasta juhla-ateriasta Herran pöydässä. Meille on opetettu Hänen teitään Hänen antamansa mallin mukaan.
Tämän rikkaan kokemuksen jälkeen meidän kaikkien pitäisi olla vähän parempia. Muussa tapauksessa kokoontumisemme on ollut suureksi osaksi turhaa.
Kun päätän puheeni, kuoro laulaa:
Mun luoksein jää, jo ilta on,
Ja päivä mailleen käy.
Pian illan varjot laskeuu,
Ei valkeutta näy.
Sä saavu syömmehen ja jää
Mun luoksein asumaan.
Oi Jeesus, viivy luonani,
Jo ilta kohta saa.
(”Mun luoksein jää, jo ilta on”, MAP-lauluja, 100.)
Tämä kuvaa sangen kauniisti sydämemme tunteita, kun palaamme koteihimme.
Olkoon Herran Henki kanssamme ja pysyköön luonamme. Me emme tiedä, mitä on edessämme. Me emme tiedä, mitä tulevat päivät tuovat tullessaan. Me elämme epävarmassa maailmassa. Jotkut saavuttavat jotakin suurta. Toiset kokevat pettymyksiä. Toisilla on paljon onnea ja iloa, hyvä terveys ja helppo elämä. Toisilla kenties sairautta ja jossakin määrin surua. Me emme tiedä. Mutta yhden asian tiedämme. Taivaalla olevan Pohjantähden tavoin, siitä riippumatta, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, on olemassa maailman Lunastaja, Jumalan Poika, varmana ja luotettavana kuolemattoman elämämme ankkurina. Hän on pelastuksemme kallio, voimamme ja lohtumme, uskomme keskipiste.
Niin auringossa kuin varjossakin me katsomme Häneen, ja Hän on olemassa ja vahvistaa meitä ja hymyilee meille.
Hän on jumalanpalveluksemme keskeinen kohde. Hän on elävän Jumalan Poika, Isän Esikoinen, Ainosyntyinen lihassa; Hän lähti kuninkaallisista taivaan tarhoista syntyäkseen kuolevaiseksi kaikkein vaatimattomimmissa oloissa. Hän sanoi elämänsä yksinäisyydestä: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi” (Matt. 8:20). ”Hän kulki ympäri maata, teki hyvää” (Ap. t. 10:38).
Hän oli ihmeiden mies. Hän ojensi kätensä kärsiville. Hän paransi sairaita ja herätti kuolleita. Kaikesta Hänen maailmaan tuomastaan rakkaudesta huolimatta ihmiset hyljeksivät Häntä ja torjuivat Hänet. Hän oli kipujen mies ja sairauden tuttava. Hän oli halveksittu, eikä Häntä minään pidetty. (Ks. Jes. 53:3.)
Me muistelemme Hänen verratonta elämäänsä ja sanomme profeetta Jesajan sanoin:
”Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme – –
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:4–5.)
Kun taivaan suuri sota oli käyty, Lusifer, aamuruskon poika, esitti suunnitelman, joka hylättiin. Meidän kaikkien Isä, joka rakasti lapsiaan, esitti paremman suunnitelman, jonka mukaan meillä olisi vapaus valita elämämme tie. Hänen ainosyntyisellä Pojallaan, meidän vanhemmalla Veljellämme, oli avainrooli tuossa suunnitelmassa. Ihmisellä olisi tahdonvapaus, ja tuohon tahdonvapauteen liittyisi vastuullisuus. Ihminen joutuisi kulkemaan maailman ja synnin teitä ja kompastumaan. Mutta Jumalan Poika pukeutuisi lihaan ja uhraisi itsensä kaikkien ihmisten syntien sovitukseksi. Sanoin kuvaamattoman kärsimyksen kautta Hänestä tulisi suuri Lunastaja, koko ihmiskunnan Vapahtaja.
Ymmärtäen hieman tuota verratonta lahjaa, tuota ihmeellistä lunastuksen lahjaa, kumarrumme kunnioittavaa rakkautta osoittaen Hänen edessään.
Kirkollamme on arvostelijoita, monia sellaisia. He sanovat, ettemme me usko perinteiseen Kristukseen emmekä kristinoppiin. Heidän sanoilleen on jonkin verran perustetta. Meidän uskomme, meidän tietomme ei perustu muinaisiin perimätietoihin, uskontunnustuksiin, jotka perustuivat rajalliseen ymmärrykseen ja miltei rajattomiin keskusteluihin ihmisten yrittäessä saada aikaan määritelmän ylösnousseesta Kristuksesta. Meidän uskomme, meidän tietomme tulee tämän armotalouden profeetan todistuksesta. Hän näki edessään maailmankaikkeuden suuren Jumalan ja Hänen rakkaan Poikansa, ylösnousseen Herran Jeesuksen Kristuksen. He puhuivat Hänelle. Hän puhui heidän kanssaan. Hän todisti julkisesti, yksiselitteisesti ja arkailematta tuosta suuresta näystä. Se oli näky Kaikkivaltiaasta ja maailman Lunastajasta, ihmeellisempi kuin saatamme käsittää, mutta varma ja kiistaton sen mukana tulleen tiedon suhteen. Tuon tiedon perusteella, joka on juurtunut syvälle nykyajan ilmoituksen maaperään, Nefin sanoin ”me puhumme Kristuksesta, me iloitsemme Kristuksesta, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta, ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta [me ja] lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä [me voimme] toivoa [syntiemme] anteeksiantoa” (2. Ne. 25:26).
Veljeni ja sisareni, kun nyt jätämme teille jäähyväiset joksikin aikaa, me toistamme lujan ja kestävän todistuksemme. Me teemme sen yksilöinä vakaina ja varmoina tiedostamme. Kuten olen sanonut monta kertaa aikaisemminkin ja kuten jälleen sanon, minä tiedän, että Jumala, iankaikkinen Isämme, elää. Hän on maailmankaikkeuden suuri Jumala. Hän on meidän henkiemme Isä, jonka kanssa saamme puhua rukouksessa.
Minä tiedän, että Jeesus Kristus on Hänen ainosyntyinen Poikansa, maailman Lunastaja, joka antoi henkensä, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä, ja joka hallitsee ja vallitsee Isänsä kanssa. Minä tiedän, että he ovat yksilöllisiä olentoja, toisistaan erillisiä mutta kuitenkin yhtä muodoltaan, olemukseltaan ja tarkoitukseltaan. Minä tiedän, että Kaikkivaltiaan työnä on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (KH Moos. 1:39). Minä tiedän, että Joseph Smith oli profeetta, tämän armotalouden suuri profeeta, jonka kautta nämä totuudet ovat tulleet. Minä tiedän, että tämä kirkko on Jumalan työtä ja että Jeesus Kristus, jonka pyhää nimeä se kantaa, johtaa sitä.
Näistä asioista todistan vakavasti samalla kun jätän teille, rakkaille kumppaneilleni, rakkauteni ja siunaukseni Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen. Jumala olkoon kanssanne, kunnes taas kohdataan.