Tämä on hyväksesi
Me voisimme omista vastoinkäymisistämme pyrkiä löytämään suurimpia voittojamme, ja voi hyvinkin tulla päivä, jolloin juuri haasteidemme ansiosta ymmärrämme tutut sanat ”tämä on hyväksesi”.
Jokin aika sitten sain nimettömän kirjeen äidiltä, jonka sydän oli murtunut ja joka kertoi kärsimyksestään ja murheestaan poikansa tähden, joka oli sortunut vakaviin rikkomuksiin loukaten pahoin viattomia läheisiään.
Saatuani tämän äidin nimettömän kirjeen ja tunnettuani hänen epätoivonsa minulla on ollut suuri halu ilmaista rakkauteni häntä ja muita kohtaan, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa, yrittäen lohduttaa ja antaa toivoa niille, jotka nimettöminä ja salaa kantavat raskasta taakkaa, josta eivät useinkaan tiedä muut kuin he ja rakastava taivaan Isä.
Tiedän, sisar Nimetön, että se, mitä tulen sanomaan, on vain muistutusta, mutta kuitenkin toisena todistuksena sinulle siitä, mitä jo tiedät.
Kun profeetta Joseph Smith oli kärsimässä varmastikin yhtä synkimmistä hetkistään ollessaan vangittuna Libertyn vankilan tyrmässä ja huudahti: ”Oi Jumala, missä olet?” (LK 121:1), Herra lohdutti häntä näillä sanoilla: ”Tiedä, poikani, että tämä antaa sinulle kokemusta ja on hyväksesi” (LK 122:7). Kuinka vaikeata onkaan ja kuinka tuskallisen vieraalta saattaa tuntuakaan yrittää löytää jotakin hyvää henkilökohtaisesta murhenäytelmästä ja kärsimyksestä. Kuinka ristiriitaisilta sanat ”tämä on hyväksesi” saattavat tuntuakaan.
Mutta ymmärrys Kristuksen lunastussuunnitelmasta auttaa näkemään tämän kaiken oikeissa mittasuhteissa. Kuolemaa edeltäneessä olemassaolossamme taivaallinen Isämme esitti kuolevaisuutta koskevan suunnitelmansa, jota Alma kuvaili ”autuuden suunnitelmaksi” (Al. 42:8). Uskon, että me kaikki ymmärsimme, että tulemalla maan päälle me joutuisimme kokemaan kaikenlaisia maallisen elämän kokemuksia kuten vähemmän mukavia tuskan, kärsimyksen, toivottomuuden, synnin ja kuoleman koettelemuksia. Kokisimme vastakohtaisuutta ja vastoinkäymisiä. Ja jos emme olisi tienneet suunnitelmasta mitään muuta, epäilen, olisiko yksikään meistä hyväksynyt sitä riemuiten: ”Juuri sitä olen aina halunnut – tuskaa, kärsimystä, toivottomuutta, syntiä ja kuolemaa.” Mutta suunnitelma tarkentui, ja se muuttui hyväksyttäväksi, jopa haluttavaksi, kun vanhin Veljemme astui esiin ja tarjoutui menemään alas ja saattamaan kaiken kuntoon. Tuskasta ja kärsimyksestä Hän saisi aikaan rauhaa. Toivottomuudesta Hän saisi aikaan toivoa. Rikkomuksesta Hän saisi aikaan parannusta ja anteeksiantoa. Kuolemasta Hän saisi aikaan elämäin ylösnousemuksen. Ja kun me kuulimme tämän selityksen ja mitä anteliaimman tarjouksen, joka ikinen meistä tuli tulokseen: ”Minä pystyn siihen. Se on riskin arvoista.” Ja niinpä me teimme valinnan.
Amulek selittää Kristuksen armon ja Hänen sovituksensa käsittämätöntä suuruutta Mormonin Kirjassa Alman luvussa 34. Amulek selittää, että täytyy olla ”suuri ja viimeinen uhri” (Al. 34:10). Ja sitten hän selventää, ettei kyseessä voi olla eläin- eikä lintu-uhri, jollaiset jo olivat ihmisten tiedossa. Uhrin täytyi olla Jumala – Jeesus Kristus. Sillä tämän uhrin piti olla ääretön ja iankaikkinen. Ja niin uhri annettiin, ja uskon kautta me huomaamme kulkevamme tätä matkaa, jota kutsutaan kuolevaisuudeksi. Tämän seurauksena sydämemme suree lapsen selittämätöntä poismenoa tai rakkaan odottamatonta ennenaikaista sairautta tai vammaa. Yksinhuoltajat pyrkivät kaikin keinoin aikaansaamaan taloudellisen turvan ja evankeliumin vahvistavan vaikutuksen kodissaan. Ja ehkä vaikeinta kaikesta on tuska, jota kokee seuratessaan avuttomana rakkaan kärsimystä synnin tai rikkomuksen tähden.
Harva meistä, jos kukaan, on sellainen, joka ei joutuisi kulkemaan tämän vastoinkäymisten ja epätoivon puhdistavan tulen kautta, josta muut ovat joskus tietoisia mutta jonka monet hiljaa kätkevät ja yksinään kestävät. Moniakaan näistä sydämen murheista, tuskista ja kärsimyksistä me emme valitsisi nyt. Mutta me valitsimme ne kerran. Me valitsimme ne, kun näimme koko suunnitelman. Me valitsimme ne, kun meillä oli selkeä näkemys siitä, kuinka Vapahtaja pelastaisi meidät. Ja jos uskomme ja ymmärryksemme olisivat tänään yhtä selkeät kuin ne olivat silloin kun teimme tuon valinnan, uskon, että me valitsisimme jälleen samalla tavoin.
Siksi kenties haasteenamme on saada vaikeina aikoina sellainen usko, jota osoitimme silloin kun ensi kerran teimme valinnan. Sellainen usko, joka kääntää kysymykset ja jopa vihan tietoisuudeksi siitä voimasta, siunauksesta ja toivosta, jota voimme saada vain Häneltä, joka on kaiken voiman, siunauksen ja toivon lähde. Sellainen usko, joka tuo tiedon ja varmuuden siitä, että kaikki, mitä me koemme, on osa evankeliumin suunnitelmaa ja että vanhurskaille kaikki, mikä näyttää väärältä, saatetaan lopulta kuntoon. Suloisena palkintonamme voivat olla tämä rauha ja ymmärrys siitä, että voimme selviytyä kunnialla ja selkeästi ymmärtää tarkoituksen. Tällainen usko voi auttaa meitä näkemään hyvän silloinkin kun elämän polku näyttää olevan päällystetty vain piikeillä, okailla ja terävillä kivillä.
Kun Jeesus ja Hänen opetuslapsensa ohittivat miehen, joka oli ollut syntymästään saakka sokea, Hänen opetuslapsensa kysyivät: ”’Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?’
Jeesus vastasi: ’Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.’” (Joh. 9:2–3.)
En usko, että taivaallinen Isämme on elämämme murhenäytelmien ja sydämen murheiden aiheuttaja. Mutta aivan kuten ”Jumalan teot” tulivat julki sokean miehen parantamisessa, samalla tavoin se, miten me kohtaamme henkilökohtaiset koettelemuksemme, voi tuoda julki ”Jumalan teot”.
Surustamme me voimme etsiä suloisuutta ja hyvyyttä, joka usein liittyy haasteisiimme ja on niille ominaista. Me voimme etsiä niitä mieleen painuvia hetkiä, jotka suru ja tuska usein kätkevät. Me voimme löytää rauhaa ojentaessamme kätemme muille ja käyttäessämme omia kokemuksiamme tarjotaksemme toivoa ja lohtua. Ja me voimme aina muistaa hyvin vakain mielin ja kiitollisina Häntä, joka kärsi eniten saattaakseen kaiken kohdalleen meidän hyväksemme. Ja näin toimiessamme voimme vahvistua kantamaan taakkamme rauhallisin mielin. Ja silloin ”Jumalan teot” voivat tulla julki.
Kristuksen sovituksesta puhuttaessa pidän sanakirjan määritelmistä sanoille ääretön ja iankaikkinen, koska uskon, että ne selittävät täsmälleen, mitä Jumala tarkoitti. Ääretön: ”ilman rajoja tai määrää.” Ja iankaikkisen määritelmä: ”ilman alkua tai loppua” (The American Heritage Dictionary of the English Language, 2000, hakusanat ”infinite”, ”eternal”, s. 898, 611).
Huomaatko, sisar Nimetön? Tämä tarkoittaa, että sovitus tapahtui sinun hyväksesi kärsimyksissäsi. Se on henkilökohtaista, koska Herra tuntee hyvinkin tarkasti koettelemuksesi ja surusi, sillä onhan Hän jo kärsinyt ne. Se tarkoittaa sitä, että aina voi olla olemassa uusi alku meille jokaiselle – jopa pojallesi, joka on sortunut vakaviin rikkomuksiin. Se tarkoittaa sitä, että kokiessamme elämän koettelemuksia ja kärsimyksiä kahleinamme toivottomuuden tunteet me emme keskity siihen, missä olemme olleet, vaan siihen, minne olemme menossa. Me emme keskity siihen, mitä on ollut, vaan siihen, mitä voi olla.
Myönnän, että useimmat meistä opettelisivat elämän vaikeat opetukset paljon mieluummin pyhäkoululuokan turvallisissa suojissa tai takkatulen säkenöivässä lämmössä perheillan aikana. Mutta saanen muistuttaa, että juuri Libertyn vankilan kylmissä, pimeissä sopukoissa saatiin joitakin kauneimpia ja lohdullisimpia pyhien kirjoitusten kohtia, mitä ihmiselle on koskaan annettu. Ne päättyvät sanoihin: ”Tämä antaa sinulle kokemusta ja on hyväksesi.” Samalla tavoin me voisimme omista vastoinkäymisistämme pyrkiä löytämään suurimpia voittojamme, ja voi hyvinkin tulla päivä, jolloin juuri haasteidemme ansiosta ymmärrämme tutut sanat ”tämä on hyväksesi”.
Pyhistä kirjoituksista me opimme, että kun Vapahtaja meni Getsemanen puutarhaan maksamaan rikkomustemme ja kärsimystemme äärettömän hinnan, Hän vuoti verta joka huokosestaan (ks. LK 19). Uskon, sisar Nimetön, että sietämättömässä tuskassaan Hän vuodatti veripisaran sinunkin puolestasi. Hän vuodatti pisaran poikasi puolesta, ja Hän vuodatti pisaran minunkin puolestani.
Minä uskon rukoukseen. Minä uskon uskoon. Minä uskon parannukseen. Minä uskon Lunastuksen voimaan. Ja, sisar Nimetön, minä uskon sinuun. Ja niin uskoo rakastava taivaan Isäkin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.