Miehiä, joissa asuu Jumalan Henki
Herra on juhlallisen liiton kautta sidottu siunaamaan elämäämme uskollisuutemme mukaan. Vain Hän voi muuttaa meidät miehiksi, joissa asuu Jumalan Henki eli Pyhä Henki.
Tänä iltana haluan kohdistaa sanani teille suurenmoisille nuorille miehille, joilla on pyhä Aaronin pappeus. Mikä ihana siunaus onkaan pitää hallussaan Jumalan pappeutta, joka voi moninkertaistaa voimamme, kykymme ja lahjamme erottaa oikea ja väärä. Havainnollistaakseni niitä siunauksia, joita tämä etuoikeus tuo mukanaan, haluaisin puhua kahdesta Jumalan miehestä, joista kummankin nimi oli Joosef.
Ollessaan papin iässä isälläni oli ainutlaatuinen kokemus. Siellä, missä hän asui, ei ollut lukiota, ja hän halusi käydä koulua. Hän sai isältään luvan lähteä maatilalta ja hankkia koulutuksensa muualla, mutta hänen täytyisi tulla toimeen omillaan. Saapuessaan Salt Lake Cityyn hän kuuli työpaikasta, joka oli tarjolla presidentti Joseph F. Smithin kotona. Hänet palkattiin pitämään huolta profeetan kahdesta lehmästä. Perheilloissamme halusimme isän aina kertovan varhaisvuosiensa kokemuksista, joita hänellä oli asuessaan profeetan kotona. Kuulimme tämän kaltaisia kertomuksia:
Sisar Smith opasti isääni tämän työtehtävissä selittämällä, että lehmät ”ovat aristokraatteja, ja sinun täytyy kohdella niitä hyvin. Sinun on määrä pitää ne niin puhtaina ja kouluttaa niitä niin hyvin, että jos minä joskus päättäisin jonakin hetkenä tuoda ne olohuoneeseen, ne olisivat tarpeeksi puhtaita menemään sinne.” Isä sanoi ymmärtäneensä kyllä lypsämisen, mutta ei lehmien pesemistä.
Ennen kuin lehmät lypsettiin joka aamu ja ilta, ne pestiin ja kuivattiin perusteellisesti kuumalla vedellä, saippualla ja pyyhkeillä, jotka oli varattu tähän tarkoitukseen. Niille syötettiin parasta heinää, ja ne lypsettiin samalla kellonlyömällä kahdesti päivässä.
Smithin perheeseen ja heidän ”aristokraattisiin” lehmiin liittyvien tehtäviensä lisäksi isääni pyydettiin silloin tällöin tekemään taloustöitä. Hänellä oli tapana kertoa meille tämän kaltaisia tarinoita: ”Eräänä pakkasaamuna pesin kirkon presidentin virka-asuntoon johtavat portaat. Tämä oli vähällä johtaa hänen kaatumiseensa, sillä annoin veden jäätyä ennen sen kuivaamista. Minun täytyi sitten ottaa kiehuvaa vettä ja sulattaa jää ja kuivata kivet pyyhkeillä. Portaat olivat lähes puhtaat, mutta luokkatoverini ohittivat minut matkallaan kouluun, ennen kuin työ oli suoritettu loppuun. Se oli nöyräksi tekevä kokemus.”
Kertomalla näitä tarinoita en halua antaa teille vaikutelmaa, että isäni oli Tuhkimon kaksoisveli. Smithin perhe otti tämän Idahosta kotoisin olevan köyhän maalaispojan kotiinsa siksi ajaksi, kun hän kävi lukiota ja opiskeli Utahin yliopistossa. Hänet otettiin mukaan perheen toimintoihin, illallispöytään ja perherukouksiin. Isäni lausui meille todistuksensa siitä, että profeetta Joseph F. Smith oli todella Jumalan mies: ”Kun polvistuin profeetan kanssa perherukoukseen ja kuuntelin, kuinka hän anoi vilpittömästi siunauksia Herralta perheelleen ja lammaskatraalleen ja karjalaumalleen ja käsitin, että nuo samat nöyryyttävät lehmät olivat hänen pyytämiensä siunausten kohteita, jalkani tulivat tukevasti maan pinnalle. – – Läheinen tutustuminen useimpiin tuntemiini suurmiehiin on pudottanut heidät jalustaltaan. Profeetta Joseph F. Smithin kohdalla ei käynyt näin. Jokainen tavallinen arkipäiväinen teko lisäsi hänen suuruuttaan. Minulle hän oli profeetta silloinkin, kun hän pesi käsiään tai avasi kengännauhojaan.”
Nämä kertomukset opettivat meitä suuresti arvostamaan ja rakastamaan Jumalan profeettaa.
Isäni kuvaus presidentti Joseph F. Smithistä tuo minulle mieleen lauseen, jonka farao sanoi Egyptin Joosefista: ”Voisimmeko löytää toista hänen veroistaan miestä! Hänessä asuu Jumalan henki!” (1. Moos. 41:38.)
Isäni tarinat kertovat meille presidentti Smithistä, tämän perheestä ja tämän lehmistä, ja ne myös paljastavat meille, kuinka ajat ovat muuttuneet sitten 1900-luvun alun. En usko isäni osanneen koskaan kuvitella nykyaikaisia tietokoneita, joita pidetään pienillä työpöydillä ja joiden nopeutta mitataan gigahertseissä ja muistia gigabiteissä. En myöskään usko hänen koskaan kuvitelleen, mitä pahaa Saatana voi tehdä näillä samoilla, ihmeellisillä teknisillä laitteilla. Pahuuden keinoillaan Saatana on pystynyt levittämään monia uusia, tarttuvia viruksia. Nämä virukset aiheuttavat suurta tuhoa hengellemme, ellei meillä ole voimallisia keinoja puolustautua niitä vastaan. Tämä saa minut ajattelemaan kaikkein suurenmoisinta viruksentorjuntaohjelmaa – Pyhän Hengen lahjaa.
Presidentti Joseph F. Smith on sanonut Pyhän Hengen lahjasta seuraavaa: ”’Pyhän Hengen lahja’ on erityinen siunaus, joka sinetöidään kastettujen katumusta osoittavien ja Jeesukseen Kristukseen uskovien pään päälle, ja se on ’pysyvä todistaja’. Jumalan henki voidaan saada väliaikaisena vaikutuksena, jonka kautta jumalallinen valo ja voima tulevat ihmisille erityisiä tarkoituksia ja tilanteita varten. Mutta Pyhän Hengen lahja, jonka apostolit saivat helluntaipäivänä ja joka annetaan konfirmoinnissa, on pysyvä todistaja ja suurempi lahja.” (Julkaisussa Messages of the First Presidency of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, toim. James R. Clark, 6 osaa, 1965–1975, osa 5, s. 4.)
On tärkeätä, että perheenne auttaa teitä oppimaan meidän Herramme ja Vapahtajamme evankeliumia. Sitten meidän kaikkien täytyy luottaa Pyhän Hengen lahjaan, joka opastaa meitä erottamaan oikean väärästä. Juuri tässä asiassa Egyptin Joosefin esimerkki opettaa meitä jokaista. Hän oli mies, joka luotti Herran Henkeen niin täysin, että jopa mies, joka oli epäjumalanpalvelusmenojen sokaisema, nimittäin farao, havaitsi hänen poikkeuksellisen luonteensa ja voimansa.
Yrittäkäämme tänä iltana ymmärtää, mitä suuria sanomia voimme saada tutkimalla pyhien kirjoitusten suuria johtajia. Joseph Fielding Smith on opettanut meitä julkaisussaan Answers to Gospel Questions seuraavasti:
”On olemassa runsaasti todisteita siitä, että poikia kutsuttiin ja asetettiin entisinä aikoina. Vedenpaisumusta edeltävinä aikoina, jolloin ihmisten ikää oli suuresti pidennetty, jotkut kutsuttiin työhön suhteellisen nuorella iällä. Eenok oli ainoastaan 25, kun Aadam asetti hänet; – – ja Nooa sai pappeuden, kun hän oli vasta kymmenvuotias [ks. LK 107:48, 52]. Ei ole muistiinmerkittyä tietoa siitä, kuinka vanha Joosef, Israelin poika, oli saadessaan pappeuden, mutta se tapahtui varmasti silloin kun hän oli hyvin nuori. Hänen veljensä myivät hänet, kun hän oli vain 17, ja hänellä oli varmasti pappeus ennen sitä, sillä hän käytti sitä Egyptin maassa [ks. 1. Moos. 37:2; 40:8–19; 41:14–36].” (Toim. Joseph Fielding Smith jr, 5 osaa, 1957–1966, osa 2, s. 9.)
Ottaessamme esiin Vanhasta testamentista 1. Mooseksen kirjan löydämme kertomuksen Joosefista. Joosef kuului perheeseen, jossa hänellä oli 11 veljeä – näistä 10 oli häntä vanhempia. Hänen isänsä tuntui suosivan häntä enemmän kuin muita. Hän teetti Joosefille värikkään puvun, antoi hänen jäädä kotiin ja käski häntä silloin tällöin käymään katsomassa veljiään, jotka olivat paimentamassa laumoja. Joosef näki myös unia, jotka tuntuivat asetettavan hänet johtoasemaan veljiinsä nähden.
Eräänä päivänä, kun Joosef tuli katsomaan veljiään näiden paimentaessa laumoja, he päättivät saaneensa Joosefista tarpeekseen ja halusivat raivata hänet tieltään. Heille tarjoutui tilaisuus myydä Joosef orjaksi joukolle ismaelilaisia, jotka olivat matkalla Egyptiin.
Yhtäkkiä Joosef huomasi olevansa vieraassa maassa, jossa oli vieraat tavat ja vieras uskonto, ja mikä pahinta, hänet oli myyty orjaksi. Joosef toimi niin hienosti ja kyvykkäästi, että Potifar, ”joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päällikkö” (1. Moos. 37:36), osti hänet.
”Herra oli Joosefin kanssa, ja [hänellä oli henki, joka auttoi siinä, että] hänellä oli aina onni mukanaan. Hän asui egyptiläisen isäntänsä talossa, ja isäntä huomasi, että Herra oli Joosefin kanssa ja antoi Joosefin onnistua kaikissa toimissaan.
Joosef pääsi Potifarin suosioon ja palveli häntä niin hyvin, että Potifar asetti hänet taloutensa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa koko omaisuutensa.
Kun Potifar oli määrännyt Joosefin taloutensa ja kaiken omaisuutensa hoitajaksi, Herra siunasi hänen taloaan Joosefin tähden. Ja Herran siunaus näkyi kaikessa, mitä Potifarilla oli, niin kotona kuin tiluksilla.
Sen tähden Potifar jätti Joosefin hoitoon koko omaisuutensa eikä itse huolehtinut muusta kuin mitä hän söi. Joosef oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan.” (1. Moos. 39:2–6.)
Eräänä päivänä, kun Joosef oli talossa tekemässä työtään, hän huomasi olevansa vaikeassa tilanteessa. Potifarin vaimo teki hänelle sopimattomia ehdotuksia. Joosef tiesi välittömästi olevansa väärässä paikassa. Me kuulemme hänen sanovan:
”’Minulla on tässä talossa yhtä paljon valtaa kuin hänelläkin, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään paitsi sinut, koska olet hänen vaimonsa. Kuinka minä siis voisin tehdä niin pahan teon ja rikkoa Jumalaa vastaan?’ – –
Nainen tarttui Joosefin vaatteeseen ja sanoi: ’Tule makaamaan kanssani’. Silloin Joosef pakeni ulos, mutta hänen pukunsa jäi naisen käsiin.” (1. Moos. 39:9, 12.)
Joosef antaa meille suuren opetuksen. Kun hänen eteensä tuli kiusaus, hän pakeni välittömästi pahalta näyttävää tilannetta. Meillä kaikilla on elämässämme tapahtumia, joissa joudumme haastaviin tilanteisiin.
Kun eteemme tulee jotakin, mikä on pahaa ja alentavaa – olipa sitten kysymyksessä vääränlainen musiikki, televisio-ohjelma tai Internet, joka asettaa meidät väärään ympäristöön – kuinka vahvistavaa onkaan muistaa kertomus Joosefista: ”Silloin Joosef pakeni ulos” (1. Moos. 39:12).
Hän lähti pois sieltä, missä kiusaus oli.
Ei edes oikeiden valintojen tekeminen vapauttanut Joosefia kohtaamasta elämässään haasteita. Kun Potifar palasi kotiinsa, hänen vaimonsa kanteli tälle, että Joosef oli häpäissyt hänet. Potifar oli niin vihoissaan, että ”hän otti Joosefin kiinni ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vankeja säilytettiin.
[Ja jälleen] Herra piti Joosefista huolta vankilassakin ja oli hänen kanssaan, niin että hän saavutti vankilan päällikön suosion.
[Pian] päällikkö uskoi Joosefin valvontaan vankilan muut vangit, ja Joosef huolehti kaikesta, mitä siellä tehtiin.” (1. Moos. 39:21–22.)
Mutta Herra oli Joosefin kanssa, ja hänelle avautui jälleen mahdollisuus, kun hän palveli vankilassa. Kaksi faraon palvelijoista oli myös heitetty vankilaan. Kumpikin heistä näki unen, jonka Joosef kykeni selittämään. Toinen heistä menettäisi henkensä vankilassa, toiselle palautettaisiin kolmen päivän kuluttua faraon ylijuomanlaskijan asema. Molemmat unet kävivät toteen. Juomanlaskijalle palautettiin hänen korkea asemansa faraon palveluksessa, ja hän unohti Joosefin täysin, kunnes oli kulunut kaksi vuotta.
Silloin farao näki unen. Kukaan ei osannut selittää hänen untaan. Viimein juomanlaskija muisti Joosefin. Hän kertoi faraolle, että Joosef kykeni selittämään unia. ”Silloin farao kutsutti Joosefin luokseen. Hänet haettiin kiireesti vankilasta, hänen partansa ja hiuksensa ajeltiin, ja hän sai ylleen uudet vaatteet. Sitten hän tuli faraon luo.” (1. Moos. 41:14.)
Joosef osasi selittää faraon unen. Tämä teki faraoon niin syvän vaikutuksen, että hän teki Joosefista yhden palvelijoistaan. Jälleen Herra oli Joosefin kanssa. Pian Joosef nousi asemaan, joka oli toiseksi tärkein faraon jälkeen koko Egyptin maassa. Joosefissa oli jotakin erityistä, mikä erotti hänet kaikista muista palvelijoista. Farao mainitsi, mikä teki Joosefista erilaisen kuin kaikki muut, kun hän sanoi: ”Voisimmeko löytää toista hänen veroistaan miestä! Hänessä asuu Jumalan henki!” (1. Moos. 41:38.)
Huomaatte, että Herra oli Joosefin kanssa kaikissa tilanteissa, joihin hän joutui. Oli helppoa havaita hänessä oleva erityinen henki sen kautta, miten hän eli ja kuunteli Herran ääntä, joka johdatti häntä.
Tämä sama voidaan varmasti havaita meistä jokaisesta, kun meitä johtaa ja ohjaa Hänen Pyhä Henkensä. Kuunnelkaa hiljaista ääntä, kun eteenne tulee päätöksenteon hetki. Varoittava ääni on varmasti voimakas käskiessään teitä sulkemaan vääränlaisen musiikin, karttamaan alentavia televisio-ohjelmia tai poistumaan verkkosivulta, joka tuo mieleenne vain pahoja ajatuksia. Pyhä Henki kertoo teille, milloin olette kielletyllä alueella.
Lupaan teille, että jos kuuntelette Pyhän Hengen varoittavaa ääntä ja noudatatte Hänen johdatustaan, teitä siunataan enkelien palveluksella, mikä tuo elämäänne lisää viisautta, tietoa, voimaa ja kunniaa. Muistakaa, että Herra on juhlallisen liiton kautta sidottu siunaamaan elämäämme uskollisuutemme mukaan. Vain Hän voi muuttaa meidät miehiksi, joissa asuu Jumalan Henki eli Pyhä Henki.
Mikä siunaus onkaan se, että meillä on hallussamme Herran pyhä pappeus ja sen voima ja väkevyys. Herra innoittakoon ja johdattakoon meitä tutkimaan kertomuksia suurista profeetoista, jotka ovat vaeltaneet maan päällä. Poimikaamme heidän elämästään se, mikä tuo meidät lähemmäksi Luojaamme ja auttaa meitä nauttimaan Herramme ja Vapahtajamme evankeliumin siunauksista ja hedelmistä. Olkaamme siten innoitettuja vaeltamaan Hänen polkuaan. Tätä rukoilen nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.