Tosi ystävät
Kaikkia meitä koetellaan. Ja jokainen meistä tarvitsee tosi ystäviä, jotka rakastavat meitä, kuuntelevat meitä, näyttävät meille tietä ja todistavat meille totuudesta.
Vuosittain sadattuhannet taivaallisen Isämme lapset tulevat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Useimmilta se edellyttää suurta elämänmuutosta. He kaikki ovat solmineet pyhän liiton, johon kuuluu suurenmoisia lupauksia ja vakava sitoumus pysyä vahvana. Tämä liitto on niin tärkeä, että taivaallinen Isämme kuvaili siihen liittyvää siunausta ja haastetta profeetta Nefille:
”Ja minä kuulin Isältä tulevan äänen sanovan: Totisesti minun Rakkaani sanat ovat vakaat ja todet. Joka kestää loppuun saakka, se pelastuu.
Ja nyt, rakkaat veljeni, minä tiedän tämän nojalla, että ellei ihminen kestä loppuun saakka, elävän Jumalan Pojan esimerkkiä seuraten, hän ei voi pelastua.”1
Vapahtaja varoittaa, että jos me alamme kulkea polkua ja etenemme kyllin ja sitten luovumme ja kiellämme Hänet, olisi ollut parempi, ettemme olisi koskaan aloittaneetkaan.2
Ajattelen tätä joka kerta, kun tapaan uusia kirkon jäseniä. Saan siihen tilaisuuden usein eri puolilla maailmaa. Näen heidän luottavaiset kasvonsa, ja usein he kertovat minulle jostakin uskonsa koetuksesta ja kuiskaavat sitten anovasti: ”Rukoilisitko puolestani?” Näinä hetkinä tunnen jälleen sen tehtävän tärkeyden, jonka Herran elävä profeetta on antanut meille jokaiselle. Se merkitsee, että pidämme lupauksen, jonka teimme kasteen vesissä, ”kantaa toinen [toisemme] kuormia”.3 Se merkitsee ystävänä olemista. Nämä presidentti Hinckleyn sanat antavat minulle tarmoa: ”Minä toivon, minä rukoilen, minä pyydän teitä, teitä jokaista, ottamaan vastaan kirkon jokaisen uuden jäsenen. Tehkää heistä ystäviänne. Pitäkää heistä lujasti kiinni.”4
Presidentti Hinckley ei pysty olemaan ystävä jokaiselle uudelle jäsenelle. Mutta te voitte olla ainakin yhdelle. Siihen tarvitaan vain, että tunnette jotakin siitä, mitä he tuntevat, ja jotakin siitä, mitä Vapahtaja tuntee heitä kohtaan. Yrittäkää ymmärtää nuoren afrikkalaisen miehen, Nkosiyabo Eddie Lupahlan, sydämen tuntemuksia. Hän kirjoitti ystävästään:
”Kaksi ja puoli vuotta ennen kirkkoon liittymistäni vuonna 1999 hyvä ystäväni Mbuti Yona etsi minut käsiinsä. Me olimme olleet ystäviä viidenneltä luokalta lukion loppuun asti, mutta [olimme] joutuneet erillemme jatkaessamme opintojamme eri [kouluissa].
Mbuti meni kasteelle huhtikuussa 1999, ja 4 viikkoa myöhemmin hän kävi kotonani ja kertoi minulle evankeliumista. Kirkkoon liittyvistä huhuista huolimatta minuun tekivät vaikutuksen ’pyhien kansalaiset’, jotka ensimmäisellä käynnilläni toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi. Samana sunnuntaina ystäväni esitteli minut lähetyssaarnaajille. Opettamisestani sovittiin. Ystäväni oli mukana jokaisessa keskustelussa, ja hän kutsui minua jatkuvasti toimintoihin. Nautin todella siitä, että sain olla ihmisten kanssa, joilla oli samanlaiset arvot, mielenkiinnon kohteet, periaatteet ja päämäärät. Samoihin aikoihin aloin käydä myös uskontoinstituutissa. Kaikki tuntui hyvin luontevalta: torstai-iltaisin [17:30] lähetystyökeskustelu ja sen jälkeen instituutti.
Opin instituutissa paljon ja nautin erityisesti oppikurssistamme, jossa käsiteltiin selestisen avioliiton saavuttamista. Ensimmäinen lukukausi päättyi toukokuussa, pian sen jälkeen kun olin alkanut osallistua, ja tunsin pettymystä. Mutta minulla oli onni päästä toisen lukukauden oppikurssille, joka käsitteli elävien profeettojen opetuksia. Käydessäni instituuttia ostin itselleni pyhät kirjoitukset, ja opin ja kasvoin jatkuvasti kirkossa rivi rivin päälle, käsky käskyn päälle, vähän siellä ja vähän täällä. Minut kastoi 17. syyskuuta 1999 eräs ystävä, jonka olin saanut käydessäni instituuttia.
Olen kiitollinen instituuttiohjelmasta. Se on paitsi muovannut minua, myös auttanut minua tulemaan kelvolliseksi olemaan lähetyssaarnaaja. Aloin valmistautua lähetystyöhön viisi kuukautta kasteeni jälkeen. Minua on siunattu monilla tilaisuuksilla palvella ja opettaa ennen lähetystyötäni.
Olen kiitollinen ystävästäni. Toivon, että hän ymmärtää, mitä hän on tehnyt hyväkseni. Me molemmat olemme palvelleet lähetystyössä, minä Etelä-Afrikan Durbanissa, hän Etelä-Afrikan Kapkaupungissa. Tällaisen voimallisen muutoksen aikaansaamiseen elämässä tarvitaan ennen muuta ystävää.”5
Tässä kertomuksessa ei tunnu olevan mitään ihmeellistä. Mutta siinä on ihmisen käsityskyvyn ylittävä viisauden ihme.
Ehkä siksi, että Mbuti oli itse kulkenut polkua, tai ehkä ilmoituksen kautta hän tiesi, mitä hänen ystävänsä pitäisi tehdä pysyäkseen vahvana. Ja niin hän tiesi, kuinka kannustaa ja auttaa.
Mbuti esitteli ystävänsä lähetyssaarnaajille. Hän näki, että hänen ystävänsä meni kasteelle ja sai Pyhän Hengen lahjan. Hän vei ystävänsä jo ennen kastetta paikkaan, jossa hän tutkisi pyhiä kirjoituksia ja jossa häntä voitaisiin ravita Jumalan hyvällä sanalla. Jo ennen kastetta Mbuti auttoi ystäväänsä löytämään tämän lupauksen: ”Sen tähden minä sanoin teille: Iloitkaa Kristuksen sanoista; sillä katsokaa, Kristuksen sanat ilmoittavat teille kaiken, mitä teidän on tehtävä.”6 Näiden sanojen on täytynyt kehottaa veli Lupahlaa ostamaan pyhät kirjoitukset, minkä hän tekikin.
Kasteessa veli Lupahla sai Pyhän Hengen lahjan alituiseksi kumppanikseen niin kauan kuin hän kutsuisi sitä ja eläisi sille kelvollisena. Se sai hänet vakuuttuneeksi toisesta lupauksesta: ”Sillä katso, jälleen minä sanon teille, että jos te astutte tälle tielle ja saatte Pyhän Hengen, se näyttää teille kaiken, mitä teidän on tehtävä.”7 Pyhän Hengen on täytynyt kehottaa häntä alkamaan valmistautua lähetystyöhön, minkä hän tekikin.
Me emme tiedä, ketkä ystävät menivät hänen kanssaan sakramenttikokouksiin sekä ennen kastetta että sen jälkeen, mutta joidenkin on täytynyt ottaa hänet lämpimästi vastaan, kuten he tekivät hänen ensimmäisellä käynnillään. Hän uudisti siellä liittonsa aina muistaa Vapahtaja, pitää Hänen käskynsä ja saada uudelleen lupaus Pyhän Hengen toveruudesta. Me emme tiedä, mikä osuus hänen ystävillään oli hänen tehtävissään palvella ja puhua. Mutta voimme olla varmoja siitä, että he kiittivät häntä ja kertoivat hänelle, kun he tunsivat Hengen vaikutuksen hänen palvelussaan ja opetuksessaan.
Me saamme tietää jotakin hänen yksityiselämästään. Muistakaa, että hän kirjoitti, että hän sai yhä oppia. Hän kirjoitti, että hän edistyi ”kirkossa, rivi rivin päälle, käsky käskyn päälle, vähän siellä ja vähän täällä”. Hän sanoi, että hänen kokemuksensa kirkon koululaitoksen instituutissa olivat muovanneet häntä. Me tiedämme pyhistä kirjoituksista, mikä sai hänessä aikaan nuo muutokset. Hänen täytyi rukoilla uskossa Vapahtajaan. Hän sai todistuksen ja ohjausta Hengen kautta. Ja silloin hän ei ainoastaan tehnyt sitä, mitä häntä innoitettiin tekemään, vaan hän pyysi Jumalaa antamaan sovituksen toimia hänen elämässään.
Nefi kuvaili tuota muutoksen ihmettä ja sitä, mikä saa sen aikaan:
”Ja nyt, rakkaat veljeni, minä huomaan, että te vielä pohditte sydämessänne; ja minua murehduttaa, että minun täytyy puhua tästä asiasta. Sillä jos te kuuntelisitte Henkeä, joka opettaa ihmisiä rukoilemaan, te tietäisitte, että teidän täytyy rukoilla; sillä paha henki ei opeta ihmistä rukoilemaan, vaan opettaa hänelle, ettei hänen pidä rukoilla.
Mutta katso, minä sanon teille, että teidän pitää aina rukoilla, uupumatta; ettei sinun pidä tehdä mitään Herralle, ellet Kristuksen nimessä ensin rukoile Isää pyhittämään sinulle sinun työsi ja toimesi, niin että ne koituisivat sinun sielusi menestykseksi.”8
Pyhä Henki on puolustaja ja opastaja. Mutta se on myös puhdistava voima. Sen tähden palvelu valtakunnassa on niin ratkaisevaa vahvana pysymiselle. Kun meidät kutsutaan palvelemaan, me voimme rukoilla Pyhää Henkeä toveriksemme luottaen, että se tulee. Kun me pyydämme uskossa, olemukseemme voi tulla muutos sekä sielumme onneksi että vahvistamaan meitä koetuksia varten, joita me kaikki joudumme kohtaamaan.
Ystävien mahdollisuudet auttaa niitä, joiden täytyy pysyä vahvana, ovat rajalliset. Uusien jäsenten täytyy itse rukoilla. Heidän täytyy itse turvata siihen voimaan, jonka he saavat vastauksena rukouksiinsa. Heidän täytyy itse päättää uskossa mennä kasteelle turvaten täydelliseen ystäväänsä, Vapahtajaan. Heidän täytyy uskossa Häneen päättää, että he tekevät parannuksen, ovat nöyriä ja katuvia.
Heidän täytyy päättää ottaa vastaan Pyhän Hengen lahja. Kirkon jäseneksi konfirmoimisen sanoihin sisältyy kehotus: ”Ota vastaan Pyhä Henki.” Ja tämä valinta täytyy tehdä ei vain yhden kerran vaan joka päivä, joka tunti, joka minuutti. Jopa silloin kun Pyhä Henki tulee ja kuiskaa heille, mitä heidän pitäisi tehdä, sen tekeminen tai tekemättä jättäminen on valinta. Jopa silloin kun he lukevat pyhiä kirjoituksia säännöllisesti, heidän on valittava, iloitsevatko he Kristuksen sanoista. Eikä juhla-ateriakaan ole ravitseva ilman päätöstä tehdä sitä, mitä Kristuksen sanat käskevät heidän tehdä. Kun uskoa ja kuuliaisuutta harjoitetaan riittävän kauan, Pyhästä Hengestä tulee jatkuva toveri, meidän luonteemme muuttuu ja vahvana pysymisestä tulee varma.
Jäsenen täytyy tehdä nämä valinnat, mutta tosi ystävä on välttämätön. On tärkeitä tapoja, joilla me voimme kantaa uuden jäsenen taakkaa, jotta se olisi siedettävä. Me voimme rakastaa, kuunnella, ohjata ja todistaa.
Ensiksi, meidän täytyy rakastaa heitä. Niin Vapahtaja tekee. Me voimme tehdä niin Hänen avullaan ja Hänen puolestaan. Kuolevaisen palvelutyönsä aikana Hän näytti meille tien. Hän opetti opetustensa ja esimerkkinsä kautta, että meidän täytyy rakastaa Hänen opetuslapsiaan.
”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.
Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.
Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä.
En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.”9
Vapahtaja huolehtii ponnistelevasta uudesta jäsenestä ystävänään. Hän antoi henkensä meidän kaikkien puolesta. Hän rakastaa meitä ja suo meille, jos olemme uskollisia, lahjan tuntea osan Hänen rakkaudestaan heitä kohtaan. Pyhä Henki on ajoittain siunannut minua kyvyllä tuntea Vapahtajan rakkautta uutta, ponnistelevaa jäsentä kohtaan. Minä tiedän omakohtaisesti, että se on mahdollista.
Toiseksi, meidän täytyy kuunnella uutta jäsentä ymmärtämystä ja myötätuntoa tuntien. Myös se edellyttää hengellisiä lahjoja, sillä meidän kokemuksemme on harvoin samanlainen kuin heidän. Ei riitä, että sanoo: ”Minä ymmärrän, miltä sinusta tuntuu”, ellemme ymmärrä. Mutta Vapahtaja ymmärtää. Hän on valmis auttamaan teitä olemaan ystävä, joka ymmärtää jopa niitä, jotka olette vasta tavanneet, jos pyydätte uskossa. Profeetat tiesivät jo ennen kuin Hän syntyi, mitä Hän tekisi voidakseen auttaa teitä olemaan Hänen ystäviään:
”Ja hän, Jumalan Poika, tulee ja kärsii kaikenlaisia kipuja, vaivoja ja kiusauksia; ja näin tapahtuu, jotta kävisi toteen sana, joka kuuluu: Hän on ottava päällensä kansansa kivut ja sairaudet.
Ja hän on ottava päällensä kuoleman päästääksensä ne kuoleman kahleet, jotka sitovat hänen kansaansa; ja hän on ottava päällensä heidän heikkoutensa, niin että hänen sisimpänsä täyttyy laupeudella, lihan mukaan, niin että hän lihan mukaan voi auttaa kansaansa sen heikkouksissa.”10
Kolmanneksi, meidän täytyy olla esimerkkinä uudelle jäsenelle. Me voimme iloita Jumalan sanoista. Me voimme pyytää Pyhän Hengen kumppanuutta ja elää sen mukaan. Me voimme olla kuuliaisia uskomme tähden Jeesukseen Kristukseen. Ja ajan mittaan meistä voi tulla esimerkki opetuslapsesta, joka on syntynyt uudesti sovituksen kautta. Se saattaa tapahtua asteittain. Saattaa olla vaikeata huomata sitä itse. Mutta se on todellista. Ja se antaa toivoa uudelle jäsenelle ja kaikille niille, joille osoitamme ystävällisyyttä tiellä iankaikkiseen elämään.
Neljänneksi, meidän täytyy todistaa uudelle jäsenelle totuudesta. Todistuksen täytyy olla vilpitön, ja parhaimmillaan se on ollessaan yksinkertainen. Se on hyödyllisin, kun se koskettelee Vapahtajan todellisuutta ja tehtävää, taivaallisen Isämme rakkautta ja Pyhän Hengen lahjoja ja toveruutta. Ja on tärkeätä todistaa siitä, että Isä ja Poika ilmestyivät nuorelle Joseph Smithille ja että taivaalliset sanansaattajat ovat palauttaneet evankeliumin täyteyden ja tosi kirkon. Pyhä Henki vahvistaa todeksi nämä yksinkertaiset sanat.
Uusi jäsen tarvitsee tämän vahvistuksen yhä uudelleen, silloinkin, kun me emme ole paikalla todistamassa. Jos he päättävät hylätä Pyhän Hengen toveruuden, he eivät pysy vahvana. Mutta sama on totta meidän kaikkien suhteen, missä hyvänsä me olemme ja kuinka uskollisia tahansa me olemme olleet. Kaikkia meitä koetellaan. Ja jokainen meistä tarvitsee tosi ystäviä, jotka rakastavat meitä, kuuntelevat meitä, näyttävät meille tietä ja todistavat meille totuudesta, jotta me voimme säilyttää Pyhän Hengen toveruuden. Teidän täytyy olla tällaisia tosi ystäviä.
Muistan yhä kuin eilisen päivän ne ystävät, joilla oli hyvä vaikutus elämääni kauan sitten. He ovat menneet, mutta muisto heidän rakkaudestaan, esimerkistään, uskostaan ja todistuksestaan kohottaa minua yhä. Ja teidän ystävyytenne edes yhtä uutta jäsentä kohtaan voi tässä elämässä ja seuraavassa saada sadat tai jopa tuhannet heidän esivanhemmistaan ja jälkeläisistään kutsumaan teitä siunatuiksi.
Tämä on Jeesuksen Kristuksen tosi kirkko. Hän elää. Hän rakastaa teitä ja Hän rakastaa niitä, joita teidän tulee palvella ja joista tulee teidän tosi ystäviänne ikuisesti.
Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.