Kotiin tuomisia lähetyskentältä
Melko monta vuotta sitten olin lentoasemalla ja satuin tapaamaan joitakin kotiin palaavia lähetyssaarnaajia. Heidän perheensä olivat paikalla. He olivat noutamassa matkatavaroitaan, ja kysyin yhdeltä heistä: ”Mitä sinulla näissä on?” Hän vastasi: ”Nämä ovat kotiin tuomisia.” Ja siitä sain aiheen sille, mistä haluaisin kertoa: ”Kotiin tuomisia lähetyskentältä.”
1. Tieto Jumalasta, iankaikkisesta Isästämme, ja Hänen rakkaasta Pojastaan, Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, sekä rakkaus Heitä kohtaan.
”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh. 17:3). Mitään suurempaa lahjaa ei kukaan voi saada tässä maailmassa kuin varman, rauhoittavan vakaumuksen siitä, että Jumala, meidän iankaikkinen Isämme, elää ja että Jeesus on Kristus. Minä uskon sen. Minusta se on hyvin, hyvin tärkeää.
2. Tieto pyhistä kirjoituksista, Herran sanasta, sekä rakkaus niitä kohtaan.
Lähetyssaarnaajana luin joka ilta ennen nukkumaan menoa muutamia lukuja Mormonin kirjasta, ja sydämeeni tuli lähtemätön vakaumus siitä, että tämä on Jumalan sanaa, joka on palautettu maan päälle Kaikkivaltiaan voimasta ja käännetty Jumalan lahjan ja voiman avulla juutalaisten ja pakanoiden saamiseksi vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus on Kristus. Kiitän Herraa siitä todistuksesta, joka minulla on Jumalan sanan totuudesta, kuten se löytyy näistä pyhistä ilmoitetuista kirjoista. Ja toivoisin, että jokainen lähetyssaarnaaja lähtisi lähetystyöalueeltaan sydämessään vakaumus siitä, että nämä asiat ovat totta.
3. Yhä suurempi rakkaus vanhempia kohtaan.
Olen vuosien varrella osallistunut satoihin lähetyssaarnaajien kokouksiin. Minusta on hienoa kuulla lähetyssaarnaajien puhuvan rakkaudestaan Herraa kohtaan, mutta minusta on myös hienoa kuulla heidän osoittavan suurta arvostusta ja rakkautta puhuessaan omista vanhemmistaan. Pojat, jotka olivat aikaisemmin niin piittaamattomia ja välinpitämättömiä, nousevat kyynelsilmin kiittämään Herraa isistään ja äideistään. Kuinka hyvää tekevä ja hieno asia onkaan kuulla vahvan nuoren miehen nousevan puhumaan suurin tuntein isästään ja äidistään, sanoen asioita, joita hän ei olisi koskaan aikaisemmin sanonut elämänsä aikana. Jokaisen pojan ja tytön pitäisi tulla kotiin tuntien yhä suurempaa rakkautta vanhempia kohtaan.
4. Rakkaus niitä ihmisiä kohtaan, joiden parissa he työskentelevät.
Rakastan englantilaisia. Kukaan ei pysty vähättelemään englantilaisia minun mielessäni, koska työskentelin heidän kanssaan, asuin heidän keskuudessaan, olin heidän kodeissaan heidän takkatulensa ääressä, opin tuntemaan heidän sydämensä ja opin rakastamaan heitä.
Olen oppinut rakastamaan aasialaisia ihmisiä. Vietin 11 vuotta heidän keskuudessaan, ja rakastan heitä. Rakastan heitä mielestäni yhtä paljon kuin rakastan ketä tahansa sen kokemuksen ansiosta, joka minulla on tavallaan ollut lähetyssaarnaajana heidän parissaan.
Kaikki ei ole kohdallaan, ellei lähetyssaarnaaja tule takaisin tuntien suurta rakkautta sitä kansaa kohtaan, jonka parissa hän on työskennellyt.
5. Arvostus kovaa työtä kohtaan.
Jokaisen lähetyssaarnaajan pitäisi oppia, että työ, työ, työ on avain, jolla asiat tulevat tehdyiksi, avain menestykseen elämässä. Ei ole korviketta työlle, aamulla heräämiselle, työhön ryhtymiselle ja työn jatkamiselle, jotta työ saadaan tehdyksi. En tiedä mitään suurempaa voimavaraa elämässä tulevan varalle kuin kyky työskennellä kurinalaisesti.
6. Varmuus siitä, että Pyhän Hengen innoitus on meidän jokaisen ulottuvillamme, kun elämme sen arvoisina.
Mahdollisuus saada innoitusta – meistä jokainen voi päästä siitä osalliseksi, jos elämme sen arvoisina, jos valmistaudumme sitä varten. Rakastan näitä suurenmoisia ilmoituksen sanoja, näitä lupauksen sanoja: ”Jumala antaa teille Pyhän Henkensä kautta, nimittäin Pyhän Hengen sanomattoman suuren lahjan kautta, tiedon, jota ei ole ilmoitettu maailman alusta asti ennen kuin nyt” (OL 121:26). Kuinka kallisarvoinen kotiin tuominen – luottamus, varmuus siitä, että jos elämme sen arvoisina, me voimme päästä osallisiksi siitä, mikä tulee Pyhän Hengen voimalla.
7. Ymmärrys yhteistyön tärkeydestä.
Kukaan ei voi tehdä tätä työtä yksin. Me työskentelemme pareittain. ”Jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla” (2. Kor. 13:1). Me työskentelemme yhdessä. Lähetyskentällä ei ole sijaa sooloilulle. Meidän ponnistelumme ovat suurelta osin yhteistyötä, ja kuinka loistava asia onkaan oppia työskentelemään toisten ihmisten kanssa.
8. Henkilökohtaisen hyveellisyyden arvo.
Myöhempää nuhteettomuutta silmällä pitäen lähetyssaarnaaja ei voi mielestäni oppia mitään sen suurempaa asiaa kuin henkilökohtaisen hyveellisyyden arvo. Harvat sanat ovat ylevämpiä kuin se lupaus, joka annettiin Herran innoituksen kautta ja profeetta Joseph Smithin lausumana: ”Hyve kaunistakoon ajatuksiasi lakkaamatta.” Se on käsky. Ja sitten tulee lupaus: ”Silloin sinun luottamuksesi vahvistuu Jumalan edessä” (OL 121:45). Se on lupaus niille, jotka vaeltavat hyveellisinä.
9. Usko toimia.
”Minä menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt, sillä minä tiedän, ettei Herra anna ihmislapsille mitään käskyjä valmistamatta – – keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee heidän tehdä” (1. Nefi 3:7).
Me pyydämme lähetyssaarnaajilta valtavan paljon. Ujojen ja epävarmojen nuorten on hyvin vaikea tehdä sitä, mitä me toisinaan pyydämme heitä tekemään. Kuinka ihmeellistä kuitenkin on, että he yrittävät. Heillä on uskoa tehdä, uskoa toimia, uskoa mennä eteenpäin ja tehdä oma osansa. Ja kuinka loistava kotiin tuominen se onkaan.
10. Nöyryys rukoilla.
Käsittäkää, että on olemassa voima, joka on suurempi kuin omamme, että olipa ihminen kuinka hyvä tahansa, hän ei ole kyllin hyvä, että olipa hän kuinka viisas tahansa, hän ei ole kyllin viisas, että olipa hän kuinka vahva tahansa, hän ei ole kyllin vahva kaikkiin niihin asioihin, joita hän tulee kohtaamaan elämässä, ja että on olemassa voiman lähde, jonka puoleen hän voi kääntyä varmana siitä, että häntä kuunnellaan ja että hänelle vastataan.
Nämä 10 tuomista toivoisin jokaisen lähetyssaarnaajan tuovan kotiin mukanaan – ei suuria määriä koristerihkamaa, ei suuria määriä nukkeja, ei suuria määriä mattoja tai turkiksia tai vaatteita tai lautasia, vaan näitä suurenmoisia, kestäviä, loistavia asioita. Jumala siunatkoon teitä, jotta säilyttäisitte uskon ja niin tehdessänne nauttisitte suuresti iloiten siitä, mitä teitä kutsutaan tekemään.
Puheesta, joka pidettiin uusien lähetysjohtajien seminaarissa 24. kesäkuuta 1983.