Kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittäminen Toiminnat
Kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämistoiminnat ovat vapaamuotoisempia kuin neljännesvuosittain pidettävät kokoukset. Niitä voivat järjestää asiantuntijat Apuyhdistyksen johtokunnan johdolla. Alussa ajatus toiminnoista tuntui joidenkin johtohenkilöiden mielestä haasteelliselta. Kuitenkin kun he ovat arvioineet sisarten tarpeita, neuvotelleet pappeusjohtajien kanssa ja rukoilleet innoitusta, he ovat saaneet hyviä ideoita ja itseluottamusta. Eräitä onnistuneita ideoita ovat olleet tee-itse-kodin-korjaustöiden opetteleminen, avioliiton kehittämisluokat, Saarnatkaa minun evankeliumiani -oppaan opiskeluryhmät, lounaan vieminen sisarille, jotka eivät voi poistua kotoaan, sekä lapsettomuuden haasteista kärsivien sisarten tukiryhmä.
”Ihmettelin, kuinka tämä uusi ohjelma toisi sisaria yhteen, jos kerran kokoonnuimme pienissä ryhmissä, mutta olin halukas kokeilemaan sitä”, kirjoittaa Richelle Pearce, joka kuuluu Shadowbrookin seurakuntaan Kaysvillen eteläisessä vaarnassa Utahissa Yhdysvalloissa. ”Leivon leipää pari kertaa viikossa, ja niinpä asiaankuuluvien järjestelyjen jälkeen Apuyhdistyksen johtohenkilöt kutsuivat kaikki kiinnostuneet kodissani järjestettävään toimintaan.
Seuraavana torstaina ovelleni ilmestyi viisi sisarta. He edustivat kaikkia elämän eri vaiheita: yksi nuori äiti, yksi työssäkäyvä äiti, yksi vanhempi sisar ja kaksi äitiä, joilla on iso perhe kuten itselläni. Se, mitä seuraavan kahden tunnin aikana tapahtui, oli minulle todistuksena tämän ohjelman innoituksesta. Sen lisäksi, että sisaret oppivat jauhamaan vehnänjyviä ja leipomaan leipää, he myös juttelivat, nauroivat, jakoivat ideoita ja tunsivat todellista yhteenkuuluvuutta. Kun he sitten lähtivät mukanaan leipomansa leipä ja jauhamansa vehnäjauhot, tiesin, että tämä ohjelma voisi tuoda ihmeellisellä tavalla sisaria yhteen.”
Nigeriassa leivän leipomisen oppiminen sai aikaan muutakin kuin opetti tärkeän taidon. Eräs sisar Ikot Ekpenen seurakunnasta Uyon lähetyskentältä Nigeriasta kertoo, että kehittämistoiminnat muuttivat hänen elämänsä. Hän selittää, että kasteensa ja konfirmointinsa jälkeen hän lakkasi käymästä kirkossa. Sitten eräs Apuyhdistyksen sisar kutsui hänet kehittämistoimintaan, jossa opeteltiin valmistamaan saippuaa – hyödykettä, jota on vaikea saada siinä syrjäisessä kylässä, jossa hän asui. Eräässä toisessa toiminnassa hän oppi leipomaan laadukasta leipää, jota hänen kotinsa lähellä ei ollut saatavilla. Hänen innokkuutensa on jatkunut sisarten kokoontuessa säännöllisesti leipomaan leipää koteihinsa ja sunnuntain sakramenttia varten.
Meksikossa kiinnostuneet sisaret ovat opetelleet hiusten leikkuutapoja. Monien kohdalla tämän rahaa säästävän taidon oppiminen on auttanut heidän perhettään taloudellisesti.
Eräässä yksinäisten aikuisten seurakunnassa Apuyhdistyksen johtohenkilöt pyysivät vanhinten koorumia opettamaan Apuyhdistyksen sisarille, kuinka vaihdetaan puhjennut autonrengas ja tarkistetaan autosta öljyt. Sen lisäksi, että toiminta vahvisti sisarten itseluottamusta, se tarjosi myös näille nuorille naimattomille jäsenille tilaisuuden olla yhdessä.
Kuinka sitten Apuyhdistyksen sisaret ottavat vastaan nämä kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämistä koskevat uudet suuntaviivat? Monilla alueilla ne otetaan vastaan uskoa, innokkuutta ja luovuutta osoittaen. Ajan kuluessa tämä innoitettu ohjelma kasvaa edelleen ja siunaa yhä useampien kaiken ikäisten Apuyhdistyksen sisarten elämää eri puolilla maailmaa.