Koskaan ei ole liian myöhäistä
Kun palvelin kokoaikaisessa lähetystyössä kotimaassani Ecuadorissa, minulla oli eräänä päivänä selvä tunne siitä, että joku ainutlaatuinen henkilö odotti meitä – joku, joka ottaisi evankeliumin vastaan.
Kävellessämme toverini ja minä tulimme erään vaatimattoman talon luo. Vanhempi rouva, arviolta 80-vuotias, hymyili minulle herttaisesti. Hymyilin hänelle takaisin. Olin valmis jatkamaan kävelemistä, mutta nainen näytti niin onnelliselta meidät nähdessään, että jokin kehotti minua pysähtymään siihen paikkaan.
Monet sen pienen kaupungin asukkaista eivät osanneet lukea, joten kysyin häneltä, osasiko hän lukea. Hän vastasi innokkaasti osaavansa. Yhtäkkiä minut valtasi innostus. Tunsin, että hän oli se henkilö, jota Herra halusi meidän opettavan. Otin laukustani yhden Mormonin kirjan ja näytin sitä hänelle. Yllätyin, kun hän ilman laseja alkoi lukea ääneen kirjan ensimmäiseltä sivulta. Kysyin häneltä, haluaisiko hän kirjan itselleen, ja jälleen hän vastasi myöntävästi. Onnellisuus säteili hänen väsyneistä silmistään – silmistä, jotka olivat pitkään etsineet parempaa elämää.
Aloimme kertoa hänelle evankeliumista, ja Henki todisti hänelle sen olevan totta. Hellät tunteet täyttivät sydämeni.
Kun päätimme oppiaiheemme, näytin hänelle 3. Nefin kirjan luvun 11, jossa kerrotaan Jeesuksen Kristuksen käynnistä Amerikan mantereella. Hän lupasi lukea sen. Hän merkitsi sivun itselleen ja suuteli kirjaa säteillen sanoin kuvaamatonta iloa.
Kävimme uuden tutkijamme luona toistekin ja ilahduimme huomatessamme hänen lukeneen kaikki hänelle antamamme lukutehtävät. Päivän työnsä päätteeksi hänellä oli tapana lukea Mormonin kirjaa myöhään yöhön. Hän alkoi myös käydä kirkossa, vaikka häneltä kesti pari tuntia kävellä hitaasti kokouspaikalle. Hänen tuntemuksensa Mormonin kirjaa ja Jeesusta Kristusta kohtaan kasvoivat nopeasti ja syvästi. Kuultuaan kaikki lähetystyöoppiaiheet hän halusi mennä kasteelle ja maksaa kymmenykset.
Kuinka suuria siunauksia tämä herttainen nainen saikaan! Hänen sydämensä oli valmis seuraamaan Herraa, ja Herran Henki opasti meidät hänen luokseen. Tämä nainen opetti meille rakkautta, rohkeutta, uhrausta, iloa ja kuuliaisuutta. Ennen kaikkea muuta hän opetti meille, ettei koskaan ole liian myöhäistä muuttua.