Kuinka valmistautua hyväksi lähetyssaarnaajaksi

Kirkon lehdet kysyivät kahdentoista apostolin koorumin jäseneltä vanhin M. Russell Ballardilta, kuinka nuoret voivat valmistautua kokoaikaista lähetystyötä varten ja mitä siunauksia tulee palvelemisesta.

Miksi kirkko pyytää jokaista kelvollista nuorta miestä palvelemaan lähetystyössä?

Herra ei ole antanut suurempaa tehtävää kansalleen kuin kertoa evankeliumista taivaallisen Isämme lapsille. Lähetyssaarnaajat tuovat ihmisiä maailman pimeydestä ja johdattavat heitä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin turvaan ja valoon. Yksi suurenmoisimmista palveluksista, jonka pappeudenhaltija voi tehdä, on löytää, opettaa, kastaa ja konfirmoida joku, joka ei ole koskaan kiinnittänyt paljoakaan huomiota Jumalaan tai Kristukseen ja Hänen sovitusuhriinsa.

Me tunnemme elämän tarkoituksen. Muu maailma ei tunne sitä. Jokaisen nuoren miehen tulee valmistautua julistamaan sitä sanomaa maailmalle. Se on jännittävää työtä.

Entä nuoret naiset? Mikä on heidän vastuunsa?

Kokoaikainen lähetystyö sopii täysin nuorelle naiselle, jos hän sitä haluaa ja jos hän on kelvollinen. Pappeuden myötä nuorille miehille annetaan velvoite viedä palautuksen sanoma maailmalle. Nuoria naisia kutsutaan osallistumaan lähetystyöhön sikäli kuin se sopii heidän olosuhteisiinsa. Jos heillä on mahdollisuus avioliittoon, se on korkeampi kutsumus. Nuorista naisista, jotka pystyvät palvelemaan, tulee kuitenkin suurenmoisia lähetyssaarnaajia. He ovat hyviä opettajia, heillä on myötätuntoa ja he pystyvät saamaan erityisen hyvän kosketuksen naisiin. En usko, että meillä on missään päin maailmaa lähetyskenttää, jossa lähetysjohtaja ei olisi haltioissaan saadessaan lisää lähetyssaarnaajasisaria.

Kuinka nuoret miehet ja nuoret naiset valmistautuvat lähetystyöhön parhaiten?

Asenteella on ratkaiseva merkitys. Nuorten tulee sitoutua varhain elämässä ajatukseen lähetystyöstä. Näin ollen, kun he varttuvat ja alkavat kohdata joitakin maailman kiusauksista, on vähemmän todennäköistä, että nuo kiusaukset tunkeutuvat heidän sydämeensä tai mieleensä. He vastustavat kiusauksia, koska he ovat keskittyneet tulemaan Herran palvelijoiksi. Jos he elävät evankeliumista kertovassa kodissa, siitä on heille apua. Kodissa, jossa vanhemmat ja lapset kertovat toisilleen evankeliumista, kehittyy lähetystyöhenki.

Asia, jonka kehotan uusia lähetyssaarnaajia iskostamaan mieleensä, on se, että ne 11/2 tai 2 vuotta, jotka he ovat lähetyskentällään, eivät ole heidän omaa aikaansa. Ne ovat Herran aikaa. He omistavat taitonsa ja lahjansa kokopäivätoimisesti auttaakseen Hänen valtakuntansa rakentamisessa. Kun lähetyssaarnaajat ajattelevat tällä tavoin, heillä ei ole vaikeuksia noudattaa lähetyssaarnaajia koskevia sääntöjä. He eivät vastusta lähetysjohtajan neuvoja, Saarnatkaa minun evankeliumiani -julkaisun suuntaviivoja eivätkä johtavien auktoriteettien neuvoja. He ottavat mielellään vastaan nämä neuvot, koska he eivät halua tuhlata hetkeäkään Herran ajasta.

Mitä muuta tulevat lähetyssaarnaajat voisivat tehdä valmistautuakseen?

Lähetyssaarnaajien tulee ymmärtää evankeliumin oppi, ja heidän tulee osata kertoa siitä. Tyhjästä on paha nyhjäistä. Kun lähetyssaarnaajat tuntevat evankeliumin ja osaavat opettaa sitä, he eivät halua tehdä mitään muuta. He tietävät voivansa opettaa ketä tahansa, missä tahansa, milloin tahansa, missä olosuhteissa tahansa puhuen omin sanoin ja Hengen voimalla. Heillä on itseluottamusta ja sisäistä voimaa. Sellaisessa valmistautumisessa piilee suuri voima.

Tästä syystä kannustan jokaista nuorta miestä ja nuorta naista tutustumaan julkaisuun Saarnatkaa minun evankeliumiani. Nuorilla on velvollisuus valistaa itseään, ymmärtää itse palautuksen opit. Se valmistautuminen on aivan yhtä tärkeää tytölle kuin se on pojallekin. Menipä nuori nainen naimisiin tai palvelipa hän kokoaikaisessa lähetystyössä, niin evankeliumin täytyy toimia hänen elämässään.

Nuorten tulee tutustua siihen, mitä lähetystyö on. Heidän olisi hyödyllistä avustaa lähetyssaarnaajia, mikäli mahdollista, ja saada tuntumaa työhön.

Suosittelen myös, että nuoret tutkivat ja noudattavat Nuorten voimaksi -kirjasen suuntaviivoja. Lähetyssaarnaajien tulee olla siveellisesti puhtaita ja hengellisesti valmiita. Jos he elävät Nuorten voimaksi -kirjasen periaatteiden mukaan, he valmistautuvat hengellisesti tulemaan suurenmoisiksi lähetyssaarnaajiksi.

Entä fyysinen, taloudellinen ja emotionaalinen valmistautuminen?

Lähetyssaarnaajien tulee olla omavaraisia. Nuorten tulee oppia huolehtimaan itsestään eikä olla niin riippuvaisia äidistään tai isästään.

Heidän tulee pystyä selviytymään lähetystyön fyysisistä vaatimuksista. Nuorten tulisi pitää painonsa hallinnassa ja olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Lähetyssaarnaajan päiväohjelma sisältää puolentunnin kunto-ohjelman. Hyvä fyysinen kunto lisää henkisiä voimavaroja.

Tulevien lähetyssaarnaajien tulee oppia tekemään työtä. Heillä tulee olla työpaikka ja heidän tulee säästää rahaa lähetystyötään varten. Jokainen lähetysjohtaja voisi olla samaa mieltä kanssani siitä, että lähetyssaarnaaja, joka on työskennellyt ja säästänyt ja auttanut maksamaan lähetystyönsä osittain tai kokonaan, on paremmin valmistautunut lähetyssaarnaaja. Työskenteleminen ja säästäminen lähetystyötä varten kasvattavat palveluintoa ja opettavat nuorelle miehelle tai nuorelle naiselle hyvää työetiikkaa. Mitä muuta lähetystyö sitten onkin, se on työtä!

Valmistautuminen lähetystyöhön työtä tekemällä ja vastuun ottaminen omasta elämästä auttavat nuoria miehiä ja nuoria naisia myös emotionaalisesti. He tietävät sisimmässään pystyvänsä onnistumaan, lähetettiinpä heidät mihin tahansa ja olivatpa olosuhteet mitä tahansa. He tietävät olevansa kyllin vahvoja selviytyäkseen mistä tahansa maailmassa, jota Jumalaa koskevat asiat kiinnostavat yhä vähemmän. Me tarvitsemme lähetyssaarnaajia, joilla on sellainen itsevarmuus.

Entä vieraan kielen oppiminen?

Useimmat keskiasteen koulut edellyttävät vieraan kielen opiskelua, ja oppilaiden tulisi opiskella kieliä ahkerasti. He saattavat opiskella espanjaa, ja heidät lähetetäänkin Taiwaniin, mutta ei se mitään. Tärkeää on itsekuri, joka tulee oppimaan oppimisesta. Kun he oppivat yhden vieraan kielen, heidän on helpompi oppia sen maan kieltä, jonka lähetyskentälle heidät kutsutaan.

Kuinka tuosta kutsusta päätetään?

Ensiksikin, piispa tai seurakunnanjohtaja puhuttelee nuoren miehen tai nuoren naisen ja laatii suosituksen. Sitten vaarnanjohtaja tai lähetysjohtaja puhuttelee henkilön. Useimmat lähetystyöhakemukset lähetetään sähköisesti kirkon keskuspaikkaan. Hakemuksen mukaan liitetään valokuva. Kun hakemus saapuu, yksi kahdentoista apostolin koorumin jäsenistä katsoo valokuvaa ja arvioi huolellisesti tulevan lähetyssaarnaajan asenteen – kuten se käy ilmi siitä, mitä paikalliset pappeusjohtajat ovat kirjoittaneet – nuoren henkilön arvosanat sekä mahdollisesti ilmaistun kielenoppimishalun. Apostoli ottaa huomioon myös kaikkien 344 lähetyskentän tarpeet eri puolilla maailmaa ja saa sitten hengellisen vaikutelman siitä, missä tämän lähetyssaarnaajan tulee palvella. Kaikki tämä tehdään kirkon presidentin johdolla, ja kutsu tulee häneltä.

Miksi jotkut lähetyssaarnaajat kutsutaan palvelemaan omaan maahansa?

Saanen vakuuttaa teille, että kutsussa on kysymys ilmoituksesta. Lähetyssaarnaajat palvelevat siellä, missä Herra haluaa heidän palvelevan. Me tarvitsemme hyviä, pystyviä lähetyssaarnaajia jokaisella lähetyskentällä. Sanotaanpa esimerkiksi, että Virginian osavaltiossa Yhdysvalloissa asuu johtamiskykynsä koulussa osoittanut opiskelija. Hän avaa lähetystyökutsunsa ja järkyttyy saadessaan tietää, että hänet lähetetään Salt Lake Cityyn. Hän ei kuitenkaan ehdi olla siellä pitkään, kun hän jo tietää tarkasti, miksi Herra kutsui hänet palvelemaan siellä.

Mitä sanoisitte nuorille, joista saattaa syystä tai toisesta tuntua siltä, että heistä ei ole palvelemaan lähetystyössä?

Vuonna 2002 nostimme lähetystyöpalvelun rimaa. Se tarkoittaa sitä, että nuorten tulee varhaisessa vaiheessa ymmärtää, mitä kelvolliselta lähetyssaarnaajalta vaaditaan, ja elää niiden vaatimusten mukaan. Heidän tulee välttää maailman pahuutta. Parannus on tietenkin mahdollinen ja suurenmoinen siunaus. Kuitenkin niiden, jotka hairahtuvat, tulee tehdä vilpitön ja täydellinen parannus, ja se voi kestää. Se saattaa edellyttää jopa selvityksen ensimmäiseltä presidenttikunnalta, ennen kuin he voivat palvella. Riman nostaminen ei sulje ketään pois; se vain edellyttää perusteellisempaa – ja toisinaan hyvin hankalaa – parannusta. Pyydän hartaasti teiltä nuorilta, ettette mene mukaan sellaiseen! Älkää ajako itseänne siihen. Pysykää vain kelvollisena palvelemaan.

Saattaa olla joitakin nuoria, jotka eivät mielestään ole kelvollisia tai kykeneviä palvelemaan huolimatta siitä, mitä he kuulevat piispaltaan tai seurakunnanjohtajaltaan. Tämä on kuitenkin tosiasia: pappeusjohtajilla on hyväksymisen avaimet. Jos pappeusjohtajat ilmaisevat, että henkilö on kelvollinen ja hänet kutsutaan, silloin hänen tulee osoittaa uskoa siihen kutsuun ja palvella Herraa luottaen täysin siihen, että hän on kelvollinen ja pystyvä.

Kuinka lähetyssaarnaaja saa sen hengellisen voiman, jota hän tarvitsee menestyäkseen?

Kun lähetyssaarnaajat alussa tulevat kentälle, heiltä yleensä puuttuu itsevarmuutta. Niinpä me annamme heille hyviä tovereita, ja nämä toverit opettavat heille, kuinka lähetystyötä tehdään. Muutamassa kuukaudessa he ovat täynnä Henkeä. Heidät täyttää ilo, joka tulee sielujen tuomisesta Kristuksen luo. He ymmärtävät auttavansa taivaallista Isää ja Vapahtajaa suuressa lunastustyössä. Kun he sen ymmärtävät, heissä syttyy palo.

Tämä voima tulee heidän kuuliaisuudestaan, omistautumisestaan, ahkerasta työstään ja innokkuudestaan. Elleivät he ole kuuliaisia, elleivät he työskentele ahkerasti tehden parhaansa joka päivä, heillä ei tule olemaan samaa vaikutusta kuin niillä, jotka säteilevät evankeliumin valoa.

Kysyn usein uusilta käännynnäisiltä, milloin he tiesivät ensimmäisen kerran, että kirkko on totta. Tavallisesti he sanovat: ”Sain tuntea, että kirkko on totta, kun vanhimmat tai sisaret opettivat minua ja tunsin heidän uskonsa voiman ja näin heidän kasvojensa säteilevän.” Ellette ole aktiivisesti ja innokkaasti mukana, Henki ei anna voimaa lähetystyöpalveluunne kuten silloin, jos olisitte.

Mitä siunauksia tulee niille, jotka palvelevat lähetystyössä?

Omistautuneet lähetyssaarnaajat, jotka tekevät parhaansa, oppivat asioita, jotka ovat yhtä tärkeitä tai jopa tärkeämpiä kuin mikään, mitä he voivat oppia yliopistossa. Annan teille esimerkin. Lähetyssaarnaajat oppivat saamaan kosketuksen ihmisiin, puhumaan ihmisten kanssa, auttamaan ihmisiä. Tulipa heistä lääkäreitä, lakimiehiä, kauppiaita tai jotakin muuta, kyky saada kosketus ihmiseen voi vaikuttaa siihen, menestyykö hän sillä uralla vai ei.

Toinen suuri siunaus on se, että lähetyssaarnaajat ankkuroituvat opillisesti sovituksen todellisuuteen. He oppivat tuntemaan sellaista rakkautta ja omistautumista Herraa Jeesusta Kristusta kohtaan, joka ehdottomasti siunaa heitä ja heidän perhettään kuolevaisuudessa ja edelleen iankaikkisuudessa. Voimallisimpia oppimiskokemuksia voimme saada, kun opetamme jotakuta muuta. Ja sitähän lähetyssaarnaajat tekevät. He sisäistävät opin. He sisäistävät sovituksen todellisuuden. Ja tämä on siunaava heitä kaikissa tulevissa kirkon tehtävissä.

Edelleen yksi suurenmoinen siunaus on se, että kun lähetyssaarnaajat pyrkivät pelastamaan ja tuomaan evankeliumin valoon perheitä, jotka harhailevat pimeässä, he näkevät sellaista, mitä he eivät halua omaan elämäänsä. Tämä kokemus selventää heille, minkä arvojen mukaan he haluavat elää, millaisen perheen he haluavat, millä tavalla he haluavat opettaa lapsiaan ja mitä tavoitteita he tarvitsevat päästäkseen osallisiksi temppelin luvatuista siunauksista. Lähetystyö on parhainta koulutusta maailmassa.

Presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut monia kertoja, että hänen elinikäisen palvelutyönsä perustana on hänen lähetystyönsä. Hän antaa kunnian lähetystyölleen siitä, että se sai hänet tielle, joka ohjasi hänet johtamaan kirkkoa. Luulen, että olette yhtä mieltä siitä, että hän tekee sen loistavasti.

Me elämme sitä aikaa kirkon historiassa, kun nuorten miesten ja nuorten naisten kaikkialla maailmassa tulee ottaa vastaan lähetystyöpalvelun haaste. He eivät voi olettaa, että Yhdysvalloissa olisi riittävästi nuoria tekemään kaikki, mikä Herralle on tarpeen. Hän tarvitsee sitä, että nuoret kaikkialla, missä kirkko on järjestetty, valmistautuvat tuomaan sieluja Hänen luokseen. Niin tehdessään he siunaavat koko maata ja tuovat taivaan siunaukset itsensä ja perheensä osaksi nyt ja iankaikkisesti.

Entä ellei pysty palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä?

Nuorten miesten ja nuorten naisten, joilla on vakavia henkisiä, emotionaalisia tai fyysisiä rajoituksia, ei tarvitse mennä kokoaikaiseen lähetystyöpalveluun. Heidän ei pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä. He ovat aivan yhtä kallisarvoisia ja tärkeitä kirkolle, kuin jos he pystyisivät menemään lähetyskentälle.

Vaikka he eivät palvelekaan kokoaikaisessa lähetystyössä, he voivat kuitenkin käyttää jokaisen tilaisuuden löytää ja auttaa ihmisiä liittymään kirkkoon. He voivat olla jäsenlähetyssaarnaajia oppilaitoksissa, työssä ja asuinalueellaan. Heidän tulee kulkea eteenpäin, elää hienoa ja täysipainoista elämää sekä auttaa vahvistamaan valtakuntaa siellä, missä he ovatkin. Nykyään palvelevista apostoleistakaan kaikki eivät voineet nuoruudessaan palvella kokoaikaisessa lähetystyössä, jotkut siksi, että heidän oli pakko mennä asepalvelukseen. Kuitenkin he kaikki ovat tehneet lähetystyötä. He kaikki ovat tuoneet ihmisiä kirkkoon.

Pappeusjohtajia kannustetaan auttamaan jokaista uskollista, vanhurskasta nuorta miestä ja naista palvelemaan. He voivat esimerkiksi auttaa piispaa seurakuntalähetyssaarnaajina. He voisivat työskennellä piispan varastohuoneessa. Jos he asuvat lähellä temppeliä, he voivat palvella siellä monella tavalla. Pappeusjohtajien tarvitsee vain miettiä tapoja ja sitten edetä asiassa.

Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista.