Siunaamme lapsiamme kohentamalla avioliittoamme
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Se, millainen avioliittonne on, vaikuttaa lapsiinne, tajusittepa sitä tai ette. Kun sinä ja puolisosi teette työtä parantaaksenne suhdettanne, lapsenne tulevat siunatuiksi.
Olin kerran pitämässä terapiaistuntoa murrosikäiselle, joka oli vaarantanut hiljattain oman henkensä toimimalla riskialttiisti. Olin aiemmin työskennellyt hänen vanhempiensa kanssa ja yritin arvioida hänen käsitystään ja ymmärrystään hänen perhesuhteistaan. Kun kysyin hänen vanhempiensa avioliitosta, hän katsoi minua silmiin ja vastasi epäröimättä: ”Vanhempani eivät pidä toisistaan.”
Kysyin, mistä hän tiesi sen, koska hänen vanhempansa olivat toistuvasti kertoneet minulle, etteivät he koskaan riidelleet, ja olivat ilmaisseet olevansa varmoja, etteivät heidän lapsensa olleet tietoisia heidän avio-ongelmistaan. Se oli vakuutus, jonka olen ammatissani avioliitto- ja perheterapeuttina kuullut toistuvasti monilta aviopareilta.
”Sen vain näkee”, tyttö vastasi. Hän selitti, ettei hän ollut koskaan lakannut kantamasta huolta perheensä mahdollisesta hajoamisesta. Hän kertoi kyynelehtien, että se sai hänet voimaan fyysisesti pahoin ja että hänellä oli vaikeuksia nukkua ja käydä koulua. ”Ajattelen sitä kaiken aikaa”, hän sanoi.
Sydäntäni särki, kun istuin häntä vastapäätä ja mietin tätä liiankin tuttua tilannetta. Tiesin, että hänen vanhempansa rakastivat häntä ja halusivat tehdä kaikkensa auttaakseen häntä, ja silti minua huolestutti, että he väheksyivät sitä, missä määrin heidän vaikea avioliittonsa vahingoitti tätä heidän tytärtään ja heidän muita lapsiaan.
Perhejulistuksessa sanotaan, että ”aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan sekä rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä”1. Kannan toisinaan huolta siitä, että tuo lapsia koskeva puoli syrjäyttää heidän toisiaan koskevan puolensa.
Ammatissani huomaan, kuinka kirkon jäsenet tekevät valtavia uhrauksia lastensa hyväksi auttaakseen näitä menestymään. Nämä vanhemmat opettavat lapsilleen myönteisiä uskonnollisia tapoja kuten rukoileminen, pyhien kirjoitusten tutkiminen ja kirkossa käyminen. He kannustavat lapsiaan opiskelemaan ja hankkimaan sellaisia taitoja, jotka valmistavat näitä valoisaan tulevaisuuteen. Pelkään kuitenkin, että jotkut saattavat vähätellä sitä, miten arvokas voimavara hyvä avioliitto on valmistettaessa nuoria iankaikkisia tarkoituksia varten.
Monet avioparit omistavat huomionsa asioille, jotka ovat kannatettavia mutta eivät juurikaan vahvista heidän avioliittoaan. Jotkut mukauttavat uutterasti aikatauluaan osallistuakseen lastensa esityksiin mutta eivät näytä löytävän aikaa treffeille puolison kanssa. Lasten kasvattamisen, uran luomisen ja kirkon tehtävien myllerryksessä avioliittoa on helppo lyödä laimin, ja sitä voivat toisinaan värittää myös ristiriidat, kauna ja pettäminen.
Kun aviopari tulee tietoisemmaksi siitä voimallisesta vaikutuksesta, joka heidän avioliitollaan on heidän lapsiinsa, käy selväksi, kuinka kauaskantoista hyötyä tuo se, että aviopari pyrkii aktiivisesti ravitsemaan ja vahvistamaan avioliittoaan.
Se, millainen avioliitto on, vaikuttaa lapsiin
Uskon, että useimmat myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat avioparit haluavat avioliittonsa onnistuvan, ja minuun tekee vaikutuksen se aviollisen sitoutumisen määrä, joka useimmissa heistä näkyy. Yleisesti ottaen myöhempien aikojen pyhät, jotka solmivat ikuisen avioliiton (ks. OL 131:2), suhtautuvat tuohon liittoon vakavasti ja kestävät usein valtavaa määrää ahdistusta pitääkseen avioliittonsa koossa.
Eteeni tulee kuitenkin toisinaan avioliittoja, joissa on enemmän kyse vakaudesta kuin laadusta. Jotkut avioparit ajattelevat erheellisesti, että jos he pidättyvät vain riitelemästä lastensa kuullen, heidän lapsensa eivät ole tietoisia avioliiton toimimattomuudesta. Lapset ovat äärimmäisen herkkiä, ja yleensä he aavistavat, ettei kaikki ole kunnossa, mikä voi johtaa syviin turvattomuuden tunteisiin. Ristiriitatilanteiden puuttuminen avioliitosta on lujan ja toimivan suhteen halpa korvike.
Tutkimukset avioliiton laadusta ja lapsista antavat ymmärtää, että hyvä avioliitto edistää emotionaalisen turvallisuuden tunnetta ja edistää lasten yleistä hyvinvointia.2 Omassa työssäni olen nähnyt konkreettisesti, että se, millainen vanhempien avioliitto on, vaikuttaa syvästi lapsiin. Tämä periaate tulee esiin presidentti Spencer W. Kimballin (1895–1985) sanoissa: ”Avioliitto – – ei vaikuta ainoastaan tämänhetkiseen onneen vaan myös iankaikkisiin iloihin. Sen vaikutus ei ulotu ainoastaan kahteen asianomaiseen, vaan myös heidän sukulaisiinsa ja varsinkin heidän lapsiinsa ja lastensa lapsiin monen sukupolven ajan.”3 Selitän usein ihmisille, etteivät he ole luomassa pelkästään omaa avioliittoaan vaan pohjimmiltaan myös lastensa ja lastenlastensa avioliittoja.
Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Sen näkemyksen heikentymisellä, että avioliitto on kestävä ja kallisarvoinen, on kauaskantoiset seuraukset. Jotkut nuoret kaihtavat avioliittoa omien vanhempiensa avioeron tai sellaisen yleisen mielipiteen vaikutuksesta, että avioliitto on jalassa oleva pallokahle, joka estää itsensä toteuttamisen. Monet, jotka solmivat avioliiton kuitenkaan sitoutumatta siihen täysin, ovat valmiita lähtemään pois ensimmäisen vakavan haasteen ilmaantuessa.”4
Avioliittoterapeuttina voin vakuuttaa, että aikuiset, joiden vanhemmat ovat eronneet tai joilla on ollut huono avioliitto, kertovat usein olevansa epävarmoja omasta kyvystään kestää ja elää onnistuneesti pitkäaikaisessa ihmissuhteessa. He ovat usein erittäin herkkiä mille tahansa erimielisyydelle avioliitossa ja näkevät paljon vaivaa välttääkseen ristiriitoja, mikä voi toisinaan rajoittaa aviollista läheisyyttä. On melko tavallista, että näen aikuisten itkevän, kun he muistelevat kokemaansa emotionaalista tuskaa katseltuaan omien vanhempiensa avioliiton heikkenevän ja hajoavan. Luottamus avioliitossa vähenee talouksissa, joissa aviosuhde on huono.
Päätös kohentaa avioliittoa
Avioliiton kohentamisessa on suurelta osin kyse päätöksestä. Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on vakuuttanut, että ”rakastunut pari voi valita korkeimmanlaatuisen avioliiton tai huonomman tyypin, joka ei kestä”5.
Suosittu avioliittoterapeutti ja tutkija William J. Doherty on kirjoittanut siitä, miten tärkeää on yhdistää sitoutumiseen tarkoituksellisuus eli pyrkiä aktiivisesti parantamaan aviosuhdetta: ”Vaikka olisimmekin sitoutuneet lujasti puolisoomme, useimmat meistä ovat sokeita näkemään, kuinka avioliittomme hajoaa hitaasti, ellemme jatkuvasti ravitse sen maaperää. – – Sitoutuminen ilman tarkoituksellisuutta johtaa vakaaseen mutta ikävystyttävään avioliittoon.”6 Lukuisat avioparit ilmaisevat syvää sitoutumista ja vakautta mutta tekevät vähän, jos mitään, pyrkiäkseen aktiivisesti edistämään avioliittoa. On masentavaa nähdä arvokkaan avioliittopääoman jäävän liian vähälle käytölle.
Rakasta puolisoasi
Kun entinen Nuorten Naisten ylijohtaja Elaine S. Dalton piti puheen, jossa hän esitti, että tärkeintä, mitä isä voi tehdä tyttärensä hyväksi, on rakastaa hänen äitiään7, ymmärsin tuskallisen selvästi, että minun – ei aviomieheni – oli ollut tarpeen kuulla se puhe. Hän oli paljon tunnollisemmin viestittänyt lapsillemme, kuinka paljon hän rakastaa minua, kuin minä olin vastaavasti tehnyt. Ajattelin niitä lukuisia kertoja, kun olin astunut huoneeseen ja mieheni oli kysynyt yhdeltä lapsistamme: ”Arvaa mitä?”, johon lapsi oli yleensä vastannut: ”Tiedän. Sinä rakastat äitiä” tai ”Tiedän. Äiti on paras ystäväsi” tai ”Tiedän. Äiti on unelmiesi tyttö”, tai vastannut jollakin muulla lukuisista samankaltaisista julistuksista, joita mieheni oli tähdentänyt vuosien varrella. Ymmärsin, että se valtava turvallisuus, jota tunsin avioliitossani ja jota olin pitänyt itsestäänselvyytenä, oli suoraa seurausta siitä, miten auliisti aviomieheni ilmaisi lapsillemme rakkautensa, ihailunsa ja arvostuksensa minua kohtaan.
Sisar Daltonin ohjeen tärkeyttä tähdentää Mormonin kirjassa profeetta Jaakob. Kun hän nuhteli nefiläisiä heidän jumalattomuudestaan, hän toi esiin, että sen sijaan lamanilaisten keskuudessa ”heidän aviomiehensä rakastavat vaimoaan, ja heidän vaimonsa rakastavat aviomiestään; ja heidän aviomiehensä ja vaimonsa rakastavat lapsiaan” (MK Jaak. 3:7) vahvistaen ajatusta, että Herra pitää sitä suuressa arvossa.
Kirkon lähettämässä julkisen palvelun mainossarjassa Homefront on suosittu tv-mainos nimeltään ”By the Hour”, jossa pieni poika yrittää herättää työtä tekevän isänsä huomion. Yhdessä vaiheessa isä sanoo: ”[Jos] isi ei tee työtä, isi ei saa rahaa”, johon äiti lisää: ”Isin kaltaiset ihmiset tekevät työtä niin paljon, että siitä maksetaan heille.”8 Se on yksi lempimainoksistani, koska äiti välttää yleisen ja tehottoman tavan, jossa toinen vanhempi puuttuu tilanteeseen ja tukee lasta moittimalla vetäytyvää vanhempaa. Se saa yleensä toisen vanhemman puolustautumaan ja herättää lapsessa epävarmuuden tunteita. Tuolla myönteisellä ja strategisella huomautuksella mainoksen äiti tukee sekä isää että lasta. Olen vakuuttunut siitä, että jos useammat vanhemmat muuttaisivat keskustelunsa enemmän tämänkaltaisiksi, avioliitto ja perhe-elämä yleisesti ottaen kohentuisivat.
Ehdotuksia avioliiton kohentamiseksi
Avioliiton kohentamista koskeva hyvä uutinen on, että muutokset voivat olla jopa välittömiä pienten keinojen avulla. Seuraavassa on muutamia ehdotuksia:
Ilmaise selvin sanoin puolisollesi, millaisen haluat avioliittosi olevan 5, 10 tai 20 vuoden kuluttua. Yllätyn aina siitä, kuinka monet avioparit eivät puhu siitä, millaisen avioliiton he haluavat. Tämän keskustelun käyminen saa avioparin keskittymään avioliittoonsa ja ohjaa heidät tekemään aktiivisesti parannuksia ja sitoumuksia tulevaisuutta varten.
Kirjoita myönteinen muisto avioliitostanne ja lue se puolisollesi. Kielteiset tunteet tahtovat olla niin kuluttavia, että ne syrjäyttävät usein toivon. Kun ihmiset ajattelevat myönteisiä muistoja ja kertovat niistä, he tekevät jälleen tilaa toivon tuntemiselle.
Kerro muisto tilanteesta, jolloin pystyitte voittamaan yhdessä jonkin haasteen. Näiden tilanteiden muisteleminen on yksi tapa edistää ykseyttä avioparina.
Luo pieniä mutta merkityksellisiä tapoja hetkiin, jolloin eroatte ja taas tapaatte. Tämä tuntuu vaistomaiselta, mutta avioparit unohtavat usein, miten tärkeitä odotettu suukko, halaus tai sanat voivat olla tuomassa myönteisyyttä avioliittoon ajan kuluessa.
Tuo treffeihinne jotakin uutta. On olemassa tutkimuksia siitä, että niiden avioparien kohdalla, jotka tietoisesti käyvät treffeillä etsien uusia kokemuksia, aviosuhde usein kohenee. Se edellyttää luovuutta ja ponnistelua, ei rahaa.
Kerro lapsillenne säännöllisesti, mitä ihailet puolisossasi. Tämä on suosikkini. Kun luonani terapiassa käyneet avioparit ovat noudattaneet tätä ohjetta, he ovat kertoneet välittömistä ja myönteisistä tuloksista.
Etsi aktiivisesti kohottavia avioliittoa kohentavia apukeinoja. Niitä ovat kirjat ja artikkelit (tekstinä tai äänitteinä), pelit, luennot, takkavalkeaillat, työpajat, konferenssit ja muut.
Kysykää säännöllisesti toisiltanne, onko suhteenne avioparina kohentunut vai heikentynyt aiempaan verrattuna, ja keskustelkaa siitä, mitä voitte tehdä parantaaksenne tilannetta. Voitte tehdä tämän päivittäin, viikoittain tai myös kuukausittain, jolloin se saa teidät keskittämään taas huomionne avioliittoon.
Neuvotelkaa piispanne kanssa, jotta saatte ammattiapua, jos tarpeen. Ihmiset lykkäävät usein avun hakemista monista syistä. En osaa laskea, kuinka monta kertaa olen toivonut, että aviopari olisi hakenut apua vuosia aiemmin, ennen kuin suuri määrä kaunaa oli myrkyttänyt avioliiton.
Rukoilkaa. Presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on neuvonut: ”Rukoilkaa sitä rakkautta, joka sallii teidän nähdä kumppanissanne olevan hyvän. Rukoilkaa sitä rakkautta, joka saa heikkoudet ja virheet näyttämään vähäisiltä. Rukoilkaa sitä rakkautta, joka tekee kumppaninne ilosta oman ilonne. Rukoilkaa sitä rakkautta, joka haluaa keventää kumppaninne kuormaa ja lieventää hänen murheitaan.”9 Jos se tuntuu liian vaikealta, puoliso voi rukoilla, että saisi halun rukoilla noita asioita.
Taivaallinen Isä haluaa, että meillä on onnellinen avioliitto
Presidentti Howard W. Hunter (1907–1995) on julistanut, että ”kaikki, mihin Jeesus laskee kätensä, elää. Jos Jeesus laskee kätensä avioliiton ylle, se elää. Jos Hänen annetaan laskea kätensä perheen ylle, se elää.”10 Olen vakuuttunut siitä, että taivaallinen Isä haluaa, että avioliittomme on mahdollisimman hyvä ja että Hän ohjaa pyrkimyksiämme kohentaa tuota suhdetta perheemme hyväksi. Onnellinen avioliitto tuo syvällisiä siunauksia meille ja lapsillemme.