Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Perheet ja rukous
Presidentti Henry B. Eyring
ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Kun istuin kerran isäni vuoteen ääressä koko yön, hän puhui lapsuudestaan. Hän puhui vanhempiensa rakkaudesta vaikeina aikoina ja taivaallisen Isänsä ja Vapahtajan rakkaudesta. Tiesin, että isäni oli kuolemassa syöpään, joten minulle ei ollut yllätys, että hän sekoitti toisinaan tunteensa taivaallista Isäänsä kohtaan maanpäällisen isänsä rakkauteen ja hyvyyteen. Isäni oli usein sanonut, että rukoillessaan hän kuvitteli mielessään näkevänsä taivaallisen Isän hymyilevän.
Hänen vanhempansa olivat opettaneet esimerkillään häntä rukoilemaan aivan kuin hän puhuisi Jumalalle ja että Jumala vastaisi hänelle rakastavasti. Hän tarvitsi tuota esimerkkiä loppuun saakka. Kun tuska kävi ankaraksi, löysimme hänet eräänä aamuna polviltaan vuoteen äärestä. Hän oli ollut liian heikko nousemaan takaisin vuoteeseen. Hän kertoi meille, että hän oli rukoillut kysyen taivaalliselta Isältään, miksi hänen piti kärsiä niin paljon, kun hän oli aina yrittänyt olla hyvä. Hän sanoi saaneensa hyväntahtoisen vastauksen: ”Jumala tarvitsee urheita poikia.”
Ja niin hän kesti sinnikkäästi loppuun asti luottaen siihen, että Jumala rakasti häntä, kuunteli häntä ja tukisi häntä. Häntä oli siunattu niin, että hän oli tiennyt jo varhain eikä koskaan unohtanut, että rakastava Jumala on yhtä lähellä kuin rukous.
Siitä syystä Herra on opettanut vanhempia: ”Ja heidän tulee myös opettaa lapsiaan rukoilemaan ja vaeltamaan oikeamielisesti Herran edessä” (OL 68:28).
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on palautettu – yhdessä Mormonin kirjan ja kaikkien pappeuden avainten myötä, joilla perheet voidaan sitoa yhteen – koska ollessaan nuori poika Joseph Smith rukoili uskossa. Hän oli omaksunut tuon uskon rakastavassa ja uskollisessa perheessä.
Herra antoi 20 vuotta sitten perheille nämä neuvot ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin julkaisemassa perhejulistuksessa: ”Onnistuneet avioliitot ja perheet perustuvat uskon, rukouksen, parannuksen, anteeksiannon, kunnioituksen, rakkauden, myötätunnon, työn ja tervehenkisen virkistystoiminnan periaatteille ja säilyvät näitä periaatteita noudattamalla.”1
Me olemme valtavassa kiitollisuudenvelassa profeetta Joseph Smithin perheelle hänen saamastaan kotikasvatuksesta. Hänen perheensä on esimerkki paitsi uskosta ja rukouksesta myös parannuksesta, anteeksiannosta, kunnioituksesta, rakkaudesta, myötätunnosta, työstä ja tervehenkisestä virkistystoiminnasta.
Teidän jälkeenne tulevat sukupolvet saattavat ylistää teitä siitä rukoukseen liittyvästä esimerkistä, jonka te annatte perheessänne. Ette ehkä kasvata suurta Jumalan palvelijaa, mutta voitte rukouksillanne ja esimerkillänne uskollisuudesta auttaa Herraa Jeesusta Kristusta saamaan hyviä ja rakkaita opetuslapsia.
Kaikessa siinä, mitä saattaisitte päättää tehdä auttaaksenne Herraa, rukous on keskeisellä sijalla. Ilmeisen tavalliset ihmiset innoittavat rukoillessaan muita avaamaan silmänsä näkemään, että Jumala kuuntelee. Te voitte tulla sellaisiksi ihmisiksi.
Ajatelkaa, mitä se voi merkitä niille, jotka polvistuvat kanssanne perherukoukseen. Kun he tuntevat, että puhutte Jumalalle uskossa, heidän uskonsa vahvistuu niin, että hekin puhuvat Jumalan kanssa. Kun rukoilette kiittääksenne Jumalaa siunauksista, joita he tietävät tulleen, heidän uskonsa vahvistuu siihen, että Jumala rakastaa heitä ja että Hän vastaa teidän rukouksiinne ja heidän rukouksiinsa. Näin voi käydä perherukouksessa vain silloin kun te olette kokeneet sen henkilökohtaisissa rukouksissanne kerta toisensa jälkeen.
Minulle ovat yhä siunauksena isä ja äiti, jotka puhuivat Jumalan kanssa. Heidän esimerkkinsä rukouksen voimasta perheessä siunaa edelleen sukupolvia, jotka ovat tulleet heidän jälkeensä.
Vanhempieni esimerkki on joka päivä siunauksena lapsilleni ja lastenlapsilleni. Usko siihen, että rakastava Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin, on siirtynyt heihin. Tekin voitte antaa sellaisen perinnön perheessänne. Rukoilen, että teette niin.