Mitä minun oli tarpeen oppia
Michael Hendricks, Wyoming, USA
Kun olin päättänyt ensimmäisen vuoden opintoni yliopistossa, aloitin erään projektin ymmärtääkseni paremmin Raamattua. Päätin tutkia muutaman sellaisen uskonnollisen ryhmän opetuksia, jotka eivät kuulemani mukaan olleet kristillisiä, ja sitten verrata opetuksia Raamatun opetuksiin.
Seuraavan lukukauden alkaessa aloin tutkia Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa. Yhdellä kurssillani minun piti työskennellä parin kanssa laboratoriossa, ja rukoilin, että saisin parikseni sellaisen ihmisen, jonka kanssa voisin oppia sen, mitä minun oli tarpeen oppia.
Valitsin yhden pöydistä laboratoriossa, ja pian luokseni tuli eräs opiskelija kysymään, oliko minulla jo pari. Hän esittäytyi Lincolniksi. En muistanut nähneeni häntä koulussa aiempana vuonna ja kysyin, oliko hän siirtynyt muualta.
”Itse asiassa”, hän vastasi, ”olen juuri palannut kotiin palveltuani Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajana.”
Kerroin Lincolnille, että olin alkanut tutkia hänen kirkkoaan ja että minulla oli joitakin kysymyksiä. Hän suostui ilomielin vastaamaan niihin.
Seuraavien kolmen kuukauden aikana minä kyselin Mormonin kirjasta, temppeleistä, myöhempien aikojen profeetoista ja nykyajan ilmoituksesta. Vaikka opin todella paljon tuona aikana, ajattelin yhä, etteivät mormonit olleet kristittyjä.
Yhtenä viikonloppuna yliopistomme hävisi erään tärkeän ottelun. Jotkut opettajista laboratoriossa kävivät kovaa keskustelua häviöstä käyttäen toistuvasti turhaan Herran nimeä. Lincoln meni opettajien luo ja pyysi heiltä, voisivatko he lakata puhumasta sillä tavoin Jeesuksesta Kristuksesta.
”Vaivaako se todella sinua?” he kysyivät hieman epäillen.
”Kyllä”, Lincoln vastasi. ”Jeesus Kristus on paras ystäväni.”
Sillä hetkellä tapa, jolla tutkin kirkkoa, muuttui älyllisestä harjoituksesta uskon kysymykseksi. Jos tämä uskonto sai aikaan tuollaisia miehiä, se oli kristillinen kaikessa siinä, millä oli merkitystä.
Kun Lincoln ja minä lähdimme koululta sinä iltana, kysyin, voisinko tulla joku kerta käymään hänen kirkossaan. Käytyäni kirkossa kysyin häneltä, voisinko saada Mormonin kirjan ja tavata lähetyssaarnaajat.
Tutkin kirkkoa kaksi vuotta ja vietin aikaa sen jäsenten kanssa. Näin johdonmukaisen mallin vilpittömistä miehistä ja naisista, jotka pyrkivät uutterasti olemaan Mestarin opetuslapsia. Lukuisissa tilanteissa Pyhä Henki vahvisti minulle, että Jeesus Kristus, jota olin aina yrittänyt parhaani mukaan palvella, oli todellakin palauttanut kirkkonsa meidän aikanamme. Sen toimintaa valvoivat profeetat ja apostolit, ja Hän itse johti sitä.
Minut kastettiin, ja olen nyt nauttinut yli kymmenen vuotta palautetun evankeliumin ja sen opetusten tuomista siunauksista. Kuinka kiitollinen olenkaan, että taivaallinen Isä vastasi rukoukseeni löytää laboratoriopari, joka auttaisi minua oppimaan sen, mitä minun oli tarpeen oppia.