Sinä voit muuttua
Ovatpa nykyiset puutteesi mitkä tahansa, voit päättää, kuinka käytät hyväksi tulevat mahdollisuutesi.
Lukion päättäjäisissä päässäsi voi vilistä kaikenlaisia ajatuksia. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Oletko valmis? Pidättekö ystäviesi kanssa yhteyttä?
Minä en ajatellut moisia. Mielessäni oli vain yksi kysymys, kun oli minun vuoroni kävellä kaikkien eteen nimeäni kuulutettaessa: Olinko todella saamassa päättötodistuksen?
En ollut mitään lukumiehiä. Opiskeleminen ei ollut koskaan ollut korkealla tärkeysjärjestyksessäni. Ja viimeisenä vuonna lukiossa menestyin niin huonosti yhdessä aineessa, etten edes tiennyt, olinko suorittanut sen hyväksytysti. Viimeinen koe aiemmin sillä viikolla sinetöisi kohtaloni, mutta arvosanat ilmoitettaisiin vasta viikkoa myöhemmin.
Jos en saisi hyväksyttyä arvosanaa, en saisi lukion päättötodistusta.
Lopulta selvisin rimaa hipoen ja sain kuin sainkin päättötodistuksen. (Huh!) Siinä vaiheessa minulla oli vuosi ja kaksi kuukautta siihen, että täyttäisin 19 vuotta, joka oli silloinen lähetystyöhön lähtöikä. Aioin olla töissä tuon ajan säästääkseni rahaa lähetystyöhöni. Tiesin, etten ollut hääppöinen oppilas, joten en missään tapauksessa suunnitellut yrittäväni korkeakouluun tai yliopistoon.
Määrittelyn ansa
Onko sinusta koskaan tuntunut tältä? Ikään kuin aiemmat suorituksesi jollakin elämäsi alueella olisivat osoittaneet kykysi lopullisesti?
Älä lankea sellaiseen ajatteluun. Se on yksi Saatanan suurimmista valheista!
”Kun kuka tahansa meistä päättää, että ’sellainen minä nyt vain olen’, me luovumme kyvystämme muuttua”, vanhin Donald L. Hallstrom seitsemänkymmenen johtokunnasta on opettanut. ”Voisimme yhtä hyvin kohottaa valkoisen lipun, laskea aseemme, luovuttaa taistelun ja vain antautua – kaikki voitonmahdollisuudet menettäneenä.”1
Koulu voi tuntua erityisen pelottavalta, jos et pärjää hyvin. Jos todistuksessasi on vaikka vain muutama huono arvosana, on liiankin helppoa päättää, että sen parempia numeroita et ikinä saa. Mutta se ei ole totta.
”Se, millaisia me olemme, ei ole sitä, millaisia meistä voi tulla”, vanhin Hallstrom on sanonut.2
Puhtaalta pöydältä
Vaikka epäilyksen tai epäonnistumisen piinaavat kuiskaukset tavoittaisivatkin korvamme, me voimme aina päättää katsoa eteenpäin ja lakata soimaamasta itseämme siitä, mikä on mennyttä.
”Uudessa alussa on jotakin uskomattoman toiveikasta”, presidentti Dieter F. Uchtdorf, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut.3
Kun päätät aloittaa uudelleen, älä unohda rukoilla Jumalalta apua. Kerro Hänelle, että haluat menestyä, ja kiinnitä sitten huomiota kehotuksiin ja johdatukseen, joita saat Pyhältä Hengeltä ja johtajiltasi.
Se saattaa edellyttää hieman tärkeysjärjestyksen muuttamista uuteen uskoon. ”Meidän päivittäisen käytöksemme ja valintojemme tulisi olla sopusoinnussa tavoitteidemme kanssa”, vanhin Quentin L. Cook kahdentoista apostolin koorumista on sanonut. ”Monet vaihtoehdot eivät sinällään ole pahoja, mutta jos ne vievät kaiken aikamme ja estävät meitä valitsemasta parhaita vaihtoehtoja, silloin niistä tulee salakavalia.”4
Etsi uusi minäsi
Kelataanpa nopeasti kolme ja puoli vuotta eteenpäin lukion päättäjäisistäni. Olin tehnyt töitä noin puolitoista vuotta, palvellut kaksi vuotta lähetystyössä ja päätin sittenkin kokeilla korkeakoulua.
Kunpa voisinkin sanoa, että tunsin itseni aikuiseksi ja valmiiksi opiskelemaan, mutta se olisi vale. Minua pelotti enemmän kuin koskaan ennen. Jos olin niin huono lukiossa, miten ihmeessä pärjäisin korkeakoulussa? Tällä kertaa päätin tehdä parhaani ja ottaa Jumalan mukaan. Rukoilin palavasti oppiakseni uusia ja parempia opiskelutaitoja.
Täydelliseksi järkytyksekseni pärjäsin lopulta niin hyvin sillä lukukaudella, että olin oikeutettu opiskelustipendeihin. Kukaan ei ollut yllättyneempi kuin minä! Siitä huolimatta oli myös helppoa muistella edellisiä kuukausia ja nähdä Jumalan käden auttavan minua matkan varrella, kun opettelin tulemaan hyväksi oppilaaksi.
Se, mitä uskoin itsestäni lukiossa, ei yksinkertaisesti ollut totta. Siitä hetkestä lähtien ja Jumalan avulla pystyin luomaan täysin uuden polun, jota kulkemalla valmistuin korkeakoulusta ja opiskelin lisää.
Kun otamme Herran mukaan matkallemme ja päätämme aloittaa uudelleen millä tahansa elämämme alueella, me voimme saavuttaa korkeuksia, joita emme milloinkaan uneksineet mahdollisiksi.