Jäädä vai lähteä?
Kirjoittaja asuu Filippiineillä.
Kun kerroin vanhemmilleni, että haluan palvella lähetystyössä, heidän vastauksensa oli odottamaton. He pyysivät minua valitsemaan joko perheeni tai lähetystyöni.
Kuvitus Scott Jarrard
Muistan yhä minua opettaneiden lähetyssaarnaajien sanat: ”Mitä Jumala käskeekin, tee se, niin saat siunauksia.” Nuo sanat jättivät syvän vaikutuksen sydämeeni. Minut kastettiin kirkon jäseneksi 16-vuotiaana, ainoana perheeni jäsenistä. Kahdeksan kuukautta myöhemmin sain siunauksen nähdä, että nuorin sisaruksenikin kastettiin kirkon jäseneksi.
Kun täytin 18, halusin palvella kokoaikaisessa lähetystyössä ja auttaa Herran työssä. Kerroin innoissani vanhemmilleni suunnitelmistani ja siitä, kuinka halusin kutsua ihmisiä tulemaan Jeesuksen Kristuksen luokse auttamalla heitä ottamaan vastaan evankeliumin periaatteet ja toimitukset ja elämään niiden mukaan. Heidän vastauksensa yllätti minut. He sanoivat, että heidän sydämensä särkyi ajatuksesta, että lähtisin lähetystyöhön, ja minun oli valittava joko perheeni tai lähetystyöni.
Järkytyin kuullessani nuo sanat. Lähdin heti lähellä kotiamme olevaan seurakuntakeskukseen. Menin yhteen sen huoneista polvistuakseni ja kysyäkseni taivaalliselta Isältä: ”Mitä teen? Kumman valitsen: perheeni vai lähetystyöni? Kumpikin on minulle tärkeä.”
Ollessani polvillani mieleeni tulivat lähetyssaarnaajien sanat: ”Mitä Jumala käskeekin, tee se.”
Rakastan perhettäni ja haluan olla heidän kanssaan ikuisesti. Kunnioitan heidän tunteitaan. Silti pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Kuuliaisuus on parempi kuin uhri” (1. Sam. 15:22). Herran Henki täytti minut, ja minua vahvistettiin. Päätin palvella, koska tiesin, että taivaallinen Isä auttaisi perhettäni ymmärtämään.
Menin takaisin kotiin, mutta isäni lähetti minut pois vihaisin sanoin ja kielsi minua koskaan palaamasta. Tietämättä minne menisin pakkasin tavarani. En ollut vähääkään peloissani, koska tiesin, että Herra oli kanssani, että Hänellä on suunnitelma jokaista perhettä varten ja että jonakin päivänä perheeni ymmärtäisi tämän hienon suunnitelman.
Olin vain muutaman askeleen päässä kotoani, kun äitini tavoitti minut. Hän halasi minua ja kertoi, kuinka paljon hän rakasti minua. Kun lähdin, näin hänen itkevän ja tuntevan kaikkea sitä rakkautta ja tuskaa, jota äiti kokee nähdessään lapsensa lähtevän.
Yli vuoden ajan asuin erään kotiin palanneen lähetyssaarnaajan luona, jonka olin tavannut ollessani tutkija. Herra piti lupauksensa, joka on kohdassa 1. Nefi 3:7 – Hän valmisti keinon, jotta voin olla kuuliainen Hänen käskyilleen. Hän lähetti tämän epäitsekkään ja anteliaan miehen huolehtimaan minusta ja luomaan hengellisen ympäristön, jossa voisin valmistautua lähetystyöhöni. Tunsin Jumalan käden tukevan minua haasteissani. Tunsin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen rakkauden Hänen sovitusuhrissaan. Tämä rakkaus kantoi minua kaikissa koettelemuksissani, kunnes minut erotettiin kokoaikaiseksi lähetyssaarnaajaksi Cauayanin lähetyskentälle Filippiineillä.
Muutamaa kuukautta myöhemmin sain perheeltäni kirjeen, jossa kerrottiin, että he odottivat paluutani. En koskaan menettänyt uskoa ja toivoa siihen, että koko perheestäni tulisi kirkon jäseniä, meidät sinetöitäisiin temppelissä koko iankaikkisuudeksi ja olisimme jonakin päivänä taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen luona.
Palattuani lähetystyöstä aloin nähdä tuon unelman toteutuvan. Sain kastaa äitini, joka valmistautuu nyt menemään temppeliin. Näen isääni usein, ja me olemme läheisempiä kuin koskaan ennen.