Ei maailmasta
Eläminen rohkeasti Kristuksen kirkon jäsenenä voi nykyajan maailmassa olla hankalaa, mutta me voimme olla tässä maailmassa antamatta sen vaikuttaa itseemme.
Oletko koskaan miettinyt, mistä on peräisin sanonta ”olla maailmassa mutta ei maailmasta”? Se on enemmän kuin vain ytimekäs lause tai näppärää kielenkäyttöä – se on peräisin Jeesukselta Kristukselta.
Kuvittele mielessäsi Hänen ristinnaulitsemistaan edeltävä ilta. Hän oli apostoliensa kanssa, pesi heidän jalkansa, opetti heitä ja antoi sakramentin. Jossakin vaiheessa iltaa Hän rukoili ääneen Isäänsä apostolien puolesta:
”En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta.
He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. – –
Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät.” (Joh. 17:15–16, 18.)
Vapahtaja eli itse koko elämänsä olemalla maailmassa mutta ei maailmasta. Häntä kiusattiin mutta Hän ei antanut periksi kiusauksille. Hän vältti pahaa. Hän oli tekemisissä niin opetuslasten ja uskovien kuin syntisten ja tekopyhienkin kanssa. Hän oli esimerkki kaikille.
Mutta Hän ei vain jättänyt opetuslapsiaan tylysti sanoen: ”Jos minä tein sen, tekin pystytte siihen.” Sen sijaan Hän oli myötätuntoinen. Hän rukoili Isää auttamaan heitä. Mutta Hän ei rukoillut, että heiltä otettaisiin pois tämä haaste. Vapahtaja on opettanut elämänsä aikana maan päällä ja nykyajan profeettojensa ja apostoliensa välityksellä, että on tärkeää, että meillä on hyvää aikaansaava vaikutus maailmassa.
Nuoret kaikkialla maailmassa kohtaavat jatkuvasti haasteita, kun he kulkevat koulujen käytävillä, ovat ystäviensä kanssa ja osallistuvat koulun ulkopuolisiin toimintoihin. Mutta kun Vapahtaja on heidän rinnallaan ja evankeliumi heidän sydämessään, he ovat löytäneet tapoja elää niin, etteivät he ole maailmasta. Lue, kuinka muutamat heistä ovat päättäneet noudattaa Vapahtajan esimerkkiä.
Tee innokkaasti työtä
Kun eteeni tulee kiusaus, kysyn itseltäni: ”Mitä Jeesus tekisi?” tai ”Tuoko tämä minua lähemmäksi selestistä valtakuntaa?” Vaikka olen todella väsynyt, käyn joka aamu seminaarissa, koska se auttaa minua kasvamaan hengellisesti. Lukiessani pyhiä kirjoituksia tarkoituksenani oppia jotakin uutta tai jotakin, mikä voi auttaa minua tulemaan paremmaksi ihmiseksi, saan avukseni johdatusta. Kun pyhitämme lepopäivän ja menemme toimintoihimme, voimme voittaa paremmin Saatanan. Ollessamme innokkaasti työssä Herran kanssa Hän voi auttaa meitä kaikissa mutkikkaissa tilanteissa, joita koemme.
Brenda H., 17, Minnesota, USA
Hae voimaa muista
Pidän tasovaatimukseni osallistumalla toimintoihin kirkon ystävieni kanssa. Tietenkin kutsun kirkkoon kuulumattomia ystäviä toimintoihin, jotta he voivat nähdä ja ymmärtää, miksi haluan noudattaa näitä tasovaatimuksia. Vanhempani ja isoveljeni ovat minulle hyviä esimerkkejä. Minulla on paljon hyviä ystäviä, jotka eivät ole kirkon jäseniä mutta jotka myös ovat minulle hyviä esimerkkejä. Heillä on paljon hienoja ominaisuuksia, joita haluaisin kehittää itsessäni.
Celina W., 15, Saksa
Ilmaise kantasi
Tanskassa katsotaan, että on erilainen, jos käy kirkossa, ei käytä alkoholia ja noudattaa korkeita tasovaatimuksia. Mutta minä olen kokenut, että jos ei ole liian ujo puhumaan arvoista, joita puolustaa, saa nopeasti paljon arvostusta ikätovereiltaan. Olen nähnyt, että ihmisten mielestä on hienoa, kun muut pitävät itsestään huolta sillä tavalla.
Emma K., 18, Tanska
Anna valosi loistaa
Muutamia vuosia sitten rugbyjoukkueemme osallistui viikon kestävään turnaukseen. Se merkitsi seitsemää päivää poissa kotoa ja vanhempien ja kirkon johtajien luota. Koska käymme kirkon koulua, jokainen joukkueessamme on kirkon jäsen. Melkein joka ilta sillä viikolla muut joukkueet hotellissamme juhlivat huoneissaan kuuntelemalla äänekästä musiikkia, tanssimalla, juomalla, polttamalla ja huutamalla karkeuksia toisilleen. Meidän joukkueemme kokoontui perinteisesti yhteen huoneeseen tutkimaan pyhiä kirjoituksia ja pitämään illan hengellisen hetken. Tuntui hyvältä tehdä oikein ilman vanhempiemme ohjausta. Kun muut joukkueet olivat tarkkailleet meitä yllättyneinä, ansaitsimme heidän kunnioituksensa. He olivat hiljaa, kun he tiesivät, että meillä oli illan hengellinen hetki. He näyttivät olevan kiinnostuneita siitä, mitä me teimme, ja jotkut jopa tulivat mukaan lukemaan pyhiä kirjoituksia ja rukoilemaan yhdessä.
Me emme voittaneet sen viikon turnausta mutta voitimme toisella tavoin. Me pystyimme loistamaan valoamme ja esimerkkimme ansiosta muuttamaan sydämiä ja mieliä.
Elisara E., 20, Samoa