Aloin rukoilla Ruthin puolesta
June Foss, Utah, USA
Olen naimaton nainen, ja koettuani joitakin odottamattomia taloudellisia ongelmia tiesin tarvitsevani toisenkin työn. Pian sen jälkeen Marty, eräs sisar seurakunnassamme, tuli luokseni ja pyysi apuani. Hän ja hänen aviomiehensä olivat lähdössä lähetystyöhön, joten hänen oli luovuttava työstään. Hän selitti, että joka lauantai hän auttoi erästä iäkästä naista, Ruthia, joka asui palvelutalossa. Marty tarjosi työtä minulle ja kertoi, että Ruth maksaisi minulle työstäni.
Seuraavana maanantaina Marty ja Ruth selittivät tehtäväni, ja aloitin työni muutamia päiviä myöhemmin. Aloitin kokoamalla Ruthin pyykit ja kantamalla ne yläkertaan pesutupaan. Pian aloitettuani Ruth ryntäsi sisään ja huusi minulle. Hän sanoi minulle, etten saanut ikinä pestä hänen vaatteitaan, ellen kysyisi ensin lupaa.
Minä toimin ainoastaan siten kuin hän ja Marty olivat pyytäneet minua tekemään. Turhautuneena ja loukkaantuneena taistelin kyyneliä vastaan. Vakuutin itselleni, etten tarvinnut yhtään enempää paineita tai ongelmia elämääni. Olisin kävellyt sillä samalla hetkellä tieheni, ellen olisi luvannut Martylle, että pitäisin huolen Ruthista sillä aikaa kun hän olisi poissa.
Viikko toisensa jälkeen Ruth huusi minulle vihaisesti kaikesta, mitä tein. Näytti siltä, etten kykenisi koskaan miellyttämään häntä, vaikka yritin kuinka kovasti tahansa.
Aloin rukoilla voimaa kestää Ruthia ja hänen tylyjä sanojaan mutta mikään ei muuttunut. Minusta oli edelleenkin vastenmielistä auttaa häntä.
Sitten yhtenä päivänä muutin rukouksiani. Lakkasin rukoilemasta itseni puolesta ja aloin rukoilla Ruthin puolesta. Pyysin, että taivaallinen Isä auttaisi minua ymmärtämään hänen tarpeitaan ja sitä, kuinka voisin auttaa häntä.
Siitä päivästä kaikki muuttui. Sydämeni pehmeni ja aloin rakastaa Ruthia. Myös Ruth muuttui. Hän avautui ja kertoi elämästään, iloistaan ja suruistaan. Hän kertoi minulle, että hän kaipasi perhettään. Hän kertoi minulle ihanista asioista, joita hän oli tehnyt aiemmin mutta joihin ei enää kyennyt. Hän kertoi minulle olevansa yksinäinen ja surullinen.
Aloin odottaa joka viikko Ruthin tapaamista, ja hän odotti innolla minun tapaamistani.
Kokemukseni Ruthin kanssa antoivat minulle arvokkaan opetuksen. Kun todella palvelin koko sydämestäni, opin ymmärtämään presidentti Spencer W. Kimballin (1895–1985) opetusta, että ”palvelemisen ihmeeseen sisältyy Jeesuksen lupaus, että kadottamalla itsemme me löydämme itsemme” (”Pienet palvelukset”, Valkeus, joulukuu 1976, s. 1).