Kuinka tehdä todellinen parannus

Vanhin D. Todd Christofferson

kahdentoista apostolin koorumista

Lokakuun 2011 yleiskonferenssissa pidetystä puheesta.

Valokuvakuvitus David Winters

Parannus on laaja aihe, mutta haluaisin mainita tästä evankeliumin perusperiaatteesta vain viisi näkökulmaa, joista toivon olevan apua.

Ensiksi, kutsu parannukseen on rakkauden osoitus. Kun Vapahtaja alkoi saarnata ja sanoi: ”[Tehkää parannus], sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Matt. 4:17), se oli rakkauden sanoma, joka kutsui kaikkia kelvollisia tulemaan Hänen kanssaan nauttimaan ”iankaikkisen elämän sanoista tässä maailmassa ja [itse] iankaikkisesta elämästä tulevassa maailmassa” (Moos. 6:59). Ellemme kutsu muita muuttumaan tai ellemme vaadi parannusta itseltämme, emme täytä yhtä perusvelvollisuutta, joka meillä on toisiamme ja itseämme kohtaan.

Toiseksi, parannus tarkoittaa sitä, että pyrkii muuttumaan. Me pilkkaisimme Vapahtajan kärsimystä meidän puolestamme Getsemanen puutarhassa ja ristillä, jos odottaisimme, että Hänen pitäisi muuttaa meidät enkelimäisiksi olennoiksi ilman meidän omaa todellista ponnisteluamme. Sen sijaan me tavoittelemme Hänen armoaan täydentämään ja palkitsemaan uutterimmat pyrkimyksemme (ks. 2. Nefi 25:23). Todellinen parannus, todellinen muutos, voi edellyttää toistuvia yrityksiä, mutta sellaisessa ponnistelussa on jotakin jalostavaa ja pyhää.

Kolmanneksi, parannus tarkoittaa paitsi synnin hylkäämistä myös sitoutumista kuuliaisuuteen. Englanninkielinen Raamatun sanasto sanoo: ”Parannus tarkoittaa sitä, että kääntää sydämensä ja tahtonsa Jumalaan [sekä] hylkää synnin, johon olemme luonnostaan taipuvaisia” (Bible Dictionary, ”Repentance”). Jotta kääntymisemme Herran puoleen olisi täydellinen, siihen ei saa sisältyä mitään vähempää kuin liitto olla kuuliainen Hänelle.

Neljänneksi, parannus edellyttää, että on tosissaan ja on halukas kestämään sen vuoksi jopa tuskaa. Yritykset laatia luettelo parannuksen eri vaiheista voivat olla hyödyksi joillekuille, mutta se voi myös johtaa mekaaniseen rasti ruutuun -menettelytapaan, johon ei liity todellista halua tai muutosta. Todellinen parannus ei ole pinnallista. Herra esittää kaksi kaikkia koskevaa vaatimusta: ”Tästä te voitte tietää, tekeekö ihminen parannuksen synneistänsä – katso, hän tunnustaa ne ja hylkää ne” (OL 58:43).

Viidenneksi, olipa parannuksenteko kuinka tuskallista tahansa, tuska hukkuu anteeksi saamisen iloon.

Tunnustan kiitollisena ja todistan, että Herramme käsittämätön kärsimys, kuolema ja ylösnousemus ”[toteuttavat] parannuksen ehdon” (Hel. 14:18). Parannuksen jumalallinen lahja on avain onneen täällä ja tämän jälkeen. Vapahtajan sanoin ja syvässä nöyryydessä ja rakkaudessa kutsun kaikkia tekemään parannuksen, ”sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Matt. 4:17). Tiedän, että ottamalla vastaan tämän kutsun koette iloa sekä nyt että aina.