Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Näkymätön tutkijani
Minua oli siunattu ihanilla vanhemmilla. Äitini oli kirkon jäsen, ja vaikka isäni ei ollut, hän silti tuki meitä kirkon toiminnoissamme. Varttuessani rukoilin päivittäin, että isä liittyisi kirkkoon.
Kun 16-vuotiaana sain patriarkallisen siunaukseni, minulle luvattiin, että vaikutukseni auttaisi isää liittymään kirkkoon. Puhuin hänen kanssaan asioista, joita opin seminaarissa. Kerroin hänelle pyhien kirjoitusten kohdista, joissa sanotaan, että kaste ja konfirmointi ovat välttämättömiä Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi (ks. Joh. 3:5). Kyyneleet silmissä kerroin hänelle temppelin siunauksista, joiden ansiosta me voisimme olla yhdessä ikuisesti.
Kävin pientä koulua Arizonassa Yhdysvalloissa. Minulla oli ihania ystäviä lukiossa, vaikka olin ainoa kirkon jäsen luokallani. Tuohon aikaan profeettana oli presidentti David O. McKay (1873–1970). Kuulimme usein hänen neuvonsa, että ”jokainen jäsen on lähetyssaarnaaja” (ks. Kirkon presidenttien opetuksia: David O. McKay, 2004, luku 6). Yhtenä kesänä siskoni Marilyn ja minä kutsuimme muutamia ystäviä osallistumaan lähetystyöoppiaiheisiin. He osallistuivat kahteen oppiaiheeseen eivätkä olleet sitten enää kiinnostuneita. Olimme pettyneitä mutta emme katkaisseet ystävyyttämme.
Aloitin korkeakouluopinnot sen kesän lopulla. Kevätlukukaudella sain isältä kirjeen. Hän kirjoitti: ”Suuri etuoikeuteni on olla hienojen tyttöjen perhekunnan pää. Teidän vahvan evankeliumia koskevan todistuksenne sekä kokousten ja muita nuoria kohtaan tuntemanne kiinnostuksen ansiosta viime kesänä aloin todella kiinnostua kirkosta. Kun olin ulkona maalaamassa taloa ja te tytöt ja muut nuoret olitte sisällä pitämässä niitä kokouksia, vakuutuin siitä, että olin ollut riittävän pitkään ulkopuolella katselemassa sisään. Olen kiittänyt taivaallista Isää monta kertaa äidistäsi ja siitä seikasta, että hän varttui kirkon piirissä, sekä tavasta, jolla hän on kasvattanut teidät tytöt.”
Isä kastettiin pian, ja vuotta myöhemmin perheemme sinetöitiin ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi Mesan temppelissä Arizonassa.
Vaikka kukaan ystävistämme ei liittynyt kirkkoon, tärkein henkilö elämässämme teki niin. Emme koskaan tiedä, kuinka meitä siunataan, kun noudatamme profeetan neuvoja.