Kumman polun valitsisin?
Joka päivä Hannahilla oli jotakin ilkeää sanottavaa.
Oli ensimmäinen päivä uudessa koulussani. Minusta oli mukavaa tutustua uusiin ystäviin, ja olin siinä melko hyvä. Menin luokkaani ja näin kaikki ihmiset. Ajattelin, että siitä tulisi minulle hieno vuosi. Ruokatunnilla uusien ystävieni kanssa istuuduimme kaikki erään rinnakkaisluokalla olevan tytön viereen. Hänen nimensä oli Hannah. Kun istuuduin, Hannah sanoi: ”Kylläpä kenkäsi haisevat. Mietin, johtuiko haju roskiksesta vai muotimaustasi.”
Olin todella yllättynyt, kun hän sanoi niin, ja samoin olivat muutkin. Niinpä nousin ja siirryin toiseen pöytään yhden muun uuden ystäväni viereen.
Seuraavana päivänä välitunnilla Hannahilla oli jotakin muuta ilkeää sanottavaa. Näin jatkui joka päivä, mutta en kertaakaan sanonut hänelle mitään rumaa, koska pyhäkoulunopettajani veli Lawson oli sanonut, että muita tulee kohdella niin kuin haluaisi, että itseä kohdeltaisiin. Kun ajattelin sitä, pyysin Hannahia ystävällisesti lopettamaan tai kertomaan minulle, miksi hän toimi sillä tavoin minua kohtaan.
Sitten menin kotiin ja kerroin äidille kaikki ne asiat, jotka Hannah oli sanonut. Tuntui kuin olisin räjähtämäisilläni! Äiti sanoi: ”Abbey, yritä vain olla olematta ilkeä hänelle. Joskus ihmiset toimivat sillä tavoin, koska heillä on kotona vaikeaa.”
Niinpä menin kouluun ajatellen sitä, mitä äiti ja veli Lawson olivat sanoneet. Sinä päivänä koulussa Hannah kertoi minulle viimein, että kotona oli vaikeaa ja että hän sanoi ilkeitä asioita, koska hän oli vihainen. Minä annoin hänelle anteeksi, ja tänä vuonna hän on minun luokallani ja me olemme todella hyvät ystävät!
Opin, että Jeesuksen seuraaminen on paras polku.