Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Ponnistelkaamme eteenpäin tasankojen halki
Ulkona liikkuminen kuten patikointi, pyöräily ja hiihto ovat iso osa elämääni. Äskettäin mieleeni juolahti, kuinka samanlaista aikamme maan päällä on kuin se aika, jonka käytän kuntoilemiseen ulkoilmassa. Minulla on taipumus keskittyä kehittämään kestävyyttäni ja taitoja yhdessä lajissa kerrallaan tai vuodenajan mukaan. Sitten valinta, sattuma tai kutsu saa minut vaihtamaan toiseen lajiin. Vaikka tunnen olevani oikein hyväkuntoinen ja itsevarma jossakin tietyntyyppisessä kuntoilulajissa, niin vaihtaessani uuteen lajiin huomaan väsyväni helposti, jääväni jälkeen tavoitteistani ja löytäväni lihaksia, jota en ole ”tuntenut koskaan aiemmin”. Sitten totun uuteen kuntoilulajiin ja kehityn kestävyydessä ja taidoissa, joita tarvitsen.
Samalla tavoin meillä on elämässä taipumus keskittyä tiettyihin tapoihin. Me alamme viihtyä. Sitten valinnan, sattuman tai kutsun ansiosta mukavuus- ja helppoustasankomme vaihtuu haasteiden ja kasvumahdollisuuksien ajaksi.
Elämän haasteisiin tarttuminen voi olla pelottava tehtävä. Nefi kannustaa meitä sanoen: ”Teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän.” (2. Nefi 31:20.)
Toisinaan mietin, kuinka mukavaa olisikaan saattanut olla se, että olisi jäänyt ikuisesti kuolevaisuutta edeltävään olemassaoloon kuuntelemaan, kuinka taivaallinen Isä vain kertoisi meille suuresta onnensuunnitelmastaan. Edistymisemme kuitenkin edellytti ”luokkahuonetta” – maailmaa – jossa voisimme kokea kuolevaisuuden itse.
Kun olen vuosien varrella todistanut, että taivaallisen Isän suunnitelma on tosi ja tarpeellinen, uudet mahdollisuudet ja joskus tuskalliset kokemukset ovat iskostaneet tämän opetuksen sieluuni. Me näytämme oppivan evankeliumin totuuksia kerroksittain, kun sama aihe tulee yhä uudelleen eteemme. Joskus huomaan kysyväni: ”Kuinka paljon syvemmälle tässä vielä mennään?” Tai kuten kuntoilussa: ”Kuinka monia muita lihasryhmiä minun täytyy vielä treenata?”
Silti eri elämänvaiheissa ja haasteiden muuttuessa tiedän, että Herra antaa minulle tarvitsemiani kokemuksia. Ja kun ponnistelen eteenpäin, opin tulemaan enemmän Hänen kaltaisekseen ja palaan Hänen luokseen.