Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Tällä kertaa toimin
Kiinnitin tyttäreni kuluneeseen turvaistuimeen. Taloutemme oli tiukilla, joten olin kiitollinen tästä hiljattain saamastani käytetystä istuimesta. Se toimi korokeistuimena, koska tyttäreni oli jo liian iso aiempaan turvaistuimeensa. Odotin innolla asioiden hoitamista sinä kauniina päivänä.
Ajoimme ensimmäiseen kohteeseemme, kirjastoon. Kun avasin tyttäreni turvavyön, huomasin viereisellä parkkipaikalla nuoren latinalaisamerikkalaisen naisen. Vauva, joka ei vielä osannut kunnolla istua, oli käpertynyt pieneksi keräksi takaistuimelle. Nuori äiti yritti kiinnittää turvavyötä riittävän kireälle vauvan pienen olemuksen ympärille. Mieleeni tuli kaksi ajatusta.
”Hänellä ei ole turvaistuinta vauvalleen. Voisin antaa omani.”
Ja sitten puhuin itseni ympäri.
”Hän ei luultavasti puhu englantia. Saattaisin loukata häntä. Turvaistuin on kauhean kulunut. Ehkä hän ei haluaisi sitä. Jos hän haluaisi, mistä minä saisin tilalle uuden?”
Niinpä en tehnyt mitään.
Hän ujuttautui kuljettajan paikalle ja ajoi pois.
Ennen kuin ehdin kirjaston oville, katumus valtasi minut. Tiesin tehneeni väärän valinnan, eikä ollut mitään keinoa saada sitä tekemättömäksi.
Nyin ovia mutta ne eivät liikahtaneet. Kirjasto ei ollut vielä auki. Koko ajan hoitaessani loppuja asioita kertasin mielessäni loputtomiin sitä kohtausta. Se, etten ollut tehnyt mitään, ahdisti minua.
Viimeisen asian hoidettuani päätin kokeilla uudelleen kirjastoa. Ajoin samalle parkkipaikalle kuin aiemmin. Yllätyksekseni näin saman äidin ja pojan pysäköineen jälleen viereeni. Sydämeltäni kohosi valtava taakka.
Tällä kertaa toimin epäröimättä. Irrotin lapseni turvaistuimen ja menin nuoren äidin luo. Hän ei puhunut englantia. Elekielellä osoitin hänen vauvaansa, turvaistuinta ja hänen autoaan. Yhdessä kiinnitimme turvaistuimen autoon. Kun näytin hänelle, kuinka se toimii, tajusin osaavani sen ainoan espanjankielisen sanan, joka minun tarvitsi tietää: ”Gracias.”
Sydämeni oli täynnä kiitollisuutta armollista taivaallista Isää kohtaan, joka antoi minulle toisen mahdollisuuden auttaa apua tarvitsevaa sisarta.
Lisäsin vielä yhden tehtävän listalleni – käydä läheisellä kirpputorilla. Kiinnitin tyttäreni turvavöihin ja ajoin varoen kirpputorille. Myymälän takanurkassa lattialla oli turvaistuin – aivan samanlainen kuin se, jonka olin juuri antanut pois, ja aivan yhtä kulunut. Ostin sen tuntien hämmästystä ja nöyryyttä aamun tapahtumaketjun johdosta.
Vapahtajan lempeän mutta tehokkaan opetuksen ansiosta syvälle sydämeeni oli kylvetty opetus: noudata Pyhän Hengen kehotuksia – ensimmäisellä kerralla.