Huolellinen eikä välinpitämätön
Kun maailman vaikutteet yhä enenevässä määrin hyväksyvät pahan, meidän täytyy pyrkiä kaikella uutteruudella pysymään vakaasti sillä polulla, joka johtaa meidät turvallisesti Vapahtajamme luo.
Näin kerran erään myymälän ikkunassa kyltin, jossa luki: ”Onnellisuus, 15 dollaria.” Olin niin utelias saamaan selville, kuinka paljon onnellisuutta voisin ostaa 15 dollarilla, että menin sisään katsomaan. Löysin paljon halpoja rihkamakoruja ja matkamuistoja – mikään näkemäni ei voisi mitenkään tuoda minulle sellaista onnellisuutta, johon kyltti viittasi! Vuosien varrella olen monet kerrat ajatellut tuota kylttiä ja sitä, miten helppoa voi olla etsiä onnellisuutta esineistä, jotka ovat halpoja tai lyhytikäisiä. Meitä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä on siunattu tiedolla siitä, kuinka ja mistä löytyy todellinen onni. Se löytyy elämällä huolellisesti Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen asettaman evankeliumin mukaisesti ja pyrkimällä tulemaan enemmän Hänen kaltaisekseen.
Meillä on rakas ystävä, joka oli veturinkuljettaja. Eräänä päivänä, kun hän oli ohjaamassa junaa reitillään, hän huomasi auton, joka oli pysähtynyt hänen edessään oleville raiteille. Hän käsitti nopeasti, että auto oli juuttunut raiteille eikä pystynyt ylittämään niitä. Hän pani junan heti hätäjarrutustilaan, mikä kytki jarrut päälle kussakin tavaravaunussa, joita oli veturin perässä 1,2 kilometrin pituudelta ja joiden yhteiskuorma painoi 5 900 tonnia. Ei ollut minkäänlaista konkreettista mahdollisuutta, että juna ehtisi pysähtyä, ennen kuin se osuisi autoon, ja niin se osuikin. Onneksi autossa olleet ihmiset olivat kuulleet junan varoitusvihellyksen ja poistuneet autosta ennen törmäystä. Kun veturinkuljettaja puhui tapausta tutkivan poliisin kanssa, heidän luokseen tuli vihainen nainen. Nainen huusi, että hän oli nähnyt koko tapauksen, ja sitten todisti, ettei kuljettaja ollut edes yrittänyt kääntää junaa niin ettei se olisi osunut autoon!
Oli ilmiselvää, että jos veturinkuljettaja olisi pystynyt kääntämään junaa ja suistamaan sen pois raiteilta välttääkseen törmäyksen, niin hän ja koko hänen ohjaamansa juna olisivat tuhoutuneet junaturmassa ja junan eteneminen olisi päättynyt lyhyeen. Hänen onnekseen raiteet, joita pitkin hänen junansa kulki, pitivät junan pyörät liikkeessä tiukasti eteenpäin kohti määränpäätään eteen tulleesta esteestä huolimatta. Meidän onneksemme mekin olemme yhdenlaisilla raiteilla – liittopolulla, jota sitouduimme kulkemaan, kun meidät kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniksi. Vaikka saatamme kohdata matkan varrella satunnaisia esteitä, niin jos pysymme lujasti tällä polulla, se pitää meidät liikkeessä kohti suuresti arvostamaamme iankaikkista määränpäätä.
Näky elämän puusta osoittaa meille, kuinka välinpitämättömyyden vaikutukset voivat johtaa meidät pois liittopolulta. Ajatelkaa, että rautakaide sekä kaita ja kapea polku eli liittopolku johtivat suoraan elämän puun luo, missä kaikki Vapahtajamme ja Hänen sovituksensa suomat siunaukset ovat tarjolla uskollisille. Näyssä näkyy myös vesivirta, joka kuvaa maailman saastaisuutta. Pyhissä kirjoituksissa kuvataan, että tämä vesivirta ”virtasi eteenpäin” polun vieritse, mutta se kulki vain ”lähellä” puuta, ei sen luo. Maailma on täynnään häiriötekijöitä, jotka voivat pettää jopa valitut saaden heidät välinpitämättömiksi siinä, miten he elävät liittojensa mukaan – johtaen heitä siten lähelle puuta mutta ei sen luo. Ellemme ole huolellisia ja elä tarkasti liittojemme mukaisesti, niin meidän välinpitämättömät pyrkimyksemme saattavat lopulta johtaa meidät kielletyille poluille tai liittymään niiden seuraan, jotka ovat jo astuneet suureen ja avaraan rakennukseen. Ellemme ole huolellisia, me saatamme jopa hukkua saastaisen virran syvyyksiin.1
Kaiken voi tehdä – myös elää evankeliumin mukaan – huolellisesti tai välinpitämättömästi. Kun pohdimme sitoutumistamme Vapahtajaan, olemmeko me huolellisia vai välinpitämättömiä? Emmekö me kuolevaisen luonteemme vuoksi toisinaan järkeilekin omaa käytöstämme sanoen tekojemme olevan joskus harmaalla alueella tai sekoittaen hyvän sellaiseen, mikä ei ole niin hyvää? Kun kyse on profeettajohtajiemme neuvojen noudattamisesta tai elämisestä huolellisesti evankeliumin mukaan, niin aina kun sanomme ”kuitenkin”, ”paitsi” tai ”mutta”, me itse asiassa sanomme: ”Se neuvo ei koske minua.” Voimme järkeillä niin paljon kuin haluamme, mutta tosiasia on, että ei ole mitään oikeaa tapaa tehdä väärin!
Nuorten teema vuodelle 2019 on Joh. 14:15, jossa Herra opettaa: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.” Jos rakastamme Häntä, kuten väitämme, niin emmekö voi osoittaa sitä rakkautta olemalla hieman huolellisempia Hänen käskyjensä mukaan elämisessä?
Huolellinen eläminen evankeliumin mukaan ei välttämättä tarkoita sitä, että olemme jäykkiä tai ahdasmielisiä. Sen sijaan se tarkoittaa sitä, että olemme asianmukaisia ajatuksissamme ja käytöksessämme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina. Kun pohdimme huolellisen ja välinpitämättömän välistä eroa siinä, kuinka elämme evankeliumin mukaan, tässä on muutamia ajatuksia mietittäväksi:
Olemmeko me huolellisia lepopäivän pyhittämisessämme ja valmistautuessamme nauttimaan sakramentin joka viikko?
Voisimmeko me olla huolellisempia rukouksissamme ja pyhien kirjoitusten tutkimisessamme tai osallistua aktiivisemmin Tule ja seuraa minua – sinä ja perheesi -ohjelmaan?
Olemmeko me huolellisia temppelipalvelussamme ja elämmekö me huolellisesti ja harkitusti niiden liittojen mukaan, joita olemme tehneet sekä kasteessa että temppelissä? Olemmeko me huolellisia ulkoisessa olemuksessamme ja säädyllisiä pukeutumisessamme, varsinkin pyhissä paikoissa ja olosuhteissa? Olemmeko me huolellisia siinä, kuinka käytämme pyhiä temppeligarmentteja? Vai määräävätkö maailman muodit meitä omaksumaan välinpitämättömämmän asenteen?
Olemmeko me huolellisia siinä, kuinka palvelemme muita ja kuinka täytämme kirkon tehtävämme, vai olemmeko me piittaamattomia ja välinpitämättömiä kutsussamme palvella?
Olemmeko me huolellisia vai välinpitämättömiä siinä, mitä luemme ja mitä katsomme televisiosta ja mobiililaitteiltamme? Olemmeko me huolellisia kielenkäytössämme? Vai hyväksymmekö me välinpitämättömästi myös sitä, mikä on karkeaa ja alhaista?
Nuorten voimaksi -kirjanen sisältää tasovaatimuksia, jotka huolellisesti noudatettuina tuovat runsaita siunauksia ja auttavat meitä pysymään liittopolulla. Vaikka se on kirjoitettu nuorten hyödyksi, sen tasovaatimukset eivät lakkaa toimimasta, kun lähdemme Nuorten Miesten ja Nuorten Naisten ohjelmista. Ne pätevät meihin kaikkiin koko ajan. Näiden tasovaatimusten läpi käyminen saattaa innoittaa huomaamaan muitakin tapoja, joilla voimme olla huolellisempia siinä, kuinka elämme evankeliumin mukaan.
Emme alenna tasovaatimuksiamme päästäksemme joukkoon tai miellyttääksemme jotakuta muuta. Me olemme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, ja sen vuoksi meidän on määrä kohottaa muita, nostaa heitä korkeampaan, pyhempään paikkaan, missä hekin voivat korjata satona suurempia siunauksia.
Kutsun meitä kaikkia tavoittelemaan Pyhän Hengen johdatusta tietääksemme, mitä muutoksia meidän pitää tehdä elämässämme, jotta olisimme huolellisemmin sopusoinnussa liittojemme kanssa. Lisäksi pyydän hartaasti, ettette arvostele muita, jotka tekevät tätä samaa matkaa. ”Tuomio on minun, sanoo Herra.”2 Meistä jokainen on kasvamassa ja muuttumassa.
Mielestäni Mormonin kirjan kertomus luopioamlisilaisista on kiinnostava. Haluten kertoa muille, etteivät he enää olleet tekemisissä Jeesuksen Kristuksen kanssa eivätkä kuuluneet Hänen kirkkoonsa, he panivat selvän punaisen merkin otsaansa kaikkien nähtäväksi.3 Päinvastaisella tavalla ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina kuinka me merkitsemme itsemme? Voivatko muut helposti nähdä Hänen kuvansa meidän kasvonpiirteissämme ja tietää sen pohjalta, kuinka huolellisesti me toimimme elämässämme, ketä me edustamme?
Liittokansana meidän ei kuulu sekoittua muuhun maailmaan. Meitä on kutsuttu Jumalan omaksi kansaksi4 – millainen kohteliaisuus! Kun maailman vaikutteet yhä enenevässä määrin hyväksyvät pahan, meidän täytyy pyrkiä kaikella uutteruudella pysymään vakaasti sillä polulla, joka johtaa meidät turvallisesti Vapahtajamme luo, liiton mukaisen elämämme ja maailman vaikutteiden välisen kuilun koko ajan leventyessä.
Kun pohdiskelen kestävän onnen saavuttamista, ymmärrän, että toisinaan huomaamme olevamme harmaalla alueella. Pimeyden sumut ovat väistämättömiä kulkiessamme pitkin liittopolkua. Kiusaukset ja välinpitämättömyys voivat saada meidät kääntämään kurssiamme hienovaraisesti kohti maailman pimeyttä ja pois liittopolulta. Niitä hetkiä varten, jolloin näin voisi käydä, rakas profeettamme, presidentti Russell M. Nelson on kehottanut meitä palaamaan liittopolulle ja tekemään niin ripeästi. Kuinka kiitollinen olenkaan parannuksen lahjasta ja Vapahtajamme sovituksen voimasta.
On mahdotonta elää täydellisesti. Vain yksi ihminen on pystynyt elämään täydellisesti asuessaan tällä telestisellä planeetalla. Hän on Jeesus Kristus. Vaikka emme ehkä olekaan täydellisiä, veljet ja sisaret, me voimme olla kelvollisia: kelvollisia nauttimaan sakramentin, kelvollisia temppelisiunauksiin ja kelvollisia vastaanottamaan henkilökohtaista ilmoitusta.
Kuningas Benjamin todisti siunauksista ja onnellisuudesta, joita tulee niille, jotka seuraavat Vapahtajaa huolellisesti: ”Ja edelleen minä tahdon teidän ajattelevan niiden siunattua ja onnellista tilaa, jotka pitävät Jumalan käskyt. Sillä katso, he ovat siunattuja kaikessa, sekä ajallisessa että hengellisessä; ja jos he pysyvät uskollisina loppuun asti, heidät otetaan vastaan taivaaseen, niin että he voivat siten asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömän onnen tilassa.”5
Voiko onnellisuuden ostaa 15 dollarilla? Ei, ei voi. Syvä ja kestävä onnellisuus tulee, kun elää harkiten ja huolellisesti Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.