Koorumi – yhteenkuuluvuuden paikka
Herra haluaa, että te luotte vahvan koorumin. Kun Hän kokoaa lapsiaan, nämä tarvitsevat paikan, johon kuulua ja jossa kasvaa.
Vuonna 2010 Andre Sebako oli nuori mies, joka etsi totuutta. Vaikka hän ei ollut koskaan aiemmin lausunut sydämestä kumpuavaa rukousta, hän päätti yrittää. Pian sen jälkeen hän tapasi lähetyssaarnaajat. He antoivat hänelle kampanjakortin, jossa oli kuva Mormonin kirjasta. Andre tunsi jotakin ja kysyi, myisivätkö lähetyssaarnaajat hänelle sen kirjan. He sanoivat, että hän saisi sen maksutta, jos hän tulisi kirkkoon.1
Andre kävi hiljattain perustetun Mochudin lähetysseurakunnan kokouksissa Botswanassa Afrikassa yksin. Mutta seurakunta oli rakastava, tiivis ryhmä, johon kuului suunnilleen 40 jäsentä.2 He ottivat Andren avosylin vastaan. Hänelle opetettiin lähetystyöoppiaiheet, ja hän meni kasteelle. Se oli suurenmoista!
Mutta mitä sen jälkeen? Kuinka Andre pysyisi aktiivisena? Kuka auttaisi häntä edistymään liittopolkua pitkin? Yksi vastaus siihen kysymykseen on hänen pappeuskooruminsa!3
Jokainen pappeudenhaltija omasta tilanteestaan riippumatta hyötyy vahvasta koorumista. Nuoret veljeni, joilla on Aaronin pappeus, Herra haluaa, että te luotte vahvan koorumin, paikan johon aivan jokainen nuori mies tuntee kuuluvansa, paikan jossa Herran Henki on läsnä, paikan jonne kaikki koorumin jäsenet ovat tervetulleita ja jossa heitä arvostetaan. Kun Herra kokoaa lapsiaan, nämä tarvitsevat paikan, johon kuulua ja jossa kasvaa.
Jokainen teistä koorumin johtokunnan jäsenistä näyttää esimerkkiä, kun etsitte innoitusta4 ja vahvistatte rakkautta ja veljeyttä kaikkien koorumin jäsenten keskuudessa. Te osoitatte erityistä huomiota niille, jotka ovat uusia jäseniä, jotka ovat vähemmän aktiivisia tai joilla on erityistarpeita.5 Pappeuden voiman avulla te luotte vahvan koorumin.6 Ja vahvalla, yhtenäisellä koorumilla on ratkaiseva vaikutus nuoren miehen elämässä.
Kun kirkko ilmoitti uudesta kotiin keskittyvästä painopisteestä evankeliumin oppimisessa7, jotkut ajattelivat Andren kaltaisia jäseniä ja kysyivät: ”Entä ne nuoret, joiden perheessä ei tutkita evankeliumia ja joilla ei ole kotona tukenaan evankeliumin oppimisen ja sen mukaan elämisen ympäristöä? Unohdetaanko heidät?”
Ei! Ketään ei saa unohtaa! Herra rakastaa jokaista nuorta miestä ja jokaista nuorta naista. Me pappeudenhaltijat olemme Herran kädet. Me olemme kirkon tuki kotiin keskittyville pyrkimyksille. Kun kodin tuki on rajallinen, pappeuskoorumit ja muut johtohenkilöt ja ystävät huolehtivat jokaisesta yksilöstä ja perheestä sekä tukevat heitä tarpeen mukaan.
Olen nähnyt sen toimivan. Olen kokenut sen. Kun olin kuusivuotias, vanhempani erosivat ja isäni jätti äitini ja viisi pientä lastaan. Äitini meni töihin elättääkseen meidät. Hän tarvitsi joksikin aikaa toisenkin työn sekä täydennyskoulutusta. Hänelle jäi tuskin ollenkaan aikaa hoivaamiseen. Mutta isovanhemmat, enot, tädit, piispat ja kotiopettajat astuivat esiin auttamaan enkelimäistä äitiäni.
Ja minulla oli koorumi. Olen hyvin kiitollinen ystävilleni – veljilleni – jotka rakastivat ja tukivat minua. Koorumini oli yhteenkuuluvuuden paikka. Perhetilanteeni vuoksi jotkut saattoivat pitää minua altavastaajana ja epätodennäköisenä menestyjänä. Kenties niin olikin. Mutta pappeuskoorumit muuttivat ne todennäköisyydet. Koorumini tuki minua ja siunasi elämääni mittaamattomasti.
Kaikkialla ympärillämme on altavastaajia ja epätodennäköisiä menestyjiä. Kenties me kaikki olemme sitä tavalla tai toisella. Mutta täällä meillä jokaisella on koorumi, paikka jossa voimme sekä saada voimaa että antaa voimaa. Koorumi on ”kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta”8. Se on paikka, jossa opetamme toisiamme, palvelemme muita ja vahvistamme ykseyttä ja veljeyttä palvellessamme Jumalaa.9 Se on paikka, jossa voi tapahtua ihmeitä.
Haluaisin kertoa teille joistakin ihmeistä, joita tapahtui Andren koorumissa Mochudissa. Kun kerron tämän esimerkin, pankaa merkille periaatteita, jotka vahvistavat jokaista pappeuskoorumia, joka soveltaa niitä käytäntöön.
Kun Andre oli kastettu, hän meni lähetyssaarnaajien mukana opettamaan neljää muuta nuorta miestä, jotka myös kastettiin. Nyt nuoria miehiä oli viisi. He alkoivat vahvistaa toisiaan ja seurakuntaa.
Kuudes nuori mies, Thuso, meni kasteelle. Thuso kertoi evankeliumista kolmelle ystävälleen, ja pian heitä oli yhdeksän.
Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia kootaan usein tällä tavoin – muutama kerrallaan ystävien kutsumina. Muinoin kun Andreas löysi Vapahtajan, hän meni kiireesti veljensä Simonin luo ja ”vei hänet Jeesuksen luo”10. Samalla tavoin pian sen jälkeen kun Filippuksesta oli tullut Kristuksen seuraaja, hän kutsui ystäväänsä Natanaelia: ”Tule, niin näet.”11
Mochudissa 10. nuori mies liittyi pian kirkkoon. Lähetyssaarnaajat löysivät 11. nuoren miehen. Ja 12. nuori mies kastettiin hänen nähtyään evankeliumin vaikutuksen ystäviinsä.
Mochudin seurakunnan jäsenet olivat haltioissaan. Nämä nuoret miehet ”kääntyivät Herraan ja – – liittyivät kirkkoon”12.
Mormonin kirjalla on ollut merkittävä rooli heidän kääntymyksessään.13 Thuso muistelee: ”Aloin lukea Mormonin kirjaa – – aina kun minulla oli vapaata kotona, koulussa, joka paikassa.”14
Oratile tunsi vetoa evankeliumiin ystäviensä esimerkin ansiosta. Hän selittää: ”[He] tuntuivat muuttuvan sormia napsauttamalla. – – Arvelin, että se – – johtui siitä pienestä – – kirjasta, jota he alkoivat kantaa mukanaan – – koulussa. Näin, miten hyviä miehiä heistä oli tullut. – – [Minäkin] halusin muuttua.”15
Kaikki 12 nuorta miestä koottiin ja kastettiin parin vuoden sisällä. Jokainen oli ainoa kirkon jäsen perheessään. Mutta he saivat tukea kirkon perheeltään, kuten seurakuntansa johtajalta veli Rakwelalta16, vanhemmalta lähetyssaarnaaja-avioparilta vanhin ja sisar Taylorilta17 sekä muilta seurakuntalaisilta.
Veli Junior18, koorumin johtohenkilö, kutsui nuoret miehet kotiinsa sunnuntai-iltapäivisin ja opasti heitä. Nuoret miehet tutkivat yhdessä pyhiä kirjoituksia ja pitivät säännöllisesti koti-iltoja.
Veli Junior vei heitä tapaamaan jäseniä, lähetyssaarnaajien opettamia ihmisiä ja kaikkia, jotka kaipasivat käyntejä. Kaikki 12 nuorta miestä pakkautuivat veli Juniorin kuorma-auton lavalle. Hän pudotti heidät koteihin kahden tai kolmen ryhmissä ja kävi myöhemmin hakemassa heidät.
Vaikka nämä nuoret miehet olivat vasta oppimassa evankeliumia eivätkä tunteneet tietävänsä paljoakaan, veli Junior kehotti heitä sanomaan ihmisille, joiden luona he kävivät, yhden tai kaksi asiaa, jotka he tiesivät. Nämä nuoret pappeudenhaltijat opettivat, rukoilivat ja auttoivat seurakunnan valvomisessa.19 He täyttivät pappeusvastuunsa ja kokivat iloa palvelemisesta.
Andre kertoo: ”Me pelasimme yhdessä, nauroimme yhdessä, itkimme yhdessä, ja meistä tuli veljiä.”20 Itse asiassa he käyttävät itsestään nimitystä ”veljesjoukko”.
Yhdessä he asettivat tavoitteen, että he kaikki palvelisivat lähetystyössä. Koska he olivat ainoita kirkon jäseniä omassa perheessään, heillä oli voitettavana monia esteitä, mutta he auttoivat toisiaan selviytymään niistä.
Yksi toisensa jälkeen nämä nuoret miehet saivat lähetystyökutsun. Ne, jotka lähtivät ensin, kirjoittivat kirjeitä kotiin niille, jotka olivat yhä valmistautumassa, kertoivat kokemuksia ja kannustivat heitä palvelemaan. Yksitoista näistä nuorista miehistä on palvellut lähetystyössä.
Nämä nuoret miehet kertoivat evankeliumista perheilleen. Äidit, siskot, veljet, ystävät sekä ihmiset, joita he opettivat lähetystyönsä aikana, kokivat kääntymyksen ja menivät kasteelle. Ihmeitä on tapahtunut, ja lukemattomien elämää on siunattu.
Voin kuulla joidenkin teistä ajattelevan, että kenties tuollainen ihme voi tapahtua ainoastaan Afrikan kaltaisessa paikassa, hedelmällisellä vainiolla, jossa Israelin kokoamista joudutetaan. Todistan kuitenkin, että Mochudin seurakunnan toteuttamat periaatteet pätevät kaikkialla. Missä tahansa olettekin, teidän kooruminne voi vahvistua aktivoinnin ja evankeliumista kertomisen avulla. Kun yksikin opetuslapsi auttaa yhtä ystävää, yhdestä voi tulla kaksi. Kahdesta voi tulla neljä. Neljästä voi tulla kahdeksan. Ja kahdeksasta voi tulla kaksitoista. Lähetysseurakunnista voi tulla vaarnaseurakuntia.
Vapahtaja on opettanut: ”Missä kaksi tai kolme [tai enemmän] on koolla minun nimessäni – –, katso, minä olen siellä heidän keskellään.”21 Taivaallinen Isä valmistaa kaikkien ympärillämme olevien ihmisten mieltä ja sydäntä. Me voimme noudattaa innoitusta, ojentaa ystävän käden, kertoa totuudesta, kutsua muita lukemaan Mormonin kirjaa sekä rakastaa ja tukea heitä heidän tullessaan tuntemaan meidän Vapahtajamme.
On kulunut miltei kymmenen vuotta siitä, kun Mochudin veljesjoukko aloitti matkansa yhdessä, ja he ovat yhä veljesjoukko.
Katlego sanoo: ”Saatamme olla kaukana toisistamme, mutta olemme yhä valmiita auttamaan toisiamme.”22
Rukoukseni on, että otamme vastaan Herran kutsun olla pappeuskoorumeissamme yhtä Hänessä niin että jokainen koorumi voisi olla yhteenkuuluvuuden paikka, kokoontumisen paikka, paikka kasvulle.
Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme, ja tämä on Hänen työtään. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.