2019
Hänen äänensä kuuleminen
Toukokuu 2019


2:3

Hänen äänensä kuuleminen

Maailmassa, jossa on hyvin monia kilpailevia ääniä, taivaallinen Isämme on tehnyt meille mahdolliseksi sen, että voimme kuulla Hänen äänensä ja noudattaa sitä.

Aiemmin tänä aamuna vaimoni sai veljeltään viestilapun, jonka vaimoni oli kirjoittanut äidilleen monia vuosia sitten. Niihin aikoihin sisar Homer oli vasta pikkuinen tyttö. Hänen viestissään luki muun muassa: ”Rakas äiti, anna anteeksi, että en lausunut todistustani tänään – mutta minä rakastan sinua.” Lounaalle mennessämme mietin, että se oli kiinnostavaa. Niinpä istuuduin ja kirjoitin viestin, jossa luki: ”Rakas presidentti Nelson, anna anteeksi, että en pitänyt puhettani tänään – mutta minä rakastan sinua.” Jotenkin se ei tuntunut oikealta. Niinpä tässä sitä ollaan, ja olen iloinen voidessani lisätä sanani niihin, jotka on puhuttu tässä kokouksessa tänään.

Monia vuosia sitten matkustin pienkoneessa hiljattain lentäjälupakirjan saaneen lentäjän ollessa ohjaimissa. Lentomme loppuvaiheessa meille annettiin laskeutumislupa. Mutta lähestyessämme maata kuulin, kun ohjaamoon tuli käsky, joka kehotti lentäjää lisäämään korkeutta. Lentäjä katsoi kokeneempaa lentoperämiestä, joka näytti suuntaa alaviistoon, sivuun kiitoradalta ja sanoi: ”Nyt!”

Koneemme kaarsi nopeasti alas vasemmalle, nousi sitten takaisin sopivaan korkeuteen, pyysi uudelleen laskeutumislupaa ja saapui turvallisesti määränpäähämme. Saimme myöhemmin tietää, että eräs toinen lentokone oli saanut samaan aikaan nousuluvan. Jos olisimme noudattaneet ohjaamon saamaa käskyä, olisimme joutuneet vastaantulevan koneen eteen emmekä pois sen reitiltä. Tämä kokemus opetti minulle kaksi tärkeää asiaa: Ensiksi, ratkaisevan tärkeinä hetkinä elämässämme kuulemme monia ääniä, jotka kilpailevat huomiostamme. Ja toiseksi, on elintärkeää, että kuuntelemme oikeita ääniä.

Kilpailevia ääniä

Me elämme maailmassa, jossa monet äänet tavoittelevat huomiotamme. Kaikkien tuoreimpien uutisten, twiittien, blogien, podcastien ja Alexan, Sirin ja muiden kilpailevien neuvojen keskellä meidän voi olla vaikea tietää, mihin ääniin luottaa. Toisinaan me ulkoistamme ohjauksen elämässämme muille ajatellen, että enemmistö tarjoaa parhaan totuudenlähteen. Silloin tällöin me ”[horjumme] puolelta toiselle”1, emme halua olla kylmiä emmekä kuumia2. Ja toisinaan teemme sen, mikä vaikuttaa kätevältä, keskitymme yhteen ainoaan opastavaan ääneen tai aiheeseen tai luotamme pelkästään omaan kykyymme ajatella.

Vaikka jokainen näistä suhtautumistavoista voi olla hyödyllinen, kokemus opettaa, etteivät ne ole aina luotettavia. Se, mikä on suosittua, ei ole aina parasta. Kahden mielipiteen välillä horjuminen ei anna suuntaa. Kätevyys johtaa harvoin asioihin, joilla on merkitystä. Kiinnittyminen yhteen ainoaan ääneen tai aiheeseen voi haitata kykyämme nähdä. Ja luottaminen ainoastaan omaan ajatteluumme voi johtaa meidät hyperintellektuaaliseen ajatusten hämärtymiseen. Jos emme ole varovaisia, väärät äänet voivat vetää meidät pois evankeliumin ytimestä paikkoihin, joissa uskoa on vaikea ylläpitää, ja löydämme tuskin muuta kuin tyhjyyttä, katkeruutta ja tyytymättömyyttä.

Väärän äänen kuunteleminen

Saanen havainnollistaa, mitä tarkoitan, käyttämällä yhtä vertausta ja yhtä esimerkkiä pyhistä kirjoituksista. Vuorikiipeilijät nimittävät yleensä yli 8 000 metrin korkeuksia ”kuolemanvyöhykkeeksi”, koska noissa korkeuksissa ei ole riittävästi happea ylläpitämään elämää. Kuolemanvyöhykkeelle on hengellinen vastine. Jos vietämme liian paljon aikaa paikoissa, joissa ei ole uskoa, niin näennäisen hyvää tarkoittavat äänet vievät meiltä tarvitsemamme hengellisen hapen.

Mormonin kirjassa kerrotaan Korihorista, jolla oli sellainen kokemus. Hän nautti suuresta suosiosta, koska hänen opetuksensa ”olivat mieleen lihalliselle mielelle”3. Hän sanoi, että vanhemmat ja profeetat opettivat typeriä perimätietoja, joiden tarkoituksena oli rajoittaa vapautta ja lisätä tietämättömyyttä.4 Hän väitti, että ihmisten tulee olla vapaita tekemään mitä vain haluavat, koska käskyt eivät ole mitään muuta kuin kätevästi keksittyjä rajoituksia.5 Hänelle usko Jeesuksen Kristuksen sovitukseen oli ”hullun mielen vaikutusta”, joka oli syntynyt uskosta olentoon, jota ei voinut olla, koska Häntä ei voinut nähdä.6

Korihor sai aikaan niin paljon levottomuutta, että hänet vietiin ylituomarin ja ylipapin eteen. Siellä hän nousi ”puhumaan suuria, pöyhkeitä sanoja” arvostellen johtajia ja vaatien merkkiä. Merkki annettiin. Häntä lyötiin niin, ettei hän pystynyt puhumaan. Silloin Korihor tajusi tulleensa petetyksi, ja ajatellessaan niitä kallisarvoisia totuuksia, jotka hän oli hylännyt, hän vaikeroi: ”Minä olen tiennyt aina.”7

Sitten Korihor joutui kerjäämään ruokaa, kunnes ryhmä soramilaisia tallasi hänet kuoliaaksi.8 Viimeinen jae tässä kertomuksessa sisältää tämän vakavaksi tekevän ajatuksen: ”Ja näin me näemme, ettei Perkele auta lapsiaan viimeisenä päivänä vaan vetää heidät joutuin alas helvettiin.”9

Oikea ääni

Koska taivaallinen Isä haluaa meille parempaa, Hän tekee mahdolliseksi sen, että kuulemme Hänen äänensä. Useimmiten me kuulemme Häntä Pyhän Hengen antamina vaikutelmina. Pyhä Henki on jumaluuden kolmas jäsen. Hän todistaa Isästä ja Pojasta10, ja Hänet lähetettiin opettamaan meille kaikki11 ja osoittamaan meille kaikki, mitä meidän tulee tehdä12.

Henki puhuu eri ihmisille eri tavoin, ja Hän voi puhua samalle ihmiselle eri tavoin eri aikoina. Sen johdosta meidän elinikäisenä pyrkimyksenämme on oppia ne monet tavat, joilla Hän puhuu meille. Toisinaan Hän puhuu meidän mielellemme ja sydämellemme13 äänellä, joka on hiljainen ja silti voimallinen ”[tunkeutuen] kuulijoiden sisimpään”14. Silloin tällöin taas Hänen antamansa vaikutelmat askarruttavat mieltämme tai vaikuttavat tunteisiimme.15 Joskus sydämemme palaa sisällämme16. Vielä toisinaan Hän täyttää sielumme ilolla, valaisee mielemme17 tai puhuu rauhaa levottomalle sydämellemme18.

Hänen äänensä löytäminen

Me löydämme Isämme äänen monista paikoista. Löydämme sen, kun rukoilemme, tutkimme pyhiä kirjoituksia, käymme kirkossa, osallistumme uskontäyteisiin keskusteluihin tai menemme temppeliin. Varmasti löydämme sen konferenssista juuri tänä viikonloppuna.

Tänään hyväksyimme 15 miestä profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi. Hengellisyytensä ja kokemuksensa ansiosta heillä on ainutlaatuinen näkökulma, jota me kipeästi tarvitsemme. Heidän sanomansa löytyvät helposti, ja ne esitetään kiistattoman selkeästi. He sanovat meille, mitä Jumala haluaa meidän tietävän, olipa se suosittua tai ei.19

On hyvä etsiä Hänen ääntään mistä tahansa näistä paikoista, mutta vielä parempaa on etsiä sitä monista niistä. Ja kun kuulemme sen, meidän pitää noudattaa annettua ohjausta. Apostoli Jaakob sanoi: ”Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä.”20 Ja presidentti Thomas S. Monson opetti kerran: ”Me valvomme. Me odotamme. Me kuuntelemme tuota hiljaista ääntä. Kun se puhuu, viisaat miehet ja naiset tottelevat.”21

Kun ohjauksen tuleminen kestää

Alkuaikoina ammattiurallani sisar Homeria ja minua pyydettiin ottamaan vastaan muutos työtehtävissä. Silloin se tuntui meistä valtavalta päätökseltä. Me otimme selvää asioista, me paastosimme ja me rukoilimme, mutta vastauksen saaminen kesti. Viimein teimme päätöksen ja toimimme sen mukaan. Niin tehdessämme tunsimme levollisuutta, ja pian selvisi, että se oli yksi parhaista päätöksistä, mitä olimme koskaan tehneet.

Sen johdosta olemme saaneet tietää, että toisinaan vastausten saaminen kestää. Se voi johtua siitä, ettei aika ole oikea, tai siitä, ettei vastausta tarvita, tai siitä, että Jumala luottaa siihen, että teemme päätöksen itse. Vanhin Richard G. Scott opetti kerran, että meidän tulee olla kiitollisia sellaisista tilanteista, ja antoi seuraavan lupauksen: ”Kun elätte kelvollisesti ja valintanne on Vapahtajan opetusten mukainen ja teidän on toimittava, edetkää luottavaisin mielin. – – Jumala ei salli teidän mennä liian pitkälle antamatta varoittavaa tunnetta, mikäli olette tehneet väärän ratkaisun.”22

Meidän täytyy valita

Ja niinpä meidän täytyy valita, mitä ääntä kaikkien eri äänten joukossa me noudatamme. Seuraammeko maailman suosimia epäluotettavia ääniä vai teemmekö työn, jota edellytetään, jotta Isämme ääni voi johdattaa meitä päätöksissämme ja varjella meitä vaaralta? Mitä uutterammin me etsimme Hänen ääntään, sitä helpompaa sen kuulemisesta tulee. Se ei johdu siitä, että Hänen äänensä voimistuisi, vaan siitä, että kykymme kuulla on lisääntynyt. Vapahtaja on luvannut, että jos me kuulemme Hänen opetuksiaan ja kallistamme korvamme Hänen neuvoilleen, Hän antaa meille enemmän.23 Todistan, että tämä lupaus on tosi – meidän jokaisen kohdalla.

Lähes vuosi sitten menetimme isoveljeni traagisessa auto-onnettomuudessa. Johnin varhaisvuodet olivat täynnä toiveita ja saavutuksia. Mutta hänen varttuessaan runneltu keho ja hangoitteleva mieli tekivät elämästä hyvin vaikeaa. Vaikka Johnin toivoma parantuminen ei tapahtunutkaan tässä elämässä, hän piti silti kiinni uskostaan päättäneenä kestää parhaansa mukaan loppuun asti.

Tiedän kyllä, ettei John ollut täydellinen, mutta olen miettinyt, mikä antoi hänelle sellaista kestävyyttä. Monet äänet kutsuivat häntä kyynisyyden reunamille, mutta hän päätti olla menemättä sinne. Sen sijaan hän teki parhaansa ankkuroidakseen elämänsä evankeliumin ytimeen. Hän eli evankeliumin mukaan, koska hän tiesi, että hän löytäisi Mestarinsa äänen tekemällä niin. Hän eli evankeliumin mukaan, koska hän tiesi, että sillä tavoin häntä opetettaisiin.

Lopuksi

Veljet ja sisaret, maailmassa, jossa on hyvin monia kilpailevia ääniä, minä todistan, että taivaallinen Isämme on tehnyt meille mahdolliseksi sen, että voimme kuulla Hänen äänensä ja noudattaa sitä. Jos olemme uutteria, niin Hän ja Hänen Poikansa antavat meille etsimäämme ohjausta, tarvitsemaamme voimaa ja onnea, jota me kaikki haluamme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.