Kristus – valo, joka loistaa pimeydessä
Jos tunnette, että todistuksenne merkkituli värisee ja pimeys on lähestymässä, olkaa rohkeita. Pitäkää lupauksenne Jumalalle.
Toimistostani Apuyhdistyksen rakennuksessa on täydellinen näkymä Suolajärven temppeliin. Joka ilta kuin kellon tarkkuudella temppelin ulkovalot syttyvät hämärässä. Temppeli on vakaa, rauhoittava merkkituli aivan ikkunani ulkopuolella.
Yhtenä iltana viime helmikuussa toimistoni pysyi poikkeuksellisen hämäränä auringon laskiessa. Kun katsoin ikkunasta, temppeli oli pimeänä. Valoja ei ollut sytytetty. Yhtäkkiä minusta tuntui murheelliselta. En nähnyt temppelin torneja, jotka olin nähnyt joka ilta vuosien ajan.
Se, että näin pimeyttä siellä, missä odotin näkeväni valoa, muistutti minua siitä, että yksi perustavaa laatua olevista tarpeistamme, jotta kehittyisimme, on pysyä yhteydessä valonlähteeseemme – Jeesukseen Kristukseen. Hän on voimamme lähde, maailman valo ja elämä. Ellei meillä ole vahvaa yhteyttä Häneen, me alamme kuolla hengellisesti. Sen tietäen Saatana yrittää hyödyntää meidän kaikkien kokemia maallisia paineita. Hän tekee työtä himmentääkseen valomme, aiheuttaakseen oikosulun yhteydessämme, keskeyttääkseen virranjakelun jättäen meidät yksin pimeyteen. Nämä paineet ovat yleisiä olosuhteita kuolevaisuudessa, mutta Saatana tekee lujasti töitä eristääkseen meidät ja vakuuttaakseen meille, että ainoastaan me koemme niitä.
Jotkut meistä ovat surun halvaannuttamia
Kun murhenäytelmä yllättää meidät, kun eläminen sattuu niin paljon, ettemme pysty hengittämään, kun meidät on hakattu niin kuin Jerikoon matkalla ollut mies ja jätetty kuolemaan, Jeesus tulee ja vuodattaa öljyä haavoihimme, nostaa meidät hellästi pystyyn, vie meidät majataloon, pitää meistä huolen.1 Niille meistä, jotka ovat murheellisia, Hän sanoo: ”Minä – – kevennän ne kuormat, jotka on pantu teidän harteillenne, niin että te ette voi edes tuntea niitä selässänne, – – jotta te tietäisitte varmasti, että minä, Herra Jumala, muistan kansaani sen ahdingoissa.”2 Kristus parantaa haavat.
Jotkut meistä ovat vain hyvin väsyneitä
Vanhin Jeffrey R. Holland on sanonut: ”Ei ole tarkoitus, että me juoksemme nopeammin kuin voimamme myöten antavat. – – Mutta siitä huolimatta tiedän, että monet teistä juoksevat erittäin lujaa ja että tarmonne ja emotionaaliset voimavaranne käyvät toisinaan vähiin, lähes olemattomiin.”3 Kun odotukset tuntuvat ylivoimaisilta, me voimme pysähtyä ja kysyä taivaalliselta Isältä, mitä voimme jättää väliin. Osa elämänkokemustamme on oppia, mitä jättää tekemättä. Mutta siitä huolimatta elämä voi toisinaan olla uuvuttavaa. Jeesus vakuuttaa meille: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”4
Kristus on halukas tulemaan avuksemme ja vetämään iestä kanssamme keventääkseen kuormiamme. Kristus antaa levon.
Jotkut meistä tuntevat, etteivät he sovi perinteiseen muottiin
Eri syistä meistä tuntuu, ettei meitä hyväksytä tai ettemme ole hyväksyttäviä. Uusi testamentti osoittaa, miten paljon vaivaa Jeesus näki tavoittaakseen kaikenlaisia ihmisiä: spitaalisia, veronkantajia, lapsia, galilealaisia, porttoja, naisia, fariseuksia, syntisiä, samarialaisia, leskiä, roomalaisia sotilaita, avionrikkojia, rituaalisesti epäpuhtaita. Lähes jokaisessa kertomuksessa Hän auttaa jotakuta, jota ei perinteisesti hyväksytty yhteiskunnassa.
Luvussa Luuk. 19 kerrotaan jerikolaisesta veronkantajien esimiehestä nimeltä Sakkeus. Hän kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen kulkevan ohitse. Sakkeus oli Rooman valtion palveluksessa ja häntä pidettiin korruptoituneena ja syntisenä. Jeesus näki hänen olevan ylhäällä puussa ja kutsui häntä sanoen: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”5 Ja kun Jeesus näki Sakkeuksen sydämen hyvyyden ja sen, mitä tämä teki muiden hyväksi, Hän otti vastaan Sakkeuksen uhrin sanoen: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika.”6
Kristus sanoi lempeästi nefiläisille: ”Minä olen käskenyt, ettei kukaan teistä menisi pois.”7 Pietari sai tuon voimallisen oivalluksen luvussa Ap. t. 10, kun hän julisti: ”Jumala on – – osoittanut minulle, ettei ketään ihmistä saa pitää epäpuhtaana tai saastaisena.”8 Kristittyjä opetuslapsia ja myöhempien aikojen pyhiä koskeva järkähtämätön vaatimus on, että he osoittavat todellista rakkautta toisiaan kohtaan.9 Jeesus esittää meille samankaltaisen kutsun, jonka Hän esitti Sakkeukselle: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos [te kuulette] minun ääneni ja [avaatte] oven, minä tulen [teidän luoksenne], ja me aterioimme yhdessä, [te] ja minä.”10 Kristus näkee meidät puussamme.
Jotkut meistä ovat kysymysten repimiä
Joitakin vuosia sitten minua painoivat ja ärsyttivät kysymykset, joihin en kyennyt löytämään vastauksia. Varhain eräänä lauantaiaamuna näin pienen unen. Siinä unessa näin huvimajan ja ymmärsin, että minun pitäisi mennä seisomaan sinne. Sitä ympäröi viisi holvikaarta, mutta ikkunat oli tehty kivestä. Valitin siinä unessa, etten halunnut mennä sisään, koska se oli niin vankilamainen. Sitten mieleeni tuli ajatus, että Jeredin veli oli kärsivällisesti sulattanut kiviä kirkkaaksi lasiksi. Lasi on kiveä, joka on kokenut olotilan muutoksen. Kun Herra kosketti Jeredin veljen kiviä, ne loistivat valoa pimeissä laivoissa.11 Äkkiä minut täytti halu olla siinä huvimajassa ennemmin kuin missään muussa paikassa. Se oli juuri se paikka – se ainoa paikka – jossa todella ”näkisin”. Minua vaivanneet kysymykset eivät hävinneet, mutta kun heräsin, kirkkaampana mielessäni oli kysymys: ”Kuinka aiot Jeredin veljen tavoin lisätä uskoasi, jotta sinun kivesi voidaan muuttaa valoksi?”12
Kuolevaiset aivomme on tehty etsimään ymmärrystä ja merkitystä pienissä erissä. Minä en tiedä kaikkia syitä siihen, miksi verho kuolevaisuuden yllä on niin paksu. Tämä ei ole iankaikkisen kehityksemme se vaihe, jossa meillä on kaikki vastaukset. Tämä on vaihe, jossa me kasvatamme luottamustamme (tai toisinaan toivoamme) sen pohjalta, mitä ei voi nähdä. Luottamus kasvaa tavoilla, joita ei ole aina helppo eritellä, mutta pimeydessämme on valoa. Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo ja elämä ja totuus.”13 Totuutta etsivistä saattaa alkuun tuntua, että kyse on typeristä, suljetun paikan kammoa herättävistä ikkunoista, jotka on tehty kivestä. Mutta kun olemme kärsivällisiä ja esitämme uskollisia kysymyksiä, Jeesus voi muuttaa kivi-ikkunamme lasiksi ja valoksi. Kristus on valo, joka auttaa näkemään.
Jotkut meistä tuntevat, etteivät voi koskaan olla riittävän hyviä
Vanhan testamentin purppuranpunainen värjäysaine oli paitsi värikästä myös värinpitävää, mikä tarkoittaa, että sen voimakas väri tarttui villaan eikä haalistunut, pesipä sitä kuinka monta kertaa tahansa.14 Saatana heiluttaa tätä järkeilyä aseena kuin nuijaa: purppuran värjäämä valkoinen villa ei voi koskaan enää tulla valkoiseksi. Mutta Jeesus Kristus julistaa: ”Minun tieni ovat korkeammalla kuin teidän tienne”15, ja Hänen armonsa ihmeellisyys on siinä, että kun teemme parannuksen synneistämme, Hänen purppuranpunainen verensä tekee meistä taas puhtaita. Se ei ole järkeenkäypää, mutta se on siitä huolimatta totta.
Valokuva iStock.com/iinwibisono
”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.”16 Herra sanoo painokkaasti: ”Se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää.”17 Pohjimmiltaan: ”Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on.”18 Olette tehneet virheitä, kaikki tekevät niitä.19 Tulkaa minun luokseni ja tehkää parannus.20 Minä en enää muista syntejä.21 Voitte tulla taas puhtaiksi.22 Minulla on työtä teille tehtäväksi.23 Kristus puhdistaa villan valkoiseksi.
Mutta mitä ovat ne käytännön askeleet? Mikä on avain, joka yhdistää meidät takaisin Jeesuksen Kristuksen voimaan, kun valomme väräjää? Presidentti Russell M. Nelson sanoi sen hyvin yksinkertaisesti: ”Avain on se, että tekee pyhiä liittoja ja pitää ne. – – Se ei ole monimutkainen polku.”24 Tehkää Kristuksesta elämänne keskipiste.25
Jos tunnette, että todistuksenne merkkituli värisee ja pimeys on lähestymässä, olkaa rohkeita. Pitäkää lupauksenne Jumalalle. Esittäkää kysymyksenne. Sulattakaa kärsivällisesti kivi lasiksi. Kääntykää Jeesuksen Kristuksen puoleen, joka rakastaa teitä edelleen.
Jeesus sanoi: ”Minä olen valo, joka loistaa pimeydessä, eikä pimeys sitä käsitä.”26 Se tarkoittaa, että yrittipä pimeys kuinka paljon tahansa, se ei voi sammuttaa tuota valoa. Ei ikinä. Voitte luottaa siihen, että Hänen valonsa on olemassa teitä varten.
Me saatamme tai ihmiset, joita rakastamme, saattavat hetkellisesti kulkea pimeään. Suolajärven temppelin tapauksessa kiinteistöjohtaja, veli Val White, sai puhelinsoiton miltei heti. Ihmiset olivat huomanneet. Mikä temppelin valoissa oli vikana? Ensin henkilökunta kävi henkilökohtaisesti tarkastamassa jokaisen sähkötaulun temppelissä ja sytytti käsin valot takaisin. Sitten he vaihtoivat akut automaattisesti toimivassa virtalähteessä ja testasivat niitä saadakseen selville, mikä oli mennyt epäkuntoon.
On vaikea saada valot takaisin päälle yksinään. Me tarvitsemme ystäviä. Me tarvitsemme toisiamme. Aivan kuten temppelin kiinteistöhenkilökunta, mekin voimme auttaa toisiamme tulemalla paikalle henkilökohtaisesti, lataamalla hengelliset akkumme, korjaamalla sen, mikä meni vikaan.
Yksittäinen valomme saattaa olla kuin yksi ainoa lamppu puussa, mutta silti me loistamme pientä valoamme, ja kaikki yhdessä, kuten temppeliaukio jouluna, me vedämme miljoonia ihmisiä Herran huoneen luo. Parasta kaikesta, kuten presidentti Nelson on kannustanut, on se, että me voimme tuoda Vapahtajan valon itsellemme ja meille tärkeille ihmisille yksinkertaisesti siten, että pidämme liittomme. Herra palkitsee tuon uskollisen teon voimalla ja ilolla monin eri tavoin.27
Todistan, että teitä rakastetaan. Herra tietää, kuinka kovasti te yritätte. Te edistytte. Jatkakaa eteenpäin. Hän näkee kaikki salaiset uhrauksenne ja laskee ne hyväksenne ja niiden hyväksi, joita rakastatte. Työnne ei ole turhaa. Te ette ole yksin. Jopa Hänen nimensä, Immanuel, tarkoittaa ”Jumala on meidän kanssamme”28. Hän on varmasti teidän kanssanne.
Ottakaa vielä muutama askel liittopolulla, vaikka olisikin niin pimeää, ettei kovin kauas voi nähdä. Valot syttyvät takaisin. Todistan, että nämä Jeesuksen sanat ovat totta ja täynnä valoa: ”Lähestykää minua, niin minä lähestyn teitä; etsikää minua uutterasti, niin te löydätte minut; pyytäkää, niin te saatte; kolkuttakaa, niin teille avataan.”29 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.