Jeesuksen Kristuksen sovitus

Tad R. Callister

äskettäin vapautettu pyhäkoulun ylijohtaja

Vapahtajan sovitus on paitsi ääretön ulottuvuudeltaan niin myös yksilöllinen tavoittavuudessaan.

Tähän aikaan vuodesta me riemuitsemme erityisesti Vapahtajan sovituksesta ja pohdimme sitä. Se onkin ylevin, mieltä laajentavin, voimallisin oppi, minkä tämä maailma tai maailmankaikkeus on koskaan tuntenut. Juuri se antaa toivoa ja tarkoitusta elämäämme.

Mikä siis on Jeesuksen Kristuksen sovitus? Eräässä mielessä se on sarja jumalallisia tapahtumia, jotka alkoivat Getsemanen puutarhassa, jatkuivat ristillä ja huipentuivat siihen, kun Vapahtaja nousi haudasta. Sen innoittajana oli käsittämätön rakkaus meitä jokaista kohtaan. Siihen vaadittiin joku, joka oli synnitön, jolla oli ääretön valta kaikkeen luonnossa – jopa kuolemaan – jolla oli rajaton kyky kärsiä meidän kaikkien syntien ja vaivojen seuraukset ja joka itse asiassa laskeutui sen kaiken alapuolelle.¹ Tämä oli Jeesuksen Kristuksen tehtävä – tämä oli Hänen sovituksensa.

Mikä sitten oli sen tarkoitus? Sen tarkoitus oli suoda meille mahdollisuus palata Jumalan luo, tulla enemmän Hänen kaltaisikseen ja saada ilon täyteys. Tämä toteutettiin voittamalla neljä estettä:

fyysinen kuolema
Aadamin ja omien syntiemme aiheuttama hengellinen kuolema
ahdinkomme ja vaivamme
heikkoutemme ja puutteemme.

Mutta kuinka Vapahtaja pystyy toteuttamaan tämän rikkomatta oikeudenmukaisuuden lakeja?

Oletetaan hetki, että mies, joka harkitsee riemastuttavaa vapaapudotusta, tekee hätiköidyn päätöksen ja hyppää hetken mielijohteesta ulos pienkoneesta. Niin tehtyään hän tajuaa heti tekonsa typeryyden. Hän haluaa laskeutua turvallisesti, mutta on yksi este – painovoiman laki. Hän heiluttaa käsivarsiaan hämmästyttävällä nopeudella toivoen, että lentäisi, mutta turhaan. Hän asettuu niin, että voisi leijailla tai liitää hidastaakseen laskeutumista, mutta painovoiman laki on vääjäämätön ja säälimätön. Hän yrittää puhua järkeä tälle perustavaa laatua olevalle luonnonlaille: ”Se oli virhe. En tee niin enää koskaan.” Mutta hänen pyyntönsä kaikuvat kuuroille korville. Painovoiman laki ei tunne myötätuntoa eikä tee poikkeuksia. Onneksi mies tuntee silti äkkiä jotakin selässään. Hänen koneessa ollut ystävänsä, joka aavisti typeryyden hetken, on juuri ennen hyppyä kiinnittänyt miehen selkään laskuvarjon. Mies huomaa laukaisunarun ja vetää siitä. Helpottuneena hän leijailee turvallisesti maahan. Voisimme kysyä: ”Rikottiinko painovoiman lakia vai toimiko laskuvarjo tuon lain puitteissa varmistaen turvallisen laskeutumisen?”

Turvallinen laskeutuminen laskuvarjon avulla

Kun teemme syntiä, me olemme kuin tuo lentokoneesta hypännyt typerä mies. Teimmepä omillamme mitä tahansa, meitä odottaa ainoastaan syöksyminen maahan. Me olemme oikeudenmukaisuuden lain alaisia, joka painovoiman lain tavoin on vaatelias ja anteeksiantamaton. Me voimme pelastua ainoastaan sen vuoksi, että sovituksellaan Vapahtaja antaa meille armollisesti eräänlaisen hengellisen laskuvarjon. Jos me uskomme Jeesukseen Kristukseen ja teemme parannuksen (tarkoittaen sitä, että me teemme osamme ja vedämme laukaisimesta), niin Vapahtajan varjelevat voimat vapautuvat meidän hyväksemme ja me voimme laskeutua hengellisesti vahingoittumattomina.

Tämä on kuitenkin mahdollista vain, koska Vapahtaja voitti ne neljä estettä, jotka voivat estää hengellisen edistymisemme.

1. Kuolema. Hän voitti kuoleman loistavalla ylösnousemuksellaan. Apostoli Paavali opetti: ”Niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi.”²

2. Synti. Vapahtaja voitti synnin ja syyllisyyden kaikkien niiden osalta, jotka tekevät parannuksen. Hänen puhdistava voimansa on niin syvää ja laajaa, että Jesaja lupasi: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi.”³

Olen silloin tällöin keskustellut hyvien pyhien kanssa, joiden on ollut vaikeaa antaa anteeksi itselleen ja jotka ovat tietämättömyyttään mutta virheellisesti asettaneet rajoja Vapahtajan lunastaville voimille. Tahtomattaan he ovat tehneet äärettömästä sovituksesta äärellisen, jolloin se ei jollakin lailla enää koskekaan heidän erityistä syntiään tai heikkouttaan. Mutta sovitus on ääretön, koska se kattaa ja sisältää jokaisen synnin ja heikkouden sekä jokaisen muiden ihmisten aiheuttaman kaltoinkohtelun tai tuskan.

Truman G. Madsen esitti tämän lohdullisen huomion:

”Jos joukossanne on niitä, jotka on huijattu uskomaan, että olette menneet liian pitkälle – –, että olette nauttineet synnin myrkkyä, minkä vuoksi teidän on mahdotonta olla koskaan enää sitä, mitä olisitte voineet olla – niin kuulkaa minua.

Minä todistan, ettette voi vajota alemmas kuin mihin Jeesuksen Kristuksen valo ja valtaisa äly voivat yltää. Minä todistan, että niin kauan kuin on vähäisinkin tahdonkipinä tehdä parannusta ja yrittää, Hän on apuna. Hän ei ainoastaan laskeutunut alas teidän olotilaanne, vaan Hän laskeutui sen alapuolelle, jotta Hän ’voisi olla kaikessa ja kaiken kautta, totuuden valo’ [OL 88:6].”⁴

Yksi syy, miksi on aivan välttämätöntä ymmärtää Vapahtajan sovitus ja sen ääretön vaikutus, on se, että tämä lisääntynyt ymmärrys tuo mukanaan lisääntyneen halun antaa anteeksi itsellemme ja muille.

Vaikka me ehkä uskommekin Kristuksen puhdistaviin voimiin, herää usein kysymys: ”Mistä minä tiedän, olenko saanut anteeksi syntini?” Jos tunnemme Hengen vaikutusta, niin se on todisteemme siitä, että meille on annettu anteeksi tai että se puhdistava prosessi on tapahtumassa. Presidentti Henry B. Eyring on opettanut: ”Jos olette tunteneet Pyhän Hengen vaikutuksen – –, voitte pitää sitä todisteena siitä, että sovitus toimii elämässänne.”⁵

Jotkut ovat kysyneet: ”Mutta jos olen saanut anteeksi, miksi tunnen yhä syyllisyyttä?” Kenties Jumalan armosta tuon syyllisyyden muistaminen on varoitus, eräänlainen hengellinen ”pysähtymismerkki”, joka ainakin jonkin aikaa, kun kohtaamme lisää kiusauksia, huudahtaa: ”Älä kulje sitä tietä. Tiedät tuskan, jota se voi tuoda.” Tässä mielessä se toimii varjeluksena eikä rangaistuksena.

Onko siis mahdollista muistaa syntimme ja silti vapautua syyllisyydestä?

Alma muisti syntinsä jopa vuosia parannuksen tehtyään. Mutta kun hän huusi Jeesukselta armoa, hän sanoi: ”En enää voinut muistaa tuskiani; niin, syntieni muisto ei enää raastanut minua.”⁶

Kuinka hän saattoi muistaa syntinsä tuntematta enää tuskaa tai syyllisyyttä? Siksi että kun teemme parannuksen, me ”synnymme Jumalasta”⁷. Meistä tulee, kuten pyhissä kirjoituksissa sanotaan, ”uusia luotuja”⁸ Kristuksessa. Voimme silloin sanoa täysin rehellisinä: ”Minä en ole ihminen, joka teki nuo aiemmat synnit. Minä olen uusi ja muuttunut olento.”

3. Ahdingot ja vaivat. Alma profetoi, että Kristus ”kulkee kärsien kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia”. Miksi? ”Jotta hänen sisimpänsä täyttyisi armolla, – – jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti”.⁹

Kuinka Kristus toteuttaa tämän? Toisinaan Hän poistaa ahdingon, toisinaan Hän vahvistaa meitä kestämään ja toisinaan Hän antaa meille iankaikkisen näkökulman ymmärtääksemme paremmin ahdingon väliaikaisen luonteen. Riuduttuaan Libertyn vankilassa noin kaksi kuukautta Joseph Smith huudahti viimein: ”Oi Jumala, missä olet?”¹⁰ Sen sijaan että olisi antanut heti helpotusta, Jumala vastasi: ”Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken, ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen.”¹¹

Silloin Joseph ymmärsi, että tämä katkera kokemus oli vain yksi piste iankaikkisuuden kirjossa. Tämän lisääntyneen näkemyksen turvin Joseph kirjoitti pyhille tuosta samasta vankisellistä: ”Suuresti rakastetut veljet, tehkäämme iloisin mielin kaikki, mikä on meidän vallassamme; ja pysykäämme sitten sijoillamme täysin varmoina saadaksemme nähdä Jumalan pelastuksen ja hänen käsivartensa ilmoittamisen.”¹² Vapahtajan sovituksen ansiosta meillä voi olla iankaikkinen näkökulma, joka antaa tarkoitusta koettelemuksiimme ja toivoa avuksemme.

4. Heikkoudet ja puutteet. Sovituksensa ansiosta Vapahtajalla on kaiken mahdollistavia voimia, joita toisinaan nimitetään armoksi¹³, ja ne voivat auttaa meitä voittamaan heikkoutemme ja puutteemme ja auttaa näin meitä pyrkiessämme tulemaan enemmän Hänen kaltaisikseen.

Moroni opetti siten: ”Niin, tulkaa Kristuksen luokse ja tulkaa täydellisiksi hänessä – –, niin että te hänen armostaan voitte olla täydellisiä Kristuksessa.”¹⁴ Näyttää olevan ainakin kaksi kanavaa tai keinoa käyttää hyväksemme noita kaiken mahdollistavia voimia, jotka voivat jalostaa meitä – jopa tehdä meidät täydellisiksi.

Ensiksi, pelastavat toimitukset. Pyhissä kirjoituksissa meille sanotaan: ”Toimituksissa ilmenee jumalisuuden voima.”¹⁵ Toisinaan saatamme pitää toimituksia tarkistusluettelona, jota korotukseen tarvitaan, mutta tosiasiassa jokainen niistä vapauttaa jumalallista voimaa, joka auttaa meitä tulemaan enemmän Kristuksen kaltaisiksi. Esimerkiksi:

Kun meidät kastetaan ja vastaanotamme Pyhän Hengen lahjan, meidät tehdään puhtaiksi – näin meistä tulee pyhempiä kuten Jumala.
Lisäksi Pyhän Hengen lahjan kautta mielemme voi valaistua ja sydämemme pehmittyä, niin että voimme ajatella ja tuntea enemmän siten kuin Hän.
Ja kun meidät sinetöidään yhteen aviopuolisoina, me perimme oikeuden valtaistuimiin, valtakuntiin, ruhtinaskuntiin ja valtoihin¹⁶ lahjoina Jumalalta.

Toinen kanava näihin kaiken mahdollistaviin voimiin on Hengen lahjat. Kristuksen sovituksen ansiosta meillä on oikeus saada Pyhän Hengen lahja ja siihen liittyviä hengellisiä lahjoja. Nämä lahjat ovat jumalisuuden ominaisuuksia, joten joka kerta kun me saamme jonkin Hengen lahjan, meistä tulee enemmän Jumalan kaltaisia. Epäilemättä tästä syystä pyhissä kirjoituksissa meitä käsketään lukuisia kertoja tavoittelemaan näitä lahjoja.¹⁷

Presidentti George Q. Cannon on opettanut: ”Kenenkään ei pidä sanoa: ’Voi, en mahda sille mitään, se kuuluu luonteeseeni.’ Hänellä ei ole siihen oikeutta, koska Jumala on luvannut – – antaa lahjoja, jotka hävittävät [heikkoutemme] perin juurin. – – Jos jollakulla meistä on vajavuuksia, on meidän velvollisuutemme rukoilla lahjaa, joka tekee meistä täydellisiä.”¹⁸

Tiivistäen Vapahtajan sovitus antaa meille kuoleman sijaan elämän, ”tuhkan sijaan juhlapäähineen”¹⁹, kivun sijaan parantumisen ja heikkouden sijaan täydellisyyden. Se on taivaan vastalääke tämän maailman esteisiin ja kamppailuihin.

Viimeisellä viikollaan kuolevaisuudessa Vapahtaja sanoi: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”²⁰ Koska Vapahtaja suoritti sovituksen, mikään ulkoinen voima tai tapahtuma tai ihminen – mikään synti tai kuolema tai ero – ei voi estää meitä saavuttamasta korotusta edellyttäen, että pidämme Jumalan käskyt. Tuon tiedon myötä me voimme ponnistella eteenpäin rohkein mielin ja ehdottoman varmoina siitä, että Jumala on kanssamme tässä taivaallisessa pyrkimyksessämme.

Todistan, että Vapahtajan sovitus on paitsi ääretön ulottuvuudeltaan niin myös yksilöllinen tavoittavuudessaan – että se voi paitsi palauttaa meidät Jumalan luo, niin myös mahdollistaa sen, että tulemme Hänen kaltaisikseen, mikä on Kristuksen sovituksen kruunaava päämäärä. Tästä lausun kiitollisen ja varman todistukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.