Rakentakaa hengellisyyden ja suojan linnake
Kun elämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan, kun turvaudumme Vapahtajan sovitukseen ja ponnistelemme eteenpäin uskossa, niin meitä lujitetaan vastustajaa vastaan.
Rakkaat veljeni ja sisareni, kun tämä konferenssi on päättymässä, kiitän Isäämme taivaassa niistä neuvoista, totuuksista ja ilmoituksesta, joita on esitetty tältä puhujakorokkeelta näiden kahden viime päivän aikana. Meitä ovat opettaneet Jumalan palvelijat, jotka on kutsuttu puhumaan Hänen pyhiä sanojaan. Herra on muistuttanut meille myöhempien aikojen ilmoituksessa: ”Olipa se puhuttu minun omalla äänelläni tai minun palvelijoideni äänellä, se on sama.”1
Kun katson tätä pyhien laajaa kuulijakuntaa ja kuvittelen mielessäni jäseniä, jotka katsovat yleiskonferenssia kaikkialla maailmassa, ajattelen sitä kokoontumista Mormonin kirjassa, jolloin Jeesus Kristus ilmestyi nefiläisille ristiinnaulitsemisensa jälkeen. Hän opetti heille evankeliumia ja kannusti sitten: ”Menkää – – koteihinne ja pohdiskelkaa sitä, mitä minä olen sanonut, ja pyytäkää Isältä minun nimessäni, että te voisitte ymmärtää.”2
”Menkää – – koteihinne ja pohdiskelkaa” on seuraava vaihe siinä, että suhtaudumme vakavasti sanoihin, joita profeetat ja kirkon johtohenkilöt ovat puhuneet tässä pyhässä konferenssissa. Kristus-keskeiset kodit ovat Jumalan valtakunnan linnakkeita maan päällä aikana, jolloin Perkele, kuten on profetoitu, ”riehuu ihmislasten sydämissä ja yllyttää heitä vihaan sitä vastaan, mikä on hyvää”3.
Ihmiset ovat rakentaneet linnakkeita läpi historian pitääkseen vihollisen ulkopuolella. Niissä linnakkeissa on usein ollut vartiotorni, jossa vartijat – kuten profeetat – ovat varoittaneet uhkaavista sotajoukoista ja lähestyvistä hyökkäyksistä.
Utahin pioneerien varhaisina aikoina isoisäni isä Thomas Rasband ja hänen perheensä olivat ensimmäisiä uudisasukkaita, jotka tulivat Utahin kauniiden Wasatchvuorten suojaamaan Heberin laaksoon.
Vuonna 1859 Thomas oli pystyttämässä Heberin linnaketta, joka rakennettiin heidän suojakseen. Se oli yksinkertainen rakennelma, jossa virginianpoppelihirsiä asetettiin vieri viereen muodostamaan linnakkeen ulkolaita. Linnakkeen sisäpuolelle sitä yhteistä muuria vasten rakennettiin hirsimökkejä. Tämä rakennelma antoi sekä suojaa että turvaa niille pioneeriperheille, kun he perustivat kotejaan ja palvelivat Jumalaa.
Sama pätee meihin. Meidän kotimme ovat maailman pahuudelta suojaavia linnakkeita. Kodeissamme me tulemme Kristuksen luo oppimalla noudattamaan Hänen käskyjään, tutkimalla pyhiä kirjoituksia ja rukoilemalla yhdessä sekä auttamalla toisiamme pysymään liittopolulla. Tätä henkilökohtaista ja perheen yhteistä opiskelua painotetaan uudella Tule ja seuraa minua -ohjelmalla, ja sen tarkoituksena on ”syventää omaa kääntymystämme ja auttaa meitä tulemaan enemmän Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi”4. Niin tehdessämme meissä tapahtuu muutos ja Paavalin sanojen mukaisesti meistä tulee ”uusi luomus”5 niin että sydämemme ja sielumme ovat sopusoinnussa Jumalan kanssa. Me tarvitsemme sitä voimaa kohdataksemme vastustajan hyökkäykset ja väistääksemme ne.
Kun elämme Jeesukseen Kristukseen kohdistuvan uskon tuoman omistautuneisuuden turvin, me tunnemme Pyhän Hengen rauhallista läsnäoloa. Hän johdattaa meitä totuuteen, innoittaa meitä elämään kelvollisina saamaan Herran siunaukset ja todistaa, että Jumala elää ja rakastaa meitä. Kaikki tämä tapahtuu oman kotimme linnakkeen suojissa. Mutta muistakaa, kotimme on vain niin voimallinen kuin on kunkin meidän hengellinen voimamme sen seinien sisäpuolella.
Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Tulevina päivinä ei ole mahdollista selviytyä hengellisesti ilman Pyhän Hengen johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa ja jatkuvaa vaikutusta.”6 Herran elävänä profeettana, näkijänä ja ilmoituksensaajana tänä päivänä, vartijana linnakkeemme – Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon – tornissa, hän näkee vihollisen etenemisen.
Veljet ja sisaret, me käymme sotaa Saatanaa vastaan ihmissieluista. Taistelulinjat vedettiin maanpäällistä elämää edeltäneessä elämässämme. Saatana ja kolmannes taivaallisen Isämme lapsista kääntyivät pois Hänen lupaamistaan korotuksen siunauksista. Siitä ajasta asti vastustajan kätyrit ovat taistelleet niitä uskollisia vastaan, jotka valitsevat Isän suunnitelman.
Saatana tietää, että hänen päivänsä ovat luetut ja että aika on käymässä vähiin. Niin juonikas ja ovela kuin hän onkin, hän ei tule voittamaan. Hänen taistelunsa meidän jokaisen sielusta riehuu kuitenkin edelleen kiivaana.
Oman sielumme turvaksi meidän täytyy rakentaa hengellisyyden ja suojan linnake, johon Paholainen ei pääse tunkeutumaan.
Saatana on kavala käärme, joka hiipii mieleemme ja sydämeemme, kun valppautemme on herpaantunut, kun olemme kohdanneet pettymyksen tai menettäneet toivon. Hän houkuttelee meitä imartelemalla, lupaamalla helppoutta, mukavuutta tai hetkellistä mielihyvää, kun olemme alamaissa. Hän oikeuttaa ylpeyden, epäystävällisyyden, epärehellisyyden, tyytymättömyyden ja moraalittomuuden, ja lopulta meidän tuntomme voi turtua7. Henki voi jättää meidät. ”Ja näin Perkele pettää heidän sielunsa ja eksyttää heidät varovasti alas helvettiin.”8
Sitä vastoin, kun laulamme Jumalalle ylistyslauluja esimerkiksi näillä sanoin, me tunnemme Hengen usein hyvin voimallisena:
Kun rakennamme hengellisen voiman linnakkeen, me voimme välttää vastustajan hyökkäykset, kääntää hänelle selkämme ja tuntea Hengen rauhaa. Voimme noudattaa Herramme ja Vapahtajamme esimerkkiä, kun kohdattuaan autiomaassa kiusauksen Hän sanoi: ”Mene pois, Saatana!”10 Meidän jokaisen pitää elämän kokemusten pohjalta oppia tekemään niin.
Tällaista vanhurskasta päämäärää kuvaillaan hyvin Mormonin kirjassa, kun sotapäällikkö Moroni valmisti nefiläisiä kohtaamaan petollisen, verenhimoisen, vallanhaluisen Amalikkian hyökkäyksiä. Moroni rakennutti linnakkeita suojelemaan nefiläisiä, ”että he voisivat elää Herralle Jumalallensa ja että he voisivat säilyttää sen, mitä heidän vihollisensa nimittivät kristittyjen asiaksi”11. Moroni ”oli luja Kristuksen uskossa”12 ja uskollinen Jumalan käskyjen pitämisessä ja pahuuden vastustamisessa13.
Kun lamanilaiset tulivat taistelemaan, he hämmästyivät nefiläisten valmisteluja, ja heidät kukistettiin. Nefiläiset ”[kiittivät] Herraa Jumalaansa hänen verrattomasta voimastaan hänen pelastaessaan heidät heidän vihollistensa käsistä”14. Ulkopuolelle he olivat rakentaneet suojalinnakkeita, ja sisäpuolelle – syvälle sieluunsa – he olivat rakentaneet uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Millä tavoin me voimme lujittaa itseämme, jotta voimme vaikeina aikoina olla ”[välineinä] Jumalan käsissä tämän suuren työn toteuttamiseksi”?15 Katsotaanpa pyhistä kirjoituksista.
Me olemme kuuliaisia. Herra käski isä Lehiä lähettämään poikansa takaisin Jerusalemiin etsimään aikakirjat ja tuomaan ne erämaahan.16 Lehi ei kyseenalaistanut. Hän ei ihmetellyt, miksi tai kuinka. Ei myöskään Nefi, joka julisti: ”Minä menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt.”17
Toimimmeko me auliin kuuliaisina kuten Nefi? Vai onko meillä ennemminkin taipumus kyseenalaistaa Jumalan käskyt kuten Nefin veljillä, joiden uskon puute käänsi heidät lopulta pois Jumalasta? Kuuliaisuus, jota osoitetaan ”sydämen pyhyydessä”18, on sitä, mitä Herra meiltä pyytää.
Me luotamme Herraan, joka sanoi Joosualle, kun tämä valmistautui johtamaan israelilaiset luvattuun maahan: ”Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.”19 Joosua luotti niihin sanoihin ja neuvoi kansaa: ”Pyhittäytykää, sillä huomenna Herra tekee teidän keskellänne ihmetekoja.”20 Herra jakoi Jordanin vedet, ja israelilaisten 40 vuotta jatkunut vaellus autiomaassa päättyi.
Me puolustamme totuutta, kuten profeetta Abinadi Mormonin kirjassa. Abinadi vangittiin ja vietiin kuningas Nooan ja tämän jumalattomien pappien eteen. Hän opetti kymmentä käskyä ja saarnasi voimallisesti, että Kristus ”on tuleva alas ihmislasten keskuuteen ja lunastava kansansa”21. Sitten syvällä sisimmässään olevaa uskoa osoittaen Abinadi julisti: ”Oi Jumala, ota vastaan sieluni”22, ja hän kärsi polttokuoleman23.
Me solmimme ja uudistamme liittojamme nauttimalla sakramentin ja palvelemalla temppelissä. Sakramentti on sunnuntain jumalanpalveluksemme keskipiste, jolloin meille luvataan, että ”hänen Henkensä olisi aina [meidän kanssamme]”24. Sen pyhän toimituksen välityksellä me sitoudumme ottamaan päällemme Jeesuksen Kristuksen nimen, seuraamaan Häntä ja huolehtimaan vastuistamme tässä jumalallisessa työssä, kuten Hän teki. Temppelissä voimme ”panna pois [sen], mikä on tästä maailmasta”25, ja tuntea Herran läsnäoloa ja Hänen ylimaallista rauhaansa. Voimme keskittyä esivanhempiimme, perheeseemme ja iankaikkiseen elämään Isämme luona. Ei ihme, että presidentti Nelson sanoi äskettäin Roomassa: ”Se hyvä, jota huokuu tästä temppelistä, on mittaamattoman suurenmoista.”26
Meidän tulee osoittaa nuhteettomuutta kaikessa, mitä teemme. Meidän tulee kehittää itsessämme arvostelukykyä ja itsekuria, jotta meidän ei tarvitse jatkuvasti määrittää, mikä on oikein ja mikä on väärin. Meidän tulee uskoa lujasti Pietarin, varhaisen kirkon apostolin, sanoihin hänen kehottaessaan: ”Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä.”27
Kun vahvistamme linnakkeitamme uutterasti, meistä tulee Jeesuksen Kristuksen kaltaisia, Hänen todellisia opetuslapsiaan, ja meidän sielumme on Hänen suojeluksessaan.
Teidän todistuksenne Jeesuksesta Kristuksesta on teidän henkilökohtainen linnakkeenne, sielunne turva. Kun isoisäni isä ja hänen pioneeritoverinsa rakensivat Heberin linnaketta, he rakensivat sitä yksi hirsi kerrallaan, kunnes linnake oli saatu valmiiksi28 ja he olivat suojassa. Sama pätee todistukseen. Yksitellen me saamme todistuksen Pyhältä Hengeltä, kun Hän puhuu meidän omalle hengellemme opettaen totuutta sisimmällemme29. Kun elämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan, kun turvaudumme Vapahtajan sovitukseen ja ponnistelemme eteenpäin uskossa, ei pelossa, niin meitä lujitetaan vastustajan juonia vastaan. Todistuksemme yhdistää meidät taivaisiin, ja meitä siunataan niin, että tiedämme totuuden kaikesta30. Ja kuten linnake suojasi pioneereja, meitä ympäröivät Vapahtajan rakkauden turvalliset käsivarret.
Profeetta Eter opetti: ”Sen tähden jokainen, joka uskoo Jumalaan, voi varmasti toivoa parempaa maailmaa, aivan niin, sijaa Jumalan oikealla puolella, mikä toivo tulee uskosta, on ihmisten sieluille ankkurina, joka tekee heistä varmoja ja lujia saaden heidät alati tekemään runsaasti hyviä tekoja ja johdattaa heitä kirkastamaan Jumalaa.”31
Rakkaat veljeni ja sisareni, jätän teille siunaukseni niin että voitte kulkea eteenpäin luottaen Herraan ja Hänen evankeliumiinsa. Kietokaa käsivartenne niiden ympärille, jotka kompastuvat, ja johtakaa heidät rakastaen teissä olevan Hengen voimalla takaisin hengellisyyden ja suojan linnakkeeseen. Pyrkikää olemaan kuin Jeesus32 kaikessa, mitä teette, karttakaa pahaa ja kiusauksia, tehkää parannusta, kuten rakas profeettamme meitä eilen kehotti, olkaa sydämeltänne rehellisiä, olkaa nuhteettomia ja puhtaita, osoittakaa myötätuntoa ja laupeutta sekä rakastakaa Herraa Jumalaanne todellisen opetuslapsen hartaudella.
Meidän todistuksemme Jeesuksen Kristuksen evankeliumista, meidän kotimme, meidän perheemme ja meidän jäsenyytemme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa tulevat olemaan meidän henkilökohtaisia suojalinnakkeitamme, jotka ympäröivät meitä ja suojaavat meitä pahan voimalta. Tästä lausun vakaan todistukseni. Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.