Tosi, puhdas ja yksinkertainen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi
Jumalan ja lähimmäistemme rakastaminen on opillinen perusta palvelutyölle, kotiin keskittyvälle, kirkon tukemalle oppimiselle, lepopäivän hengelliselle viettämiselle sekä pelastuksen työlle.
Veljeni ja sisareni, minun on vaikea uskoa, että 71 vuotta sitten, vuonna 1948, olin lähetyssaarnaaja Englannissa ja että 44 vuotta sitten vaimoni Barbara ja minä veimme perheemme Kanadaan, kun minusta tuli Toronton lähetyskentän johtaja. Palvellessani siellä huhtikuussa 1976 minut kutsuttiin seitsemänkymmenen ensimmäiseen koorumiin, ja sitten odottamatta vuonna 1985 minut kutsuttiin kahdentoista apostolin koorumiin. Toisin kuin aiemmissa kirkon tehtävissäni, joihin sisältyi tuleva vapauttaminen, vapauttamiseni kahdentoista koorumista ei ole tällä hetkellä paras vaihtoehto. Rukoilen kuitenkin, että tuo päivä tulee vasta sitten kun olen tehnyt kaiken, mitä Herra on kutsunut minut tekemään.
Ajatellessani kuluneita 43 palvelusvuottani johtavana auktoriteettina ja sitä etuoikeutta, joka minulla on ollut palvella taivaallisen Isän lapsia, olen oppinut ymmärtämään täydemmin sen, että Hän haluaa kaikkien lastensa kokevan elämässään rauhaa, iloa ja onnea.
Profeetta Lehi opetti: ”Ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo.”1 On monia syitä, miksi rauha, ilo ja onni saattavat vältellä meitä tässä elämässä, johon sisältyy köyhyyttä, sotaa, luonnonmullistuksia ja odottamattomia takaiskuja työssä, terveydessä ja perhesuhteissa.
Mutta vaikka emme pystykään hallitsemaan noita ulkoisia voimia, jotka vaikuttavat elämäämme täällä maan päällä, kun pyrimme tulemaan Herran Jeesuksen Kristuksen uskollisiksi opetuslapsiksi, niin me voimme kokea rauhaa, iloa ja onnea ympärillämme vellovista maailman ongelmista huolimatta.
Yksi lapsistamme sanoi kerran: ”Isä, pystynköhän ikinä onnistumaan elämässäni?” Vastasin: ”Taivaallinen Isä pyytää meitä vain tekemään joka päivä aivan parhaamme.” Veljet ja sisaret, tehkää parhaanne päivä toisensa jälkeen, ja ennen kuin huomaattekaan, tulette ymmärtämään, että taivaallinen Isänne tuntee teidät ja että Hän rakastaa teitä. Ja kun tiedätte sen – todella tiedätte sen – elämällänne on todellinen tarkoitus ja merkitys ja te täytytte ilolla ja rauhalla.
Maailman valo, Vapahtaja, on sanonut: ”Yksikään, joka minuun uskoo, [ei jää] pimeyteen.”2
”Jeesus Kristus on Isän antama nimi, eikä ole annettu muuta nimeä, jonka kautta [me voimme] pelastua.
Sen tähden kaikkien ihmisten täytyy ottaa päällensä Isän antama nimi.”3
Pyhät kirjoitukset opettavat meille, että Saatana haluaa johtaa ihmisiä pimeyteen. Hänen jokaisena pyrkimyksenään on peittää näkyvistä Jeesuksen Kristuksen ja Hänen evankeliuminsa valo ja totuus. Kuten Lehi opetti lapsilleen, Perkele ”pyrkii siihen, että kaikki ihmiset olisivat yhtä onnettomia kuin hän itse”4. Jos taivaallisen Isän työ ja kirkkaus on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen”5, niin Lusiferin ”työ” on Jumalan lasten onnettoman olotilan ja loputtoman surun toteuttaminen. Synti ja rikkomukset hämärtävät Kristuksen valon elämästämme. Tästä syystä pyrkimyksenämme on paistatella Kristuksen valossa, joka tuo rauhaa, iloa ja onnea.
Kuluneiden puolentoista vuoden aikana Herra on innoittanut profeettaansa ja apostoleja ottamaan käyttöön joukon hienoja muutoksia. Minua kuitenkin huolestuttaa, että näiden muutosten hengelliset tarkoitukset saattavat hukkua näiden muutosten itsensä herättämään intoon.
Joseph F. Smith sanoi: ”Tosi, puhdas, yksinkertainen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on palautettu. Me olemme vastuussa sen säilymisestä maan päällä.”6 Hän lisäsi, että tosi, puhdas ja yksinkertainen evankeliumi on ”Kristuksen pelastavat opit”7.
Uskonkappaleissa profeetta Joseph Smith opetti, että ”koko ihmissuku voi pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia”8.
Evankeliumin ensimmäiset periaatteet ovat usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, parannus, upotuskaste, Pyhän Hengen lahja ja loppuun asti kestäminen. Josephin veli Hyrum opetti: ”Saarnatkaa niitä yhä uudelleen [ja uudelleen]. Huomaatte, että päivästä päivään teille ilmoitetaan niitä koskevia uusia ajatuksia ja lisää valoa. Voitte laajentaa ymmärrystänne niistä, niin että ymmärrätte ne selkeämmin. Sitten kykenette tekemään niistä selkeämmin ymmärrettäviä niille, joita opetatte.”9
Meille paras tapa nähdä kirkon hengelliset päämäärät on se, että elämme Kristuksen tosien, puhtaiden ja yksinkertaisten opetusten mukaan ja myös sovellamme käytäntöön Vapahtajan kahta suurta käskyä: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi – –. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”10
Kuuliaisuus näille kahdelle käskylle tarjoaa keinon kokea enemmän rauhaa ja iloa. Kun rakastamme ja palvelemme Herraa sekä rakastamme ja palvelemme lähimmäisiämme, me luonnollisesti tunnemme enemmän onnea, jota emme voi saada millään paremmalla tavalla.
Jumalan ja lähimmäistemme rakastaminen on opillinen perusta palvelutyölle, kotiin keskittyvälle, kirkon tukemalle oppimiselle, lepopäivän hengelliselle viettämiselle sekä kummallakin puolen verhoa tapahtuvalle pelastuksen työlle, jolle Apuyhdistykset ja vanhinten koorumit antavat tukensa. Kaikki nämä asiat perustuvat jumalallisiin käskyihin rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäisiämme. Voiko olla mitään sitä perustavampaa, olennaisempaa ja yksinkertaisempaa?
Elämällä toden, puhtaan ja yksinkertaisen evankeliumin suunnitelman mukaan me saamme enemmän aikaa käydä leskien, orpojen, yksinäisten, sairaiden ja köyhien luona. Koemme elämässämme rauhaa, iloa ja onnea, kun palvelemme Herraa ja lähimmäisiämme.
Lepopäivää koskevat muutokset, jotka tähdentävät kotiin keskittyvää, kirkon tukemaa evankeliumin oppimista ja tutkimista, ovat tilaisuus vahvistaa henkeämme ja omistautumistamme Jumalalle kotimme seinien sisäpuolella. Mikä voisi mitenkään olla yksinkertaisempaa, olennaisempaa ja syvällisempää? Veljet ja sisaret, näettekö te, että evankeliumin oppiminen ja opettaminen perheessämme on tärkeä keino kokea elämässämme iloa ja onnea?
Puhuessaan lepopäivästä Vapahtaja sanoi: ”Sillä totisesti tämä on päivä, joka on määrätty sinulle levätäksesi töistäsi ja omistaaksesi hartautesi Korkeimmalle.”11 Hän lisäsi: ”Jotta ilosi olisi täysi – – [tee tämä riemuiten ja rukoillen,] – – kiittäen, iloisin sydämin ja kasvoin – – [ja] riemullisin sydämin ja iloisin kasvoin.”12
Panettehan merkille tästä ilmoituksesta joitakin avainsanoja: ilo, riemuiten, kiittäen, iloisin sydämin, riemullisin sydämin ja iloisin kasvoin. Minusta se kuulostaa siltä, että lepopäivän viettämisen pitäisi tuoda hymy kasvoillemme.
Kun palvelemme korkeammalla ja pyhemmällä tavalla, otattehan huomioon, kuinka välttämätöntä on, että tervehdimme jokaista, joka tulee kirkon kokouksiimme, etenkin uusia jäseniä ja vierailijoita. Meidän kaikkien tulisi nauttia laulujen laulamisesta ja siitä, että kuuntelemme tarkoin sakramenttirukousten sanat avoimin sydämin ja mielin.
Uskoa ilmaisevia todistuksia paasto- ja todistuskokouksissamme johtaa piispakunnan jäsen, joka lausuu lyhyen todistuksen ja keskittää sen onnensuunnitelmaan sekä toteen, puhtaaseen ja yksinkertaiseen Kristuksen evankeliumiin. Kaikkien muiden tulee noudattaa tuota esimerkkiä. Meidän kaikkien pitää muistaa, että on muita sopivia tilanteita kertoa tarinoita tai käydä läpi matkaseikkailuja. Kun pidämme todistuksemme yksinkertaisina ja Kristuksen evankeliumiin keskittyneinä, Hän tuo hengellistä uudistumista lausuessamme todistuksemme toisillemme.
Tehokasta palvelutyötä on parasta tarkastella Jumalan ja lähimmäistemme rakastamisen tarkentavien linssien läpi. Yksinkertaisesti sanottuna me palvelemme, koska me rakastamme taivaallista Isäämme ja Hänen lapsiaan. Palvelutyöpyrkimyksemme onnistuvat paremmin, jos pidämme palvelutyömme yksinkertaisena. Suurin ilo tulee elämän yksinkertaisista asioista, joten meidän pitää varoa ajattelemasta, että meidän pitää lisätä enemmän mihinkään niihin muutoksiin, joita olemme saaneet uskon ja lujan todistuksen vahvistamiseksi Jumalan lasten sydämessä.
Älkäämme mutkistako asioita uusilla kokouksilla tai lisäodotuksilla tai -vaatimuksilla. Pitäkää asiat yksinkertaisina. Juuri siitä yksinkertaisuudesta löydätte sen rauhan, ilon ja onnen, josta olen puhunut.
Vuosien ajan johtamisen päämäärät kirkossa, kuten sanotaan Käsikirjassa 2, ovat tuoneet selkeitä ja yksinkertaisia tuloksia. Lainaan kirjasta:
”Johtohenkilöt kannustavat jokaista jäsentä saamaan kaikki välttämättömät pappeuden toimitukset, pitämään niihin kuuluvat liitot ja tulemaan kelvolliseksi korotukseen ja iankaikkiseen elämään. – –
Aikuiset: Kannustakaa jokaista aikuista olemaan kelvollinen saamaan temppelitoimitukset. Opettakaa kaikkia aikuisia etsimään tietoja esivanhemmistaan ja suorittamaan temppelissä sijaistoimitukset heidän puolestaan.
Nuoret: Valmistakaa osaltanne jokaista nuorta miestä ottamaan vastaan Melkisedekin pappeus, saamaan temppelitoimitukset ja olemaan kelvollinen palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä. Valmistakaa osaltanne jokaista nuorta naista olemaan kelvollinen solmimaan pyhiä liittoja ja pitämään ne sekä saamaan temppelitoimitukset. Vahvistakaa nuoria antamalla heille tilaisuuksia osallistua merkityksellisiin toimintoihin.
Kaikki jäsenet: Auttakaa pappeusjohtajia, apujärjestöjen johtohenkilöitä, seurakuntaneuvostojen jäseniä, seurakuntalähetyssaarnaajia ja kokoaikaisia lähetyssaarnaajia sekä jäseniä tekemään tasapainoista yhteistyötä yksilöiden pelastamiseksi, perheiden ja kirkon yksiköiden vahvistamiseksi, pappeusaktiivisuuden lisäämiseksi sekä Israelin kokoamiseksi käännytystyön, aktiivisena pitämisen ja aktivoinnin avulla. Opettakaa jäseniä pitämään huolta itsestään ja perheestään sekä auttamaan köyhiä ja avuntarpeessa olevia Herran tavalla.”13
Palvelemiseni kirkossa on siunannut minua monilla merkittävillä ja erityisillä hengellisillä kokemuksilla. Todistan siitä, että Herra johtaa kirkkoaan toteuttaakseen tarkoituksensa. Minä olen saanut jumalallista johdatusta, joka on ylittänyt suuresti omat kykyni. Evankeliumin mukaisen elämän tuoma ilo omalla kohdallani on keskittynyt toteen, puhtaaseen ja yksinkertaiseen Jeesuksen Kristuksen oppiin ja evankeliumiin.
Olen palvellut kuuden profeetan ja kirkon presidentin avainten ja ohjauksen alaisena Spencer W. Kimballista Russell M. Nelsoniin. Todistan, että jokainen heistä oli ja on Jumalan valitsema profeetta. He ovat opettaneet meille olennaisia periaatteita kirkosta, evankeliumista ja Kristuksen opista. Presidentti Nelson vie Herran työtä eteenpäin henkeä salpaavalla vauhdilla. Sanon ”henkeä salpaavalla”, koska hän on ainoa apostoleista, joka on vanhempi kuin minä, ja minulla on vaikeuksia pysyä hänen tahdissaan! Todistan, että hänellä on pappeuden avaimet ja Jumalan profeetan viitta. Presidentti Nelson opettaa totta, puhdasta ja yksinkertaista Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Lausun todistuksenani, että Jeesus on Kristus ja tämä on Hänen kirkkonsa – mistä todistan nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.