Koti, jossa asuu Herran Henki
Tulette kokemaan joitakin suurimmista iloistanne pyrkiessänne tekemään kodistanne paikan, jossa vallitsee usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, ja paikan, joka on täynnä rakkautta.
Rakkaat veljeni ja sisareni, olen kiitollinen siitä, että minut on kutsuttu puhumaan teille tässä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon 189. vuosikonferenssissa. Tänä päivänä vuonna 1830 Joseph Smith järjesti kirkon Herran johdolla. Se tapahtui Whitmerien kodissa lähellä Fayettea, New Yorkin osavaltiossa. Paikalla sinä päivänä oli kuusi jäsentä ja suunnilleen 50 muuta kiinnostunutta ihmistä.
Vaikka en tiedä, mitä profeetta Joseph sanoi tai miltä hän näytti, kun hän seisoi sen pienen ryhmän edessä, niin tiedän, mitä ne Jeesukseen Kristukseen uskovat ihmiset tunsivat. He tunsivat Pyhän Hengen, ja he tunsivat, että he olivat pyhässä paikassa. Varmastikin he tunsivat, että he olivat yhtä.
Sen ihmeellisen tunteen me kaikki haluamme koteihimme. Se tunne tulee, kun meillä on Paavalin sanojen mukaisesti ”Hengen pyrkimyksiä”1.
Tarkoituksenani tänään on opettaa, mitä tiedän siitä, kuinka voimme tulla kelvollisiksi saamaan sen tunteen useammin ja kutsua sitä pysymään perheissämme pidempään. Kuten kokemuksesta tiedätte, se ei ole helppoa. Kiistely, ylpeys ja synti on pidettävä loitolla. Kristuksen puhtaan rakkauden täytyy tulla perheemme jäsenten sydämeen.
Aadam ja Eeva, Lehi ja Saria sekä muut vanhemmat, joista tiedämme pyhien kirjoitusten pohjalta, huomasivat sen olevan vaikea haaste. Kestävästä onnellisuudesta perheissä ja kodeissa on kuitenkin kannustavia esimerkkejä, jotka antavat meille varmuutta. Ja ne esimerkit näyttävät meille, kuinka niin voi tapahtua meidän ja perheemme kohdalla. Muistatte kertomuksen Neljännestä Nefin kirjasta:
”Ja tapahtui, ettei maassa ollut mitään kiistaa, Jumalan rakkauden tähden, joka asui ihmisten sydämessä.
Eikä ollut kateutta eikä riitoja eikä mellakoita eikä haureutta eikä valehtelua eikä murhia eikä minkäänlaista irstautta; eikä totisesti voinut olla onnellisempaa kansaa kaikkien niiden kansojen joukossa, jotka Jumalan käsi oli luonut.
Ei ollut rosvoja eikä murhaajia, eikä ollut lamanilaisia eikä mitään -laisia, vaan he olivat yhtä, Kristuksen lapsia ja Jumalan valtakunnan perillisiä.
Ja kuinka siunattuja he olivatkaan! Sillä Herra siunasi heitä kaikissa heidän tekemisissään; aivan niin, heitä siunattiin ja heidän annettiin menestyä, kunnes satakymmenen vuotta oli kulunut; ja ensimmäinen sukupolvi Kristuksen jälkeen oli kuollut, eikä koko maassa ollut mitään kiistaa.”2
Kuten tiedätte, se onnellinen aika ei kestänyt ikuisesti. Neljännen Nefin kirjan kertomuksessa kuvaillaan merkkejä, joita lopulta seuraisi hyvien ihmisten keskuudessa tapahtuvasta hengellisestä heikentymisestä. Se on kaava, joka on ilmennyt kautta aikojen kokonaisissa kansoissa, seurakunnissa ja – mikä surullisinta – perheissä. Tätä kaavaa tarkastelemalla voimme nähdä, kuinka voimme suojella ja jopa lisätä rakkauden tuntemuksia perheessämme.
Tämä on se heikentymisen kaava, joka ilmeni, kun ihmiset olivat eläneet 200 vuotta evankeliumin tuomassa täydellisessä rauhassa:
Ylpeys hiipi sisään.
Ihmiset lakkasivat jakamasta omaisuuttaan toistensa kanssa.
He alkoivat nähdä keskuudessaan luokkaeroja.
Heidän uskonsa Jeesukseen Kristukseen alkoi heiketä.
He alkoivat vihata.
He alkoivat tehdä kaikenlaista syntiä.
Viisaat vanhemmat ovat kyllin valppaita huomaamaan nämä merkit, kun niitä ilmenee heidän perheensä jäsenten keskuudessa. He tietenkin huolestuvat. Mutta he tietävät, että perimmäisenä syynä on Saatanan vaikutus. Hän yrittää johtaa hyviä ihmisiä tekemään syntiä ja siten menettämään Pyhän Hengen vaikutuksen. Niinpä viisas isä tai äiti näkee, että hänellä on mahdollisuus johtaa kukin lapsi ja itsensä vastaanottamaan täydemmin Herran kutsu tulla Hänen luokseen.
Teillä voi olla rajallista menestystä kutsuessanne lasta tekemään parannuksen esimerkiksi ylpeydestä. Te voisitte taivutella lapsia jakamaan omastaan anteliaammin. Voisitte pyytää, etteivät he enää pidä itseään parempina kuin joku muu perheessä. Mutta sitten tulette merkkiin, jota kuvailin aikaisemmin näin: ”Heidän uskonsa Jeesukseen Kristukseen alkoi heiketä.”
Siinä on avain perheenne johdattamiseen sille hengelliselle tasolle, jota haluatte heille – ja jolla haluatte olla heidän kanssaan. Kun autatte heitä kasvamaan uskossa siihen, että Jeesus Kristus on heidän rakastava Lunastajansa, he tuntevat halua tehdä parannuksen. Kun he tekevät niin, ylpeys alkaa vaihtua nöyryydeksi. Kun he alkavat tuntea, mitä Herra on antanut heille, he haluavat jakaa anteliaammin. Kilpailu asemasta tai kunnianosoituksista vähenee. Rakkaus karkottaa vihan. Ja lopulta, kuten tapahtui kuningas Benjaminin käännyttämälle kansalle, halu tehdä hyvää lujittaa heitä vastustamaan houkutusta syntiin. Kuningas Benjaminin kansa todisti, ”ettei [heillä ollut] enää halua tehdä pahaa”3.
Niinpä uskon vahvistaminen Jeesukseen Kristukseen panee alulle sen, että hengellisen heikkenemisen suunta perheessänne ja kodissanne kääntyy. Tuo usko saa todennäköisemmin aikaan parannuksen kuin se, että saarnaatte vastustaen hengellisen heikkenemisen kutakin merkkiä.
Te johdatte parhaiten esimerkin avulla. Perheenjäsenten ja muiden täytyy nähdä, että te kasvatte omassa uskossanne Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa. Teille on hiljattain annettu suurta apua. Kirkon vanhempia on siunattu innoitetulla opetusohjelmalla perheitä ja yksilöitä varten. Kun käytätte sitä, te vahvistatte omaa uskoanne ja lastenne uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Kasvakaa uskossa
Teidän uskonne Vapahtajaan on kasvanut, kun olette noudattaneet presidentti Russell M. Nelsonin ehdotusta lukea Mormonin kirja uudelleen. Olette merkinneet kohtia ja sanoja, jotka viittaavat Vapahtajaan. Uskonne Jeesukseen Kristukseen on kasvanut. Mutta kuten uusi kasvi, teidän uskonne Jeesukseen Kristukseen kuihtuu, ellette jatkuvan päättäväisesti pohdi ja rukoile vahvistaaksenne sitä.
Kaikki perheenne jäsenet eivät ehkä nyt seuraa teidän uskossa kasvamisen esimerkkiänne. Mutta antakaa Alma nuoremman kokemuksen kannustaa teitä. Tarvitessaan kipeästi parannusta ja anteeksiantoa hän muisti isänsä uskon Jeesukseen Kristukseen. Lapsenne saattavat muistaa teidän uskonne Vapahtajaan sinä hetkenä, kun he epätoivoisesti tarvitsevat parannusta. Alma sanoi sellaisesta hetkestä:
”Ja tapahtui, että ollessani näin piinan kiduttama, ollessani monien syntieni muiston raastama, katso, minä muistin myös kuulleeni isäni profetoivan kansalle erään Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, tulemisesta sovittamaan maailman synnit.
Nyt, kun mieleni takertui tähän ajatukseen, huusin sydämessäni: Oi Jeesus, sinä Jumalan Poika, armahda minua, joka olen katkeruuden sapessa ja kuoleman ikuisten kahleiden kietomana.
Ja nyt, katso, kun tätä ajattelin, en enää voinut muistaa tuskiani; niin, syntieni muisto ei enää raastanut minua.”4
Rukoilkaa rakkautta osoittaen
Sen lisäksi että olette esimerkkinä uskossa kasvamisesta, teidän perherukouksenne voivat olla ratkaisevan tärkeä tekijä siinä, että teette kodista pyhän paikan. Tavallisesti yksi henkilö valitaan lausumaan rukous perheen puolesta. Kun rukous osoitetaan selkeästi Jumalalle niiden puolesta, jotka ovat polvistuneet ja kuuntelevat, usko kasvaa heissä kaikissa. He voivat tuntea rakkauden ilmauksia taivaallista Isää ja Vapahtajaa kohtaan. Ja kun rukousta pitävä mainitsee ne, jotka ovat polvistuneina siinä piirissä ja jotka tarvitsevat apua, kaikki voivat tuntea rakkautta heitä ja jokaista perheenjäsentä kohtaan.
Silloinkin kun perheenjäsenet eivät asu kotona, rukous voi vahvistaa rakkauden siteitä. Rukous perheessä voi yltää toiselle puolen maailmaa. Useammin kuin kerran olen saanut tietää, että kaukana oleva perheenjäsen on rukoillut samalla hetkellä samaa asiaa kuin minäkin. Vanhaa ajatusta ”Perhe, joka rukoilee yhdessä, pysyy yhdessä” voisi mielestäni laajentaa muotoon ”Perhe, joka rukoilee yhdessä, on yhdessä silloinkin, kun sen jäsenet ovat kaukana toisistaan”.
Opettakaa varhain parannusta
Koska kukaan meistä ei ole täydellinen ja tunteita helposti loukataan, perheestä voi tulla pyhä pyhäkkö vain kun teemme parannusta varhain ja vilpittömästi. Vanhemmat voivat näyttää esimerkkiä. Tylyistä sanoista tai epäystävällisistä ajatuksista voi tehdä parannuksen nopeasti ja vilpittömästi. Yksinkertainen ”olen pahoillani” voi parantaa haavoja ja luoda otollisen ilmapiirin sekä anteeksiannolle että rakkaudelle.
Profeetta Joseph Smith antoi meille mallin siitä, millä tavoin hän toimi väkivaltaisten hyökkäysten, petturien ja jopa perheessään ilmenneiden erimielisyyksien kohdalla. Hän antoi nopeasti anteeksi, vaikka hän tiesi hyökkääjän voivan hyökätä uudelleen. Hän pyysi itse anteeksi, ja hän antoi anteeksi auliisti.5
Vaalikaa lähetystyön henkeä
Moosian pojat olivat päättäneet tarjota evankeliumia kaikille. Tämä halu tuli heidän henkilökohtaisesta parannuksenteon kokemuksestaan. He eivät voineet kestää ajatusta, että kukaan ihminen kärsisi synnin vaikutuksia, kuten he olivat kärsineet. Niinpä he kokivat vuosia torjumista, vaikeuksia ja vaaroja tarjotakseen Jeesuksen Kristuksen evankeliumia vihollisilleen. Samalla he saivat iloa niistä monista, jotka tekivät parannuksen ja kokivat Jeesuksen Kristuksen sovituksen suomaa anteeksiannon iloa.
Perheemme jäsenet tuntevat entistä suurempaa halua kertoa evankeliumista, kun he tuntevat anteeksiannon iloa. Se voi tapahtua myös, kun he uudistavat liittoja nauttiessaan sakramenttia. Kodeissamme kasvaa lähetystyön henki, kun lapset ja vanhemmat tuntevat anteeksiannon iloa sakramenttipalvelun aikana. Sekä vanhemmat että lapset voivat auttaa toisiaan tuntemaan sitä iloa olemalla esimerkkinä kunnioituksesta. Tämä ilo voi edistää kovasti sitä, että kodistamme tulee lähetyssaarnaajien koulutuskeskus. Kaikki eivät ehkä palvele lähetystyössä, mutta kaikki tuntevat halua kertoa evankeliumista, joka on saanut heidät tuntemaan anteeksiantoa ja rauhaa. Ja palvelivatpa he tällä hetkellä kokoaikaisessa lähetystyössä tai eivät, niin kaikki voivat tuntea iloa tarjotessaan evankeliumia muille.
Käykää temppelissä
Sekä vanhemmille että lapsille temppeli on paras mahdollisuus päästä kokemaan taivaallisia paikkoja ja tuntemaan rakkautta niitä kohtaan. Tämä on erityisen totta silloin, kun lapset ovat pieniä. Lapsilla on syntyessään Kristuksen valo. Vauvakin voi tuntea, että temppeli on pyhä. Koska vanhemmat rakastavat pieniä lapsiaan, temppeli edustaa heille toivoa siitä, että he voivat rakastaa lapsiaan iankaikkisessa perheessään – ikuisesti.
Joillakuilla teistä on kodeissanne valokuvia temppeleistä. Kun temppeleitä tulee lisää kaikkialle maailmaan, monet vanhemmat voivat käydä perheensä kanssa temppelialueella. Kun temppeleitä rakennetaan, muutamat voivat jopa osallistua avoimien ovien tilaisuuksiin. Vanhemmat voivat kysyä lapsilta, miltä heistä tuntui olla lähellä temppeliä tai temppelin sisällä.
Jokainen isä ja äiti voi lausua todistuksen siitä, mitä temppeli on merkinnyt hänelle. Presidentti Ezra Taft Benson, joka rakasti temppeleitä, puhui usein siitä, kuinka hän näki äitinsä huolella silittävän omia temppelivaatteitaan.6 Hän kertoi muistavansa, kuinka hän pienenä katseli perhettään, kun nämä lähtivät kotoa temppeliin.
Kun hän oli kirkon presidentti, hän kävi temppelissä joka viikko samana päivänä. Hän teki aina temppelityön jonkun esivanhemman puolesta. Se oli pääasiassa hänen omien vanhempiensa esimerkin ansiota.
Todistukseni
Tulette kokemaan joitakin suurimmista iloistanne pyrkiessänne tekemään kodistanne paikan, jossa vallitsee usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, ja paikan, joka on täynnä rakkautta, Kristuksen puhdasta rakkautta. Evankeliumin palauttaminen alkoi nöyrästä kysymyksestä, jota pohdittiin vaatimattomassa kodissa, ja se voi jatkua meidän jokaisen kodissa, kun jatkamme siellä evankeliumin periaatteiden vakiinnuttamista ja noudattamista. Tämä on ollut toiveeni ja syvin haluni siitä asti, kun olin pieni poika. Te kaikki olette nähneet pilkahduksia sellaisista kodeista. Monet teistä ovat Herran avulla luoneet sellaisen.
Jotkut ovat yrittäneet koko sydämestään saada sen siunauksen, mutta vielä sitä ei ole suotu. Lupaan teille saman, mitä eräs kahdentoista apostolin koorumin jäsen kerran lupasi minulle. Olin sanonut hänelle, että joidenkin valintojen vuoksi, joita jotkut sukulaisistani olivat tehneet, epäilin, ettemme voisi olla yhdessä tulevassa maailmassa. Hän sanoi, sikäli kuin muistan: ”Sinä kannat huolta väärästä kysymyksestä. Elä vain kelvollisena selestiseen valtakuntaan, niin perheasiat järjestyvät ihmeellisemmin kuin osaat kuvitella.”
Uskon, että hän esittäisi saman onnellisen toiveen kuolevaisuudessa meille jokaiselle, jotka olemme tehneet kaikkemme, jotta itse olisimme ja perheemme jäsenet olisivat kelvollisia iankaikkiseen elämään. Tiedän, että taivaallisen Isän suunnitelma on onnensuunnitelma. Todistan, että Hänen suunnitelmansa ansiosta meistä jokainen, joka on tehnyt parhaansa, voidaan sinetöidä perheeseen ikuisesti.
Tiedän, että Joseph Smithille palautetut pappeuden avaimet on annettu katkeamattomana ketjuna presidentti Russell M. Nelsonille. Niiden avainten ansiosta tänä päivänä perheitä voidaan sinetöidä. Tiedän, että taivaallinen Isä rakastaa meitä, henkilapsiaan, täydellisellä rakkaudella. Tiedän, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta me voimme tehdä parannuksen, tulla puhdistetuiksi ja tulla kelvollisiksi asumaan rakastavissa perheissä ikuisesti taivaallisen Isämme ja Hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.