Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Valitsin iankaikkisuuden
Tiesin, että minun oli nyt aika valita, pidänkö kiinni arvoistani vai en.
Kun kuulin, että olin saanut stipendin kulttuurivaihtoon Argentiinaan, mistä olin aina unelmoinut, en olisi ikinä voinut kuvitella, että se olisi niin suuren muutoksen alku elämässäni.
Saavuin Rosarioon Argentiinaan, missä asuin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon kuuluvan perheen luona. Ja niin alkoi vuosi, joka oli täynnä hengellisiä seikkailuja, keskusteluja lähetyssaarnaajien kanssa ja osallistumista seminaariin ja instituuttiin. Halusin tietää kaiken, ja tunsin, että se, mitä opin evankeliumista, oli minulle siunauksena todella monella tapaa.
Pystyin lyhyen ajan kuluessa saamaan vahvan todistuksen siitä, että minulle opetetut opit olivat totta: usko, rakkaus, kärsivällisyys, laupeus, luottamus ja kuuliaisuus Herran käskyille, jotka Hän on antanut meille varjellakseen meitä tuskalta.
Hän ei halua meidän kokevan tuskaa tarkoituksettomasti. Hän rakastaa meitä hyvin paljon, ja Hän haluaa todella todistaa sen meille. Mutta toisinaan me suljemme tuon mahdollisuuden omilla valinnoillamme. Me eristäydymme Hänestä, ja sitten lopputulos on omissa käsissämme. Silloin meidän täytyy ottaa se ensimmäinen askel, jotta saisimme rauhan jälleen sydämeemme. Sen minä kokisin itsekin.
Kuukausien oppimisen, lähetystyöoppiaiheiden ja -luokkien jälkeen koin vastoinkäymisen eräässä sen tuskallisimmista muodoista – vastoinkäymisen, jossa joutuu vastatusten menneiden tunteiden kanssa ja joka houkuttelee tekemään vääriä päätöksiä nykyhetkessä ja yrittää pilata tulevaisuuden, josta on aina unelmoinut. Opin, että ahdinko aiheutuu toisinaan (ja monta kertaa) asiasta, josta sitä ei ikinä odottanut.
Kelvollisuus ja hyveellisyys ajatuksissa ja teoissa oli aina tuntunut olevan osa minua, ainakin siihen asti. Tiesin, että asiat, joita aioin tehdä, eivät olleet oikein, että ihmiset, joihin olin aiemmin luottanut, olivat kulkemassa harhaan ja että olin itse asiassa jo alkanut ottaa etäisyyttä taivaalliseen Isääni. Tiesin, että nyt oli hetki, jolloin minun piti valita, jatkanko tähän suuntaan vai pidänkö kiinni arvoista, joita olin aina kunnioittanut. Niinpä minun oli löydettävä sisältäni se voima, joka sanoi minulle, etten saisi tuhota noita unelmia niin helposti. En saisi tuhota toivettani iankaikkisesta perheestä ja rakastavasta aviomiehestä. Jokin elämässäni oli väärin, ja tiesin, että sen oli muututtava.
Tuo tunne ja se nuori todistus, joka oli alkanut kukoistaa sydämessäni, sekä elämässäni olevat todelliset enkelit, jotka olivat aina valmiina auttamaan minua, pelastivat minut eksymiseltä ja tekivät minut jälleen niin vahvaksi, että pystyin tekemään valinnan kääntyä ajoissa takaisin Herran puoleen. Ja minä tiedän, että Herra oli aina lähellä siunaten minua pyrkimyksissäni kuunnella Hänen ääntään ja pysyä kelvollisena iankaikkisiin siunauksiin.
Kun ajattelen nyt sitä aikaa, jonka kävin läpi, niin ajattelen rohkeutta olla antamatta periksi, rohkeutta tuoda aina esiin arvoni ja uskoa, joka minulla oli ja on yhä.
Vaikka seurannut parannuksenteon aika olikin tuskallista aikaa, väärien tunteiden ja hetkien myöntämisen aikaa ja nöyryyden aikaa, olen hyvin kiitollinen siitä – ja tulen aina olemaan. Olen kiitollinen siitä, että kun aika oli oikea, saatoin tuntea taivaallisen Isän antaneen minulle anteeksi, että Hän rakasti minua edelleen ja että Hän rakastaa minua aina.
Vaikeinta oli oppia antamaan anteeksi itselleni. Muistan, kuinka tunsin, että olen kelvoton ja vailla kauneutta niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Mutta Vapahtajani oli aina lähellä antamassa minulle voimaa ja innoitusta. Hän asetti tielleni oikeita ihmisiä, jotka auttoivat minua oppimaan vielä enemmän kirkosta, kun olin palannut Belgiaan. He rakastivat minua sellaisena kuin olen ja auttoivat minua rakastamaan jälleen itseäni ja ymmärtämään, ettei tämän kokemuksen tarvinnut olla tuska, jota kantaisin taakkana elämässäni ikuisesti. Näin, että minulla oli tilaisuus valita, tilaisuus kokea, kuinka vahva todistukseni jo oli, puolustamalla arvojani. Nyt ymmärrän, että koska tein työtä vahvistaakseni todistustani tämän kokemuksen kautta, voin olla siunauksena todella monen ihmisen elämässä lähellä ja kaukana.
Älä pelkää. Älä koskaan anna periksi, vaan puolusta aina arvojasi. Pidä aina mielessä, kuinka hienoa ja mikä siunaus onkaan kertoa Vapahtajan rakkaudesta ja osoittaa sitä sekä kokea Hänen puhdas rakkautensa perustuksena, jolle rakentaa ihmissuhde ja tuleva perhe. Jos päätät olla kuuliainen ja valitset kaikessa taivaallisen Isän, niin ennemmin tai myöhemmin saat kokea iankaikkisia siunauksia. Älä ole huolissasi, ellet näe niitä nyt, vaan luota siihen, että joka päivä näet hieman enemmän Herran käden vaikutusta elämässäsi. Kevät koittaa sydämessämme, ja iankaikkiset kukat puhkeavat kukkaan.
Minut kastettiin 16. maaliskuuta 2019 seurakunnassani Belgiassa, ja olen hyvin onnellinen siitä, että olen ottanut tämän ensimmäisen askeleen tielläni iankaikkisuuteen. Niin, kohtaan vielä lisää haasteita matkan varrella – me kaikki kohtaamme – mutta kun sydämessäni on todistus, olen valmis ottamaan ne vastaan, sillä tiedän, Kenet valitsen.