Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Kuinka Mormonin kirja avasi minulle taivaat
Kun tänä vuonna tutkimme Mormonin kirjaa, haluan kertoa, että minulla on todistus siitä voimasta ja vaikutuksesta, joka sillä voi olla elämässäsi.
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Minulla on ollut todistus Mormonin kirjasta siitä asti, kun ensimmäisen kerran nuorempana luin sen. Mutta totta puhuen pyhien kirjoitusten ”tutkimiseni” lokakuun 2018 yleiskonferenssia edeltävinä kuukausina tuntui enemmänkin satunnaiselta silmäilemiseltä. Kun sitten presidentti Nelson haastoi kirkon naiset lukemaan Mormonin kirjan vuoden loppuun mennessä, se tuntui juuri siltä kutsulta, jota tarvitsin.
Hänen esittämäänsä kutsuun sisältyi myös voimallisia lupauksia. Hän sanoi: ”Kun rukoillen tutkitte, lupaan, että taivaat avautuvat teille” (”Sisarten osallistuminen Israelin kokoamiseen”, Liahona, marraskuu 2018, s. 69).
Kuunnellessani tunsin intoa sitoutua uudelleen kirjaan, jota olin oppinut rakastamaan hyvin paljon, enkä malttanut odottaa, että taivaat avautuisivat minulle.
Ja sen ne tekivät. Hyvin monin tavoin. Saatuani tämän Mormonin kirjan haasteen suoritetuksi olen käyttänyt aikaa pohtiakseni kokemusta, jonka sain ja joka jatkuu yhä. Hämmästelen sitä, mitä opin, miltä minusta tuntui ja millainen minusta on tulossa, kun tutkin sen innoitettuja sivuja.
Mitä opin
Kun luin Mormonin kirjaa nopeammassa tahdissa kuin yleensä luen, sen kerronta heräsi todella eloon. Tunsin todellista yhteyttä niihin, joiden todistuksista ja kokemuksista tämä kirja koostuu.
Nefin veljeltä Samilta opin, että hillitty vanhurskaus on jaloa. Almalta opin olemaan koskaan luopumatta uskostani, ja hänen pojaltaan, ettei ole koskaan liian myöhäistä lähestyä Kristusta ja kokea Hänen äärettömän sovituksensa puhdistava voima (ks. Moosia 27; Alma 36). Kuningas Lamonin isä innoitti minua tekemään enemmän uhrauksia Jumalan hyväksi (ks. Alma 22:15, 18). Pahoran opetti minua olemaan rauhallinen ja Kristuksen kaltainen, kun tunnen tulleeni väärinymmärretyksi (ks. Alma 61). Jeredin veljeltä opin, että vaikka on välttämätöntä, että me toimimme, se ei riitä. Me tarvitsemme Kristuksen apua ja kaiken mahdollistavaa voimaa (ks. Et. 2–3). Moronilta opin, että vaikka me saatamme tuntea olevamme yksin, me emme todellisuudessa koskaan ole sitä (ks. Morm. 8:3, 5).
Opin kysymään Herralta usein, rukoilemaan palavasti ja uskoen. Opin aikakirjojen pitämisen ja todistuksen lausumisen tärkeyden sekä oikean tavan tehdä parannusta. Opin, että Jumala on huolehtivainen, että Kristus on armollinen ja että He ovat yhtä tarkoituksessa.
Opin, että ”[itseni kestitseminen] Kristuksen sanoilla” (2. Nefi 32:3) tuo suunnan, jota tarvitsen elämääni.
Opin jälleen kerran, ettei Joseph Smith kirjoittanut – eikä voinut kirjoittaa – tätä kirjaa.
Miltä minusta tuntui
Oliko yhteensattumaa, että luin Nefin psalmia (ks. 2. Nefi 4) päivänä, jona tunsin riittämättömyyksieni ja heikkouksieni lannistavan minut? Ei tietenkään. Oliko se onnellinen sattuma, että luin kuningas Limhin julistuksen ”Oi kuinka ihmeelliset ovat Herran teot, ja kuinka kauan hän suvaitsee kansaansa” (Moosia 8:20), kun tunsin olevani yksin koettelemuksissani? Ei! Jumalan kanssa toimiessa ei ole yhteensattumia vaan ainoastaan täydellisesti järjestettyjä lempeitä armotekoja, ja lukiessani minä sain niitä monia. Uppoutuessani Mormonin kirjaan minä todella tunsin taivaallisen Isäni rakkautta minua kohtaan ja verratonta rauhan tunnetta.
Aina lukiessani Mormonin kirjaa tunsin kaikista eniten Vapahtajan parantavaa voimaa. Jae toisensa jälkeen todistaa Hänen armostaan, laupeudestaan, myötätunnostaan ja äärettömästä rakkaudestaan. Kun luin Jeesuksesta Kristuksesta, tunsin ylitsevuotavaa kiitollisuutta Hänen uhristaan. Yksi suurimmista ihmeistä, mitä koin lukiessani, oli täydellisen anteeksiannon tunne sarjasta huonoja valintoja, jotka olin tehnyt vuosia aiemmin. Tuntui kuin lukiessani Vapahtaja olisi puhunut suoraan minulle. Tunsin sydämessäni sanat: On aika siirtyä eteenpäin. Kristus soi kirjaimellisesti sen parantumisen, jota tarvitsin.
Vaikka en nähnyt ylösnoussutta Kristusta niin kuin nefiläiset näkivät (ks. 3. Nefi 11), niin tunsin Hänen läsnäolonsa elämässäni lukiessani Hänestä Mormonin kirjassa. Hän todellakin ymmärtää meitä jokaista ja ainutlaatuisia koettelemuksiamme, ja Hänellä on voima pelastaa, lohduttaa ja parantaa meidät.
Millainen minusta on tulossa
Kun päivittäin uppoudun Mormonin kirjaan, olen kärsivällisempi, myötätuntoisempi, kiitollisempi ja myönteisempi. Olen taipuvainen olemaan vähemmän itsekäs ja vähemmän kiinnostunut maailmallisista asioista.
Mormonin kirjan ansiosta ja sen Hengen ansiosta, jonka se tuo elämääni, olen parempi äiti, vaimo, tytär ja ystävä. Olen sitoutuneempi Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi.
Kuinka yhdessä kirjassa voi olla kaikki vastaukset? Kuinka yksi kirja voi saada aikaan niin paljon?
Vain Jumalan suunnittelemassa kirjassa on sellainen voima. Ja minä tiedän, että se todella on Jumalasta.
Aivan kuten presidentti Nelson lupasi, taivaat todellakin avautuivat minulle useammalla tapaa kuin olisin voinut ikinä kuvitella. Siispä jatkan Mormonin kirjan lukemista ja tutkimista. Jatkan sen sivuihin tutustumista ja löydän sieltä Kristuksen, koska juuri Hänestä tämä kirja todella kertoo.