Ymmärtäisikö hän?
Kuvitus Allen Garns
Vuonna 2005 synnytin keskosina kolmoset, Milenan, Mateon ja Nelsonin. Milena syntyi terveenä, mutta kaksi pientä poikaamme kärsivät komplikaatioista. Mateo kuoli noihin komplikaatioihin kolme kuukautta syntymänsä jälkeen.
Kuukausi sen jälkeen kun menetimme Mateon, Nelsonilla diagnosoitiin CP-vamma ja kuurous. Me olimme järkyttyneitä. Lääkärit sanoivat meille, ettei hän kävelisi koskaan. Sillä hetkellä olimme kiitollisia tiedosta, joka meillä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. Se auttoi meitä ymmärtämään, miksi me kohtaamme tässä elämässä vastoinkäymisiä.
Uskoa ja uutteruutta osoittaen Nelson oppi kävelemään ja viestimään viittomakielellä. Hän on menestynyt paljon paremmin kuin hänen lääkärinsä ikinä ennustivat. Hän on varttunut onnellisena perheessämme ja evankeliumissa.
Nelsonin rajoituksista huolimatta meillä on ollut hänelle useita tavoitteita: että hän ymmärtää kasteen merkityksen ennen kuin hänet kastetaan, että hän saa Aaronin pappeuden 12-vuotiaana ja että hän menee temppeliin sijaiskasteille kuolleiden puolesta.
Vuonna 2017 Nelson täytti 12 vuotta. Me autoimme häntä valmistautumaan sijaiskasteille kuolleiden puolesta. Hänelle oli haastavaa ymmärtää, että ne, jotka ovat kuolleet ilman kastetta, tarvitsevat apuamme. Pian Nelsonin syntymäpäivän jälkeen hän, Milena ja vanhemmat sisarukset Franco ja Brenda sekä muita seurakuntamme nuoria lähti Córdoban temppeliin. Temppelinjohtaja tervehti heitä ja puhui heille sijaiskasteiden tärkeydestä. Istuin Nelsonin vieressä ja viitoin hänelle. Ennen pitkää oli hänen vuoronsa. Kun hän laskeutui kastealtaaseen, mietimme, ymmärtäisikö hän todella.
Astuessaan veteen Nelson liikuttui. Sillä hetkellä Pyhä Henki ilmaisi meille, että hän todellakin ymmärsi tekevänsä edesmenneiden esivanhempiensa puolesta jotakin sellaista, mitä nämä eivät voineet tehdä itse. Me tiesimme, että hän ymmärsi sukulaisten verhon toisella puolen olevan iloisia siitä, että hän auttoi heitä. Henki ilmaisi meille myös, että Mateo oli paikalla veljensä ja siskonsa seurana. Noustessaan ylös vedestä Nelson oli hyvin onnellinen.
Sen jälkeen Nelson on kastettu ja konfirmoitu monien sukulaisten puolesta – myös oman isäni, joka menehtyi vuonna 2016. Me rakastamme temppeliä. Siellä palvelemisesta on tullut yksi perheemme perinteistä. Joka kerta kun menemme sinne, muistamme tuon erityisen päivän.