Batbayar ja kirja, jossa on kuvia
Mongoliassa oli tuulinen päivä. Yhdeksänvuotias Batbayar käveli koulun jälkeen bussipysäkiltä kotiin. Hän kietoi takkinsa tiukemmin ympärilleen tuulessa. Onneksi ei ollut pitkä matka isovanhempien luo, missä hän asui.
”Hei!” Batbayar sanoi astuessaan sisään.
”Tervetuloa kotiin”, isoäiti sanoi. ”Minä tein khuushuuria välipalaksi.”
”Kiitos!” Batbayar ojensi kätensä ottaakseen lämpimän, mausteisen lihapiirakan.
”Odota! Älä syö yhtään, ennen kuin lähetyssaarnaajat ovat täällä”, isoäiti sanoi. ”He tulevat minä hetkenä hyvänsä.”
Batbayar tykkäsi kovasti siitä, kun lähetyssaarnaajat isoäidin ja isoisän kirkosta tulivat käymään. Hän oppi heiltä aina paljon. Mutta oli vain yksi ongelma.
”Pyytävätkö he taas minua lukemaan Mormonin kirjaa?” Batbayar kysyi. ”Lukeminen on minusta vaikeaa.”
”Siksi he tuovatkin tänään toisen kirjan”, isoäiti sanoi.
”Minkä kirjan?” Batbayar kysyi.
”Saatpa nähdä”, isoisä sanoi.
Pian lähetyssaarnaajat saapuivat. He söivät isoäidin herkullisia lihapiirakoita yhdessä. Sitten Batbayar sanoi: ”Isoäiti sanoo, että te toitte minulle kirjan.”
”Luulen, että pidät tästä kirjasta”, sisar Heitz sanoi. ”Siinä on paljon kuvia.”
Batbayar katsoi kirjan kantta. Mormonin kirjan kertomuksia, siinä sanottiin. Kirjan kansikuva esitti ihmisiä, jotka rakensivat laivaa.
”Minä muistan tuon kertomuksen”, Batbayar sanoi. ”Se mies ei osannut rakentaa laivaa. Siksi hän rukoili. Ja Jumala auttoi häntä.”
”Aivan oikein”, sisar Enkhtuya sanoi. ”Yrittäisitkö lukea tätä kirjaa? Sitten voit rukoilla tietääksesi, että se, mitä se opettaa, on totta.”
”Minä yritän”, Batbayar lupasi.
Sinä iltana hän luki sitä kirjaa, jossa oli kuvia. Hän luki kertomuksen laivasta. Sitten hän rukoili. Hän nukahti ajatellen miestä, joka rakensi laivan, ja sitä, kuinka Jumala auttoi miestä.
Siitä lähtien Batbayar luki joka ilta yhden kertomuksen. Sitten hän rukoili. Ja joka ilta hän nukahti ajatellen lukemaansa.
Kun lähetyssaarnaajasisaret tulivat seuraavan kerran, he opettivat Batbayarille lisää Jeesuksesta Kristuksesta. Batbayar oppi profeetoista. Hän oppi Jumalan käskyistä. Hän jatkoi käymistä kirkossa isoäidin ja isoisän kanssa. Ja hän jatkoi lukemista ja rukoilemista.
Yhtenä päivänä Batbayarilla oli tärkeää kerrottavaa isovanhemmilleen. ”Kun luen kertomuksia siitä kirjasta, jossa on kuvia, sydämessäni tuntuu hyvältä”, hän sanoi. ”Kun rukoilen, niin tunnen, että ne asiat ovat totta. Minusta tuntuu, että minun pitäisi mennä kasteelle.”
Nyt Batbayar on kirkon jäsen. Hän osaa lukea koko ajan paremmin. Ja hän lukee yhä joka ilta Mormonin kirjaa. ●