Henkilökuvia uskosta
Rachel Lighthall
Kalifornia, USA
Kun kävelee tuhkan ja raunioiden keskellä siellä, missä Rachel ennen asui, niin tietenkin huomaa, että kaikki on tuhoutunut. Mutta siitä huolimatta, että tuli tuhosi Paradisen kaupungin Kaliforniassa Yhdysvalloissa, panee merkille Rachelin uskon hänen puhuessaan siitä, kuinka hän on nähnyt Jumalan käden vaikutuksen elämässään.
Richard M. Romney, valokuvaaja
Olemme tottuneet siihen, että tällä alueella on maastopaloja, joten kun näin taivaan näyttävän sinä aamuna todella savuiselta, en ollut kovinkaan huolissani. Olin asunut Paradisessa vasta jonkin aikaa, mutta ne, jotka olivat olleet siellä kauemmin – etenkin ne, jotka asuivat kanjonien läheisyydessä – oli evakuoitu aiemminkin.
Tällä kertaa voimakkaat tuulet kuitenkin kuljettivat tulta niin nopeasti, että viranomaiset aliarvioivat täysin, kuinka pian maastopalo saavuttaisi meidät. Useimmilla meistä ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä oli tapahtumassa, kunnes tuli riehui kaupungissa kaikkialla. ”Jossain määrin huolestuttavat” olosuhteemme etenivät tunnin sisällä käskyyn ”Hätätilanne! Poistukaa heti!”
Evakuointi oli kaoottista – ja nopeaa. Useimpien ihmisten oli ajettava tulen läpi päästäkseen pois kaupungista. Kun ajoin lasteni kanssa pois, savua oli kaikkialla. Hehkuvia kekäleitä oli lennellyt joka puolelle kaupunkia ja liekkejä leimahteli kaikkialla. Monien lähtiessä heidän oma talonsa tai naapuritalo oli jo tulessa. En tiennyt, tuhoutuisiko meidän kotimme vai ei.
Ajaessamme kävin keskustelua Jumalan kanssa. Rukoilin, että pääsisimme pois kaupungista turvallisesti ja että kotimme säästyisi. Olimme asuneet talossamme vasta noin kaksi vuotta. Olimme työskennelleet yhdessä perheen kesken sen kunnostamiseksi. Mieheni ja lapset olivat auttaneet minua remontoimaan pöytätasot ja lattiat. Kutsuimme sitä ”metsämökiksemme”. Minä rakastin kotiani, mutta yritin olla riittävän vahva alistamaan tahtoni Jumalan tahtoon.
Muutamia päiviä myöhemmin saimme tietää, että kotimme oli tuhoutunut. Me olimme tehneet siitä kauniin, ja nyt se oli palanut poroksi. Mutta katsoessani taaksepäin aika, jonka olimme viettäneet talossamme, oli ollut todella hienoa. Olen hyvin kiitollinen, että Jumala antoi perheellemme tuon ajan siinä talossa.
Yksi hienoimpia asioita, mitä olen nähnyt ja kuullut tämän tulipalon seurauksista, on niiden ihmisten todistus, joilla on sitä, mitä kutsun ”isoksi uskoksi”. Nuo ihmiset näkivät, kuinka Jumala on mukana kaikissa heidän elämäänsä liittyvissä asioissa. Tällainen ”iso usko” on jotakin sellaista, mitä ei saa hetkessä. Sen rakentuminen vie pitkän aikaa.
Se tuo mieleeni vertauksen kymmenestä morsiusneidosta. Ellei lamppu ole täynnä öljyä, aika kääntyä Jumalan puoleen on ennen kriisiä. Kun maastopalon kaltaisia katastrofeja sattuu, silloin ei ole oikea hetki alkaa täyttää lamppua. On vähän kuin noustessaan autoon pyytää lapsia panemaan turvavyöt kiinni. Kuvittele, että he sanoisivat: ”Minä en tarvitse turvavyötä. Vasta kun kuulen sinun kirkuvan, kiinnitän vyöni!” Kriisissä heillä ei mitenkään olisi siihen aikaa.
Maastopalon jälkeen olen huomannut, etteivät ne täällä, joilla oli ”öljyä lampuissaan”, ole kärsineet niin paljon kuin muut. He surevat edelleen, heillä on edelleen haasteita, mutta he uskovat yhä, että Jumala välittää heistä ja on mukana kaikissa heidän elämäänsä liittyvissä asioissa. He tietävät, että Jumala on niin voimallinen, että Hän olisi voinut säästää heidän kotinsa palamasta, mutta he eivät myöskään ole poissa tolaltaan silloin kun elämä ei ole oikeudenmukaista. He hyväksyvät Hänen tahtonsa. Sitä minä kutsun ”isoksi uskoksi”.
Jokainen, joka uskoo Jumalaan, on nähnyt Hänen kätensä vaikutuksen tässä maastopalossa. Sitä, että Jumala on olemassa, ei ehkä pysty todistamaan kenellekään yhden valtavan ihmeen perusteella, mutta Jumala on saanut aikaan miljoona pientä ihmettä täällä Paradisessa. Jos uskoo Jumalaan, voi nähdä Hänen kätensä vaikutuksen kaikkialla. Vaikka tämä onkin ollut haasteellista, se on ollut myös ihmeellistä. Jumala on auttanut meitä oppimaan tarkalleen sen, mitä meidän pitää oppia.
”Iso usko” ei ole säästänyt ketään menetystensä suremiselta. Yksi vaikeimpia asioita tässä koko kokemuksessa on nähdä niiden suru, joita rakastan. Olen luultavasti surrut enemmän heidän kanssaan kuin olen surrut omia menetyksiäni. Niin, tämä on ollut haasteellista perheelleni, ja me menetimme paljon. Mutta me myös saimme paljon.
Jäsenet Chicon vaarnassa Kaliforniassa tekivät todella paljon palvellakseen niitä, joihin maastopalo oli vaikuttanut. Jokainen, joka tuli vaarnakeskukseen evakuointipäivänä, sai tuntien kuluessa majapaikan vaarnan muilta jäseniltä. He toivat meidät koteihinsa ja auttoivat meitä saamaan sen, mitä tarvitsimme. Minua hämmästyttivät myös ne kaikenlaiset lahjoitukset, joita saimme pyhiltä eri puolilta maailmaa. Meitä on siunattu ja tuettu, ja me voimme tuntea heidän rakkautensa. On todella hienoa olla myöhempien aikojen pyhä. Kuulutan sitä koko keuhkojeni voimalla!
Maastopalon jälkeen rukoilin paljon, koska minun piti pystyä suremaan ja minun piti opettaa lapsiani suremaan. Jumala halusi opettaa minulle hienoja asioita. Olen oppinut ”puhtaan suremisen” tärkeyden. Minulle se tarkoittaa sitä, ettei hakeudu suremaan synkkyyteen tai anna pelon voittaa. Ettei anna vihan tai häpeän vallata ajatuksiaan vaan suree siten kuin Jumala surisi. Tällä tavoin sureminen on kaunista ja parantavaa. Se tuntuu pikemminkin rakkaudelta.
Tässä tilanteessa suurin haaste on se, ettei tiedä tulevasta. Jokaisella on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Me emme tiedä, kuinka pian Paradise voidaan rakentaa uudelleen, tai voidaanko sitä edes rakentaa, sillä hävityksen ja menetyksen määrä on uskomaton.
Jumala on työskennellyt kanssani vuosia valmistaakseen minua tähän tilanteeseen. Minulla on ollut elämässäni muita ”katastrofeja”, jotka ovat auttaneet minua tietämään, että Jumala ohjaa elämääni kauniilla tavalla.
En joudu kärsimään mistään sellaisesta, millä ei olisi täydellistä ja hienoa tarkoitusta ja merkitystä. Olen huomannut, että kun olen antanut Jumalan opettaa minua, olen aina oppinut haasteistani. Jumala sallii meidän käydä läpi nämä haasteet, jotta me voimme oppia luottamaan Häneen ja rakastamaan Häntä. Tiedän, että kun elämä käy vaikeaksi, Hän on aina auttamassa.
Rachel katselee sitä, mitä hänen kodistaan on jäljellä. ”Aika, jonka vietimme talossamme, oli todella hienoa”, hän sanoo. ”Olen hyvin kiitollinen, että Jumala antoi perheellemme tuon ajan siinä talossa.”
Paradisen ensimmäisen seurakunnan rakennus, joka oli kerran jumalanpalveluksen, evankeliumin tutkimisen ja toimintojen paikka, on nyt raunioina. Jäsenet ovat kuitenkin tunteneet saavansa tukea pyhiltä kaikkialta maailmasta. ”Voimme tuntea heidän rakkautensa”, Rachel sanoo. ”On todella hienoa olla myöhempien aikojen pyhä. Kuulutan sitä koko keuhkojeni voimalla!”
”Jokainen, joka uskoo Jumalaan, on nähnyt Hänen kätensä vaikutuksen tässä maastopalossa”, Rachel sanoo. ”Vaikka tämä onkin ollut haasteellista, se on ollut myös ihmeellistä. Jumala on auttanut meitä oppimaan tarkalleen sen, mitä meidän pitää oppia.”
Lighthallin perheen jäsenet pitelevät kukin jotakin kotinsa tuhkista löytynyttä esinettä. Ne ovat muistutuksena Jumalan siunauksista. Puhuessaan maastopalosta Rachel sanoo: ”Niin, tämä on ollut haasteellista ja menetimme paljon. Mutta me myös saimme paljon.”