Ystävällisyys kannattaa
Anteeksipyyntö
Kerran koulussa muutamat luokkatovereistani pilkkasivat yhtä toista oppilasta nimittelemällä häntä. Se näytti hauskalta, joten menin mukaan. Muutaman viikon ajan tein hänestä pilaa ystävieni kanssa.
Useita viikkoja myöhemmin poika kertoi minulle, miltä hänestä tuntui. Sanamme loukkasivat häntä, vaikka hän esittikin, ettei hän välittänyt siitä, että me pilkkasimme häntä. Hän sanoi, että hän itki joka ilta. Minäkin melkein itkin, kun hän kertoi siitä minulle. Halusin auttaa häntä ja päätin pyytää anteeksi sitä, mitä olin sanonut hänelle.
Niinpä menin seuraavana päivänä hänen luokseen ja laskin käteni hänen olkapäälleen. Sanoin: ”Olen tosi pahoillani, että pilkkasin sinua.” Hän nyökkäsi sanoilleni ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Mutta muut lapset tekivät edelleen hänestä pilaa. Sitten muistin, mitä olin oppinut Alkeisyhdistyksen luokassa: valitse oikein.
Sanoin urhoollisesti luokkatovereilleni: ”Lakatkaa pilkkaamasta häntä! Tiedättekö, kaverit, miten vaikeaa tämä on ollut hänelle? Sanokaa, että olette pahoillanne siitä, mitä olette tehneet, ja olkaa hänen ystäviään.”
Mutta he eivät muuttaneet tapojaan niin helposti. Sen sijaan he olivat vihaisia minulle ja sanoivat: ”Mikä sinua yhtäkkiä vaivaa? Sinäkin pilkkasit häntä!”
Minusta tuntui yhä pahalta se, mitä olin tehnyt aiemmin. Niinpä sanoin: ”Minä pyysin jo häneltä anteeksi. Haluan, että ymmärrätte, miltä hänestä tuntuu, ja että tekin lakkaatte pilkkaamasta häntä.”
Yksi heistä sanoi olevansa pahoillaan, ja meistä kolmesta tuli hyvät ystävät. Muutamat pilailevat yhä hänen kustannuksellaan, mutta hänestä tuntuu paremmalta, koska hänellä on meidät. Minä valitsen oikein auttamalla ystävää hädässä. ●