Kirkko Zulmalle
Ehkä oli enemmänkin, mitä Jumala halusi Zulman tietävän.
”Etsikää, niin te löydätte” (3. Nefi 14:7).
Zulma istui yhdellä kirkon penkeistä ja oikoi koulupukunsa hametta. Lasimaalausikkunoiden läpi loisti värillistä valoa, ja kappelin etuosassa oli pystyssä risti. Zulma kävi kirkon koulua, joten hän kävi jumalanpalveluksessa kaksi kertaa päivässä muiden oppilaiden kanssa. Zulma piti kirkostaan. Hän rakasti Jeesusta, ja hän oppi mielellään Jeesuksesta.
Zulma istui hiljaa, kun pappi alkoi puhua. Mutta tänään jokin tuntui erilaiselta. Äkkiä hänen mieleensä ja sydämeensä tuli uusi ajatus: On olemassa enemmän totuutta.
Zulman kulmat kurtistuivat. Enemmän totuutta? Mitä se tarkoitti?
Ajatus tuli uudelleen. On olemassa enemmän totuutta.
Zulma sulki silmänsä ja keskittyi siihen, mitä hän tunsi. Hän oli oppinut kirkossa paljon hyviä asioita. Mutta nyt hän mietti, puuttuiko jotakin. Ehkä oli enemmänkin, mitä Jumala halusi hänen tietävän. Mutta kuinka hän sen löytäisi?
Myöhemmin hän puhui ajatuksistaan isoveljensä Alberton kanssa.
”Uskotko, että on olemassa enemmän totuutta?” Alberto kysyi.
Zulma nyökkäsi. ”Minä haluan saada tietoa muista kirkoista”, hän sanoi.
”Selvä”, Alberto vastasi. ”Minä lähden sinun kanssasi!”
Useiden vuosien ajan Zulma ja Alberto kävivät eri kirkoissa. Yhden jumalanpalveluksen jälkeen Alberto sanoi: ”Se kirkko opetti hyviä asioita.”
Zulma oli samaa mieltä, mutta hänestä tuntui edelleen, että jotakin puuttui, joten he jatkoivat etsimistä.
Yhtenä päivänä Alberto juoksi portaat ylös heidän asunnolleen. ”Minä löysin kirkon, jota me etsimme!” Alberto sanoi. Hän halasi Zulmaa lujasti.
Zulman silmät suurenivat. ”Mistä? Millä tavalla?”
”Ystäväni tapasi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajia”, Alberto sanoi. ”Minä kuuntelin heitä, ja minä uskon sen, mitä he opettivat!”
Zulma ja Alberto olivat niin iloisia, että he tanssivat ympäri asuntoa. Mutta sitten Zulma sai huonoja uutisia. Mamá ei halunnut, että hän tapaisi lähetyssaarnaajat. ”Sinä olet vasta 12-vuotias”, mamá sanoi. ”Olet liian nuori.”
Koska Alberto oli vanhempi, hän sai jatkaa tapaamisia lähetyssaarnaajien kanssa. Muutaman viikon kuluttua hän meni kasteelle.
Zulma kyseli yhä uudelleen mamálta, voisiko hän saada opetusta lähetyssaarnaajilta. Viimein mamá suostui.
Kun lähetyssaarnaajat opettivat Zulmaa, hän tunsi lämpöä sydämessään. Yhden lähetyssaarnaajan oli vaikea puhua espanjaa, mutta sillä ei ollut väliä. Väliä oli sillä, miten hyvältä Zulmasta tuntui. Kun hän sai tietää Joseph Smithistä ja Mormonin kirjasta, hän tiesi, että hän oli löytänyt totuuden, jota oli etsinyt!
Zulma halusi mennä kasteelle. Mutta mitä mamá sanoisi? Zulma oli hyvin onnellinen, kun mamá antoi luvan! Kastepäivänään Zulma pukeutui kokonaan valkoisiin vaatteisiin. Hän tiesi, että Jumala rakastaa häntä. Hän tiesi, että Jumala tuntee hänet. Ja hän tiesi, että Jumala oli auttanut häntä löytämään Herran palautetun kirkon!
Tässä on Zulma pienenä tyttönä. Oikealla on valokuva hänestä nykyään hänen aviomiehensä, vanhin Walter F. Gonzálezin kanssa, joka kuuluu seitsemänkymmenen koorumiin.
Kuvitus Scott Wakefield