Jatkuva palautus
Palautus alkoi pyhässä lehdossa 200 vuotta sitten ja jatkuu tänä aikana – ja te ja minä voimme olla osa sitä.
Tämä on suurenmoista ja jännittävää aikaa olla maan päällä. Me olemme siunattuja saadessamme osallistua suuriin tapahtumiin, joita on aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella ennen Herran toista tulemista.1 Saamme sekä seurata näiden mahtavien tapahtumien esiintuloa että olla osallisina niissä.2
Toisinaan puhumme evankeliumin palautuksesta aivan kuin se olisi tapahtunut yhdellä kertaa. Kaksisataa vuotta sitten ensimmäinen näky aloitti tämän tapahtumasarjan, mutta palautus ei tietenkään päättynyt siihen. Herran työ Joseph Smithin ja hänen työtoveriensa välityksellä eteni Mormonin kirjan kääntämiseen, pappeuden palauttamiseen, kirkon perustamiseen, lähetyssaarnaajien lähettämiseen, temppelien rakentamiseen, Apuyhdistyksen järjestämiseen ja niin edelleen. Nämä palautuksen tapahtumat alkoivat vuonna 1820 ja jatkuivat koko Joseph Smithin elämän ajan.
Niin suurenmoista kuin onkin kaikki se, mitä Jumala ilmoitti Joseph Smithin kautta, palautusta ei saatu päätökseen Josephin elinaikana. Hänen jälkeensä palvelleiden profeettojen välityksellä olemme saaneet sellaisia asioita kuten temppelityön jatkuva kehittyminen, lisää pyhiä kirjoituksia, pyhien kirjoitusten kääntäminen monille kielille, evankeliumin vieminen kaikkialle maailmaan ja pyhäkoulun, Nuorten Naisten, Alkeisyhdistyksen ja pappeuskoorumien perustaminen sekä lukemattomat muutokset kirkon organisaatiossa ja toimintatavoissa.
”Olemme todistajia palautuksen tapahtumasarjassa”, presidentti Russell M. Nelson on sanonut. ”Jos ajattelette, että kirkko on palautettu kokonaisuudessaan, näette vasta alkua. Paljon enemmän on tulossa. – – Odottakaa ensi vuoteen. Ja sitten seuraavaan vuoteen. Syökää vitamiininne. Levätkää. Tästä tulee jännittävää.”3
Aivan kuten presidentti Nelson julisti, että palautus on jatkuvaa, olemme nähneet monia merkittäviä muutoksia kirkossa sen jälkeen kun hänestä tuli sen presidentti. Noiden joukossa ovat pappeuskoorumien uudelleenjärjestäminen, kotiopetuksen ja kotikäyntiopetuksen korvaaminen palvelutyöllä sekä kotiin keskittyvän, kirkon tukeman evankeliumin tutkimistavan aloittaminen.4 Sen jälkeen on tullut lisää muutoksia, ja vielä enemmän on tulossa.
Esimerkki Länsi-Afrikasta
Omaan todistukseeni palautuksen jatkuvasta luonteesta ovat vaikuttaneet ne viisi vuotta, jotka palvelin Afrikan läntisen vyöhykkeen johtokunnassa. Siitä asti kun olin nuori mies, minulla on ollut todistus evankeliumista. Mutta asuessani Afrikassa olin tekemisissä muutamien ensimmäisten länsiafrikkalaisten kanssa, jotka ottivat vastaan evankeliumin. Lisäksi näin, kuinka kirkko levisi nopeasti yli maanosan ja kuinka perustettiin satoja seurakuntia ja vaarnoja, kuinka temppelit ja seurakuntakeskukset täyttyivät äärimmilleen uskollisista jäsenistä ja kuinka hyvät naiset ja miehet ottivat koko sydämestään vastaan palautetun evankeliumin. Silmieni edessä näin, kuinka toteutuu Joseph Smithin profetia siitä, että kirkko ”täyttää maailman”5.
Kaksi tällaista uskollista jäsentä, James Ewudzie ja Frederick Antwi, auttoivat minua erään kerran Accran temppelissä Ghanassa. Useita vuosia ennen kuin myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat lähetyssaarnaajat saapuivat Ghanaan, James oli kuulunut noin tuhannen hengen ryhmään, joka oli käyttänyt Mormonin kirjaa ja muuta kirkon aineistoa kirkkonsa jumalanpalveluksissa. He olivat rukoilleet sen päivän koittoa, jolloin kirkko tulisi Ghanaan. James lähti muiden nuorten miesten kanssa matkustamaan ympäri Ghanaa ja opettamaan evankeliumia siten kuin sitä selitettiin aineistossamme. Kun sitten lähetyssaarnaajat saapuivat Ghanaan vuonna 1978, hänet kastettiin ensimmäisenä päivänä, jolloin myöhempien aikojen pyhiä ylipäätään kastettiin siinä maassa.
Kun Fred oli vielä uusi kirkon jäsen, hän osallistui erään sukulaisensa, heimopäällikön, hautajaisiin. Siellä hän sai tietää, että suku suunnitteli hänestä uutta päällikköä. Koska hän tiesi, että siinä asemassa hän joutuisi tekemään sellaista, mikä oli hänen evankeliumia koskevien uskonkäsitystensä vastaista, hän lähti kiireesti hautajaisten jälkeen pois ja käänsi selkänsä asemalle, joka olisi tuonut hänelle arvostusta ja rikkautta.
Kun Accran temppeli oli vihitty käyttöön, sekä James että Fred matkustivat yli neljä tuntia suuntaansa joka viikko, jotta he voisivat olla temppelityöntekijöitä. Tehdessäni toimituksia heidän kanssaan aistin minua ympäröivän historian. Oivaltaessani, kuinka nämä kaksi miestä edustivat kirkon historiaa Afrikassa, minusta tuntui vähän siltä kuin John Taylor tai Wilford Woodruff tai jotkut muut kirkon varhaisista jäsenistä olisivat olleet kanssani tekemässä noita toimituksia.
Se mitä näin, koin ja tunsin Länsi-Afrikassa, oli osallistumista siihen, mitä Herra sanoi Henokille, että tapahtuisi: ”Ja vanhurskautta minä lähetän alas taivaasta; ja totuutta minä lähetän maasta todistamaan Ainosyntyisestäni, – – ja vanhurskauden ja totuuden minä annan vyöryä yli maan kuin tulva kootakseni valittuni maan neljältä ilmansuunnalta” (Moos. 7:62).
Minä näin vanhurskauden ja totuuden vyöryvän yli Afrikan mantereen ja valittuja koottavan siitä osasta maailmaa. Todistukseni palautuksesta vahvistui, koska näin tuon tärkeän osan palautusta tapahtuvan silmieni edessä.
Näin muutakin, mikä koskee jatkuvaa palautusta: elämää sykkivän uskon ja hengellisen tarmon afrikkalaisten jäsenten keskuudessa. Olen kuullut vanhin David A. Bednarin kahdentoista apostolin koorumista sanovan: ”Kirtland [missä myöhempien aikojen pyhät asuivat 1830-luvulla] ei ole vain Ohiossa. Se on myös Afrikassa.” Monet ihmiset liittyvät Afrikassa kirkkoon saatuaan voimakkaita henkilökohtaisia hengellisiä kokemuksia. Nuo uudet jäsenet tuovat hengellistä tarmoa ja tarpeen oppia lisää evankeliumia. Heidän kohdallaan palautus jatkuu henkilökohtaisessa mielessä. Kun he oppivat yhä enemmän kirkosta, evankeliumin totuudet alkavat avautua heidän näkyviinsä. Sama pätee meidän kaikkien kohdalla, kun edelleen laajennamme evankeliumin tietämystämme.
Kolme keinoa auttaa jatkuvassa palautuksessa
Jumala on antanut meille mahtavan tilaisuuden olla tärkeissä rooleissa tässä työssä. Herra sanoi, että kirkon ”ruumis tarvitsee jokaista jäsentä” (OL 84:110). Kaikilla kirkon jäsenillä on siunaus osallistua tähän jatkuvaan palautukseen. Kuinka me sen teemme?
Yksi keino, jolla osallistumme, on solmimalla pyhiä liittoja ja pitämällä ne. Toimituksilla, edes temppelitoimituksilla, ei ole tarkoitusta, elleivät ihmiset todella solmi noihin toimituksiin kuuluvia liittoja ja sitten pidä niitä. Sisar Bonnie Parkin, entinen Apuyhdistyksen ylijohtaja, on opettanut: ”Liittojen solmiminen on osoitus alttiista sydämestä, liittojen pitäminen osoitus uskollisesta sydämestä.”6
Solmimalla liittoja ja pitämällä ne me sekä valmistaudumme iankaikkiseen elämään että myös autamme niiden valmistamisessa ja vahvistamisessa, joita Herra kutsuu ”liittokansakseen” (ks. OL 42:36). Me teemme liittoja Jumalan kanssa ja meistä tulee Hänen liittokansaansa kasteen, konfirmoinnin, sakramentin, Melkisedekin pappeuden ja temppelitoimitusten avulla.
Toinen keino, jolla voimme osallistua jatkuvaan palautukseen, on hoitamalla saamamme kutsumukset ja tehtävät. Tällä tavoin kirkko menee eteenpäin. Omistautuneet opettajat opettavat evankeliumia lapsille, nuorille ja aikuisille. Palvelutyösisaret ja -veljet pitävät huolta kirkon yksittäisistä jäsenistä. Johtokunnat ja piispakunnat antavat ohjausta vaarnoille, piireille, seurakunnille, koorumeille, järjestöille, luokille ja ryhmille. Nuorten johtohenkilöt pitävät huolta nuorista naisista ja nuorista miehistä. Kirjurit ja sihteerit kirjaavat välttämättömiä tietoja, jotka sitten kirjataan muistiin taivaassa, ja koko joukko muita ihmisiä suorittaa välttämättömiä tehtäviä valmistaessaan ihmisiä iankaikkiseen elämään ja Vapahtajan toiseen tulemiseen.
Kolmas keino, jolla voimme osallistua palautukseen, on auttamalla Israelin kokoamisessa. Palautuksen varhaisimmista ajoista alkaen se on ollut tärkeä osa tätä työtä. Kuten presidentti Nelson on opettanut, meillä on tilaisuus ja velvollisuus auttaa kokoamisessa, jota tapahtuu verhon kummallakin puolella. Päätössanoissaan ensimmäisessä yleiskonferenssissa kirkon presidenttinä presidentti Nelson sanoi ytimekkäästi: ”Sanomamme maailmalle on yksinkertainen ja vilpitön: me kutsumme kaikkia Jumalan lapsia verhon kummallakin puolen tulemaan Vapahtajansa luokse, ottamaan vastaan pyhän temppelin siunaukset, kokemaan kestävää iloa ja tulemaan kelvollisiksi iankaikkiseen elämään.”7
Israelin kokoaminen tällä puolella verhoa tarkoittaa lähetystyötä. Meidän kaikkien, jotka voimme palvella kokoaikaisessa lähetystyössä, tulee tarkoin harkita tuota mahdollisuutta. Pidän suurena siunauksena sitä, että pystyin palvelemaan lähetystyössä Italiassa aikana, jolloin kirkko oli siellä hyvin nuori. Lähetysseurakuntamme kokoontuivat vuokrasaleissa, ja me toivoimme, että jonakin päivänä siellä olisi vaarnoja ja vaarnaseurakuntia. Seurasin, kuinka urheat pioneerit tulivat kirkkoon ja laskivat perustuksen Israelin kokoamiselle siinä suurenmoisessa maassa.
Yksi heistä oli Agnese Galdiolo. Me kaikki tunsimme Hengen voimallisesti, kun hänelle opetettiin lähetystyöoppiaiheita. Mutta jopa tuota Henkeä tuntiessaan hän tiesi, että hänen perheensä vastustaisi voimakkaasti hänen kasteelle menoaan. Tietyssä vaiheessa hän kuitenkin täynnä Henkeä lupautui menemään kasteelle. Mutta hän muutti mielensä sovitun kastepäivänsä aamuna. Hän tuli varhain vuokrasaliin, jossa hänet oli määrä kastaa, kertomaan meille, ettei hän pystynyt siihen perheensä painostuksen vuoksi.
Ennen lähtöään hän suostui juttelemaan kanssamme muutaman minuutin. Menimme luokkahuoneeseen, jossa ehdotimme, että rukoilisimme yhdessä. Kun olimme polvistuneet, pyysimme häntä pitämään rukouksen. Rukouksen jälkeen hän nousi kyyneleet silmissään ja sanoi: ”Hyvä on, minä menen kasteelle.” Ja muutamaa minuuttia myöhemmin hänet kastettiin. Seuraavana vuonna hän solmi avioliiton Sebastiano Caruson kanssa, ja he kasvattivat neljä lasta, jotka kaikki ovat palvelleet lähetystyössä ja palvelevat edelleenkin kirkossa.
Agnese ja Sebastiano ovat myös itse palvelleet lähetystyössä Sebastianon toimiessa lähetysjohtajana. Kun minä palvelin toisen kerran lähetystyössä Italiassa, 25 vuotta ensimmäisen jälkeen, sain nähdä, mitä Carusot ja muut pioneerit olivat tehneet laajentaakseen Jumalan valtakuntaa siellä. Lähetyssaarnaajani ja minä teimme työtä rakentaaksemme kirkkoa ja unelmoimme, että jonakin päivänä Italiaan voitaisiin rakentaa temppeli. Kuvitelkaa, kuinka iloitsenkaan siitä, että meillä on nyt Italiassa Rooman temppeli.
Harvoja iloja voi verrata lähetystyön tuomaan iloon. Mikä suuri siunaus onkaan syntyä aikana, jolloin voimme iloiten osallistua jatkuvaan palautukseen auttamalla Israelin kokoamisessa!
Lähetystyön tuomaa iloa tuntevat tietenkin muutkin kuin kokoaikaiset lähetyssaarnaajat. Jokainen meistä voi olla apuna sisariemme ja veljiemme kääntymyksessä tai aktivoinnissa työskentelemällä tiiviisti kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa. Meillä on tilaisuus koota Israelia kutsumalla muita tulemaan ja näkemään sekä ystävystymällä niiden kanssa, joita opetetaan.
Temppeli- ja sukututkimustyöllä me autamme kokoamaan Israelia verhon toisella puolella. Vuosien ajan meillä on ollut pyhä vastuu tehdä tätä työtä. Ennen Joseph Smithin kuolemaa pyhät osallistuivat kasteisiin kuolleiden puolesta ja muutamat saivat endaumenttinsa ja sinetöimisensä. Nauvoon temppelin valmistuttua endaumentteja elossa oleville alettiin antaa toden teolla. Endaumentteja ja sinetöimisiä esivanhempien puolesta alettiin tehdä myös temppeleissä Utahissa.
Eliza R. Snow, joka oli keskeinen osallistuja tuossa palautuksen tapahtumasarjassa, ymmärsi palautuksen tuon osan tärkeyden. Hän vietti paljon aikaa Endowment Housessa auttaen siellä suoritettavissa toimituksissa.8 Yhdellä Apuyhdistyksen vierailulla vuonna 1869 hän opetti sisarilleen: ”Olen pohtinut sitä suurta työtä, joka meidän on suoritettava, eli auttaa elävien ja kuolleiden pelastuksessa. Me haluamme olla – – sopivia kumppaneita pyhille jumalille.”9
Ja tietenkin temppelitoimitusten saatavuus on laajentunut valtavasti, kun monia temppeleitä on rakennettu eri puolille maailmaa ja yhä lisää rakennetaan.
Niiden välineiden avulla, jotka nyt ovat käytettävissämme, temppeli- ja sukututkimustyö voi olla säännöllinen osa osallistumistamme jatkuvaan palautukseen. Minä olen ollut kiinnostunut sukututkimustyöstä ja mukana siinä vuosien ajan, mutta verkkotyökalujen ansiosta olen voinut viedä paljon aiempaa enemmän sukulaisten nimiä temppeliin. Minulla on pyhiä muistoja siitä, kuinka istuin asuntomme pöydän ääressä Ghanassa ja etsin eurooppalaisten esivanhempieni nimiä, jotka vaimoni ja minä voisimme viedä Accran temppeliin. Sen jälkeen meillä on ollut tuo riemullinen tilaisuus muissa paikoissa, joihin meidät on lähetetty.
Profeetta Joseph Smithin välityksellä Jumala aloitti tapahtumasarjan palauttaakseen ”kaiken, mitä kaikki pyhät profeetat ovat maailman alusta asti puhuneet suullaan” (OL 27:6). Tuo palautus on jatkunut tähän aikaan, kun Jumala ”nykyään ilmoittaa” ja ”ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita” (UK 1:9). Olen hyvin kiitollinen siitä, että me saamme osallistua tähän jatkuvaan palautukseen.