Kirkon koko nimen käyttäminen oli hankalaa mutta vaivan arvoista

Lauri Ahola

Pyrkimys noudattaa profeetan ohjeita vaikutti yksinkertaiselta, mutta se olikin odotettua haastavampaa.

Kun presidentti Nelson lokakuun 2018 yleiskonferenssissa puhui kirkon oikean nimen käyttämisestä, hänen viestinsä oli minulle hyvin selvä: ”Se on Herran käsky. – –

Se, että poistamme Herran nimen Herran kirkosta, on Saatanalle suuri voitto.” (”Kirkon oikea nimi”, Liahona, marraskuu 2018, s. 87.)

Ymmärsin, että minun täytyi pohtia uudelleen tapaani keskustella ympärilläni olevien ihmisten kanssa. Esimerkiksi töissä tietyt asiakkaat olivat tottuneet kutsumaan minua ”mormoniksi” ja ”mormonikirkon” jäseneksi.

Sitouduin käyttämään kirkon koko nimeä ja odotin seuraavaa tilaisuutta kertoa jäsenyydestäni Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Ja tilaisuus tosiaan ilmaantui töissä. ”Te mormonit olette todella ystävällisiä”, mahdollinen asiakas sanoi minulle. ”Kiitos”, vastasin. ”Me Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet uskomme, että olemme kaikki veljiä ja sisaria.” Keskustelu jatkui – hän ja kaikki muut puhuivat lisää ”mormonien” ystävällisyydestä.

Vaikka olin tehnyt oman osani sanomalla kirkon koko nimen, minusta tuntui, ettei se riittänyt. Ystäväni ja työtoverini näkivät minut yhä osana ”mormonikirkkoa” eivätkä niinkään Kristuksen seuraajana, saati sitten Kristuksen palautetun kirkon jäsenenä.

Oliko se vaivan arvoista?

Kun useina seuraavina kertoina puhuin uskostani, koin lannistuvani, sillä kirkon koko pitkän nimen sanominen monta kertaa saman keskustelun aikana oli hankalaa. Kaikki, joille puhuin, tuntuivat katsovan minua oudosti. Ja silti keskustelu keskittyi yhä vain ”mormoneihin”.

Yritin tehdä keskusteluista luontevampia. Mutta se osoittautui paljon vaikeammaksi kuin kuvittelin, varsinkin kun puhuin sellaisten ihmisten kanssa, joita en halunnut loukata. En halunnut uskoni mukaisen elämän saavan minua noloksi tai omahyväiseksi, mutta en myöskään halunnut vaikuttaa tylyltä. Monet näistä ihmisistä olivat kutsuneet minua ”mormoniksi” jo aiemmin, ja olin hyväksynyt sen. Kuulin myös, miten monet kirkon jäsenet kokouksissa ja muissa tilanteissa yhä kutsuivat itseään ja muita kirkon jäseniä ”mormoneiksi”.

Huomasin pohtivani, onko kirkon koko nimen käyttäminen todella niin tärkeää kokonaisuuden kannalta. ”Mormoni” on sanana kuitenkin monille ihmisille melko myönteinen – olin useasti hyötynyt siitä, että olen ”mormoni”. Mutta kun luin presidentti Nelsonin puhetta uudelleen, tunsin vahvasti sen todellakin olevan tärkeää, vaikka se aiheuttaisi hankalia tilanteita keskustelussa. Joten sitouduin siihen uudelleen.

Mahdollisuus todistaa Kristuksesta

Seuraavan kerran kun käytin kirkon koko nimeä, olin tapaamassa ystävääni erään toisen uskontokunnan kirkossa. Joku tuli luokseni ja kysyi aurinkoisesti hymyillen, olenko mormoni. ”Kyllä, olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen”, minä sanoin. Hän alkoi esittää minulle kysymyksiä, joista jokainen alkoi sanoilla: ”Uskotaanko mormonikirkossa, että…?” Ja joka kerta aloitin vastaukseni: ”Kristuksen palautetussa kirkossa me uskomme, että…”

Tämä toistui neljä tai viisi kertaa. Kun hän huomasi, etten kelpuuttanut nimitystä ”mormoni”, hän kysyi suoraan: ”Etkö sinä olekaan mormoni?”

Niinpä kysyin häneltä, tietääkö hän, kuka Mormon oli – ei hän tiennyt. Kerroin hänelle, että Mormon oli profeetta, historioitsija, sotapäällikkö ja poliittinen hahmo muinaisessa Amerikassa. Minulle on kunnia, että minut yhdistetään mieheen, joka oli niin omistautunut palvelemaan Jumalaa ja muita ihmisiä.

”Mutta”, jatkoin, ”Mormon ei kuollut syntieni vuoksi. Mormon ei vuodattanut vertaan puolestani, kärsinyt Getsemanessa tai kuollut ristillä. Mormon ei ole Jumalani. Jeesus Kristus on Jumalani ja Vapahtajani. Hän on Lunastajani. Haluan, että minut tunnetaan viimeisenä päivänä Hänen nimellään, ja haluan, että minut tunnetaan tänä päivänä Hänen nimellään.”

Tunsin, miten Henki vahvisti ja tuki minua, kun lausuin lyhyen todistukseni uudelle tuttavalleni. Muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän sanoi: ”Eli oletko kristitty?”

”Kyllä, olen kristitty”, vastasin, ”ja Kristuksen palautetun kirkon jäsen.”

Pyrkimys noudattaa profeetan ohjeita vaikutti yksinkertaiselta, mutta se olikin odotettua haastavampaa. En vieläkään osaa noudattaa täydellisesti kaikkea, mitä minulta pyydetään. Mutta joka tapauksessa pidän nykyään huolen siitä, että käytän kirkon koko nimeä.

Olen kiitollinen Hengen vaikutuksesta, jota tunnen, kun saan todistaa muille Vapahtajastani ja jäsenyydestäni Hänen kirkossaan. Ja nyt minulla on hyvä tapa todistaa Hänestä ja Hänen palautetusta kirkostaan luontevasti aina kun minulta kysytään, olenko ”mormoni”.